Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu elämä aikuisena, jos sinulla ei ole tai edes ollut siskoja eikä veljiä?
11.06.2024 |
Tiedän erään avioparin, jolla kummallakaan puoliskolla ei ole ollut yhtään sisarusta. He molemmat siis ovat vanhempiensa ainoat lapset. En ihmettele yhtään, että kyseinen aviopari on halunnut omaan perheeseensä synnyttää useammankin lapsen. Mutta miltähän sitten tuntuu pariskunnan omista lapsistaan, koska heillä ei ole yhtäkään tätiä, setää tai enoa; eikä täten mahdollisia serkkujakaan?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on vähän vaikeampaa ilman sisaruksia. Tämä oma kokemukseni.
Siinähän ne vasta kehittyykin kun seuraa saadakseen on pakko osata tulla toimeen muidenkin kanssa, kun ei ole automaattista seuraa kotona. Toki ei toimi jos asuu jossain Jumalan selän takana eikä näe muita lapsia ennen koulua, ja toimii myös jos on esim iso sisaruksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla monta sisarusta, kaikkiin huonot välit. Se tuntuu surulliselta. Ei tule lapsikaan tuntemaan setiään tai tätejään mun puolelta.
Olen ainoa lapsi ja saan aika paljon perintöjä, mm. 2 asunto-osaketta Helsingistä. Opiskeluaikoinani sain paljon rahaa vanhemmiltani ja kouluttauduin unelma-ammattiini. Jos minulla olisi sisarus, en olisi pärjännyt näin hyvin elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla veli, jonka kanssa ei olla missään tekemisissä. Käytännössä mulla ei ole sisarusta.
Olen ainoa lapsi, samoin kuin molemmat vanhempani. Ei siis löydy sisaruksia eikä serkkuja, setiä tai tätejä. Minulle tämä on ihan normaali olotila, en pysty edes kuvittelemaan mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys ei koske mua mutta veljen vaimo on ainoa lapsi ja halusi paljon lapsia. Lapsia sillä on nyt 5 kpl. Saa nähdä tuleeko lisää vai tuleeko ikä vastaan.
Sisaruksiaan ei voi valita mutta ystävät kyllä. Mieluummin näin omalla kohdalla.
Ei sisarus takaa sitä että velvollisuudet ikääntyviä vanhempia kohtaan tms jaetaan. Meillä mies hoitaa kaiken yksin, veljeään ei kiinnosta
Lapsuudessa vietimme paljon aikaa serkusten kesken, en ollut yksinäinen.
Neljä lasta kuitenkin halusin ja olen tyytyväinen kun hrillä on hyvät välit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä pitäisi tuntua? Mihin verrattuna?"
Tietenkin heihin verraten, joilla on esim. siskoja ja/tai veljiä ja lapsillaan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja jne. ?
Minulla on tätejä ja serkkuja, mutta en ole heitä juuri tavannut enää aikuisena. Sisaruksia ei ole.
Lapsena toivoin sisaruksia, mutta kun ei niin ei. Siihen tottui tietysti.
Kun ei ole itsellä ollut toisenlaista niin en pysty vertaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on vähän vaikeampaa ilman sisaruksia. Tämä oma kokemukseni.
Ei pidä paikkaansa. Ainoa lapsi oppii useimmiten aktiivisemmaksi, koska sitä kaveria ei ole valmiina kotona. Me olemme puolisoni kanssa ainoita lapsia ja meillä lapsiluku jäi yhteen lapseen. Hänestä kasvoi sellainen, että hän ottaa melkein aina ensin yhteyttä muihin ja ehdottaa yhdessäoloa. Hän harrasti aktiivisesti lapsena ja löysi sitä kautta kavereita.
Opiskelijaelämässä hän innostui opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuuksista ja osakuntajutuista. Hän löysi sitä kautta lisää kavereita. Kun hän käy kotonamme lomalla, on hänellä koko ajan menoa lapsuudenkavereidensa kanssa ja hän on jatkuvassa kontaktissa opiskelijakavereidensa kanssa. Meille on aina saaneet kaverit tulla kylään jo kun hän oli lapsi ja nyt opiskelijana hän on ottanut välillä niitä opiskelijakavereitaan meille. Yleensä sellaisia, jotka eivät lähde lomillaan kotipaikkakunnilleen. On kiva tutustua kivoihin nuoriin aikuisiin, joita hän tuo meille kylään. Onneksi he ovat rentoa porukkaa ja heitä ei tarvi mielettömästi passata eikä kodin tarvi olla tiptop tai tehdä suursiivousta ennen heidän vierailuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Miltä pitäisi tuntua? Mihin verrattuna?"
Tietenkin heihin verraten, joilla on esim. siskoja ja/tai veljiä ja lapsillaan tätejä, setiä, enoja ja serkkuja jne. ?
Minulla on tätejä ja serkkuja, mutta en ole heitä juuri tavannut enää aikuisena. Sisaruksia ei ole.
Lapsena toivoin sisaruksia, mutta kun ei niin ei. Siihen tottui tietysti.
Kun ei ole itsellä ollut toisenlaista niin en pysty vertaamaan.
Itsellänikin jäi lapsiluku vain yhteen, koska tuntui, etten osaa olla hyvä äiti ja työelämän ja äitiyden yhteensovittaminen oli minulle vaikeaa.
Silleen ihan kivalta, että kun sain isäni perinnön, se oli 1,5 miljoonaa euroa, eikä 750 000. Toki 750K:kin kanssa vois elää, mutta kun perintö harvemmin on 100%:sti hyvin tuottavaa juttua plus siihen liittyy ehkä tunnesiteitä, ettet halua myydä kaikkea, niin näin "saa pitää kakkua ja syödä sitä".
Siis ihan oikeasti en ois halunnut jakaa perintöä kenenkään kanssa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on vähän vaikeampaa ilman sisaruksia. Tämä oma kokemukseni.
Siinähän ne vasta kehittyykin kun seuraa saadakseen on pakko osata tulla toimeen muidenkin kanssa, kun ei ole automaattista seuraa kotona. Toki ei toimi jos asuu jossain Jumalan selän takana eikä näe muita lapsia ennen koulua, ja toimii myös jos on esim iso sisaruksiin.
Minun sisarukseni oli jo pienenä draamanhakuinen mököttäjä, joka saattoi pitää mykkäkoulua helposti muutaman päivän. Aivan sama, vaikka vanhemmat hokivat raamatun oppia ettei saa antaa vihansa laskeutua auringon yli. Nyt aikuisena sisarukseni on ollut suutuksissaan itse keksimästään syystä johtuen jo vuosia. Emme aikuisina ihmisinä ala hyvittelemään häntä emmekä suostu tuollaiseen kiristykseen että hän saisi tahtonsa läpi asioissa, jotka eivät edes kuulu hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on vähän vaikeampaa ilman sisaruksia. Tämä oma kokemukseni.
Ei pidä paikkaansa. Ainoa lapsi oppii useimmiten aktiivisemmaksi, koska sitä kaveria ei ole valmiina kotona. Me olemme puolisoni kanssa ainoita lapsia ja meillä lapsiluku jäi yhteen lapseen. Hänestä kasvoi sellainen, että hän ottaa melkein aina ensin yhteyttä muihin ja ehdottaa yhdessäoloa. Hän harrasti aktiivisesti lapsena ja löysi sitä kautta kavereita.
Opiskelijaelämässä hän innostui opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuuksista ja osakuntajutuista. Hän löysi sitä kautta lisää kavereita. Kun hän käy kotonamme lomalla, on hänellä koko ajan menoa lapsuudenkavereidensa kanssa ja hän on jatkuvassa kontaktissa opiskelijakavereidensa kanssa. Meille on aina saaneet kaverit tulla kylään jo kun hän oli lapsi ja nyt opiskelijana hän on ottanut välillä niitä opiskelijakavereitaan meille. Yleensä sellaisia, jotka eivät lähde lomillaan kotipaikkakunnilleen. On kiva tutustua kivoihin nuoriin aikuisiin, joita hän tuo meille kylään. Onneksi he ovat rentoa porukkaa ja heitä ei tarvi mielettömästi passata eikä kodin tarvi olla tiptop tai tehdä suursiivousta ennen heidän vierailuaan.
Riippuu lapsesta ja ehkä perheestäkin. Olen ainoa lapsi ja sosiaaliset tilanteet vieraiden ihmisten kanssa ovat aina tuntuneet haastavilta. Usein en tunne kuuluvani joukkoon ja mietin, vaikutanko muiden mielestä oudolta.
Niinpä olen viihtynyt paljon kotona ja itsekseni, vaikka jonkin verran myös seurassa.
Mulla on, mutta en ole sisarusteni kanssa ollut tekemisissä lapsuuden jälkeen, enkä koskaan serkkujen, tätien tai setien kanssa.
Aikuisuus on oikein hyvää, kiitos kysymästä. Paljon ystäviä, jotka olen itse valinnut, eikä stressiä siitä, että pitää olla tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa minulla ei ole mitään yhteistä vain koska he ovat sukua.
Sosiaalisten taitojen kehittyminen on vähän vaikeampaa ilman sisaruksia. Tämä oma kokemukseni.