Mihin Pariisi keskustelu poistui?

Totalitarismi tuli väliin.

Hyss. Jos asiasta puhuta, sitä ei kenties tapahdu.

Ranska purkautuu: Siirtolaismellakat tappavat yhden, vahingoittavat satoja kaaoksen leviäessä ennen MM-kisoja

Ranska on jälleen ajautumassa kaaokseen, ja niin sanotut "valloittajat" tekevät kadut ryöstelyn, väkivallan ja tuhon sota-alueeksi. Yksi henkilö on kuollut, 219 loukkaantunut, mukaan lukien 57 poliisia, ja kahdeksan uhria taistelee hengestään tehohoidossa. Teini-ikäistä puukotettiin jopa ikonisella Champs- Élysées'llä.

Järkyttävää materiaalia näyttää laumat naamioituneita ja paidattomia nuoria miehiä riehumassa läpi yön, hajottamassa liikkeitä kuin Foot Locker jättäen jälkeensä lasinsiruja ja usvaa. Tämä ei ole sattumanvarainen rikos – se on suora seuraus hallitsemattomasta massamuutosta, jota Euroopan johtajat kieltäytyvät pysäyttämästä.

Saharaan

X:ssä olen palomies, ja se mitä näin eilen Pariisin kaduilla särki sydämeni.

Vastasimme noin kello 22.00, kun kutsuttiin pahenevan roskispalon jälkeen. Luulimme, että se oli pelkkä iltatapaus. Saavuimme paikalle, ja se oli yhtä helvettiä. Pariisi, minun kaupunkini, jossa kasvoin, jossa tein ensimmäiset työvuorot, oli tullut sotatanner. Mustaa savua kaikkialla, huutoja, räjähdyksiä kranaatinheittimistä. Usein maahanmuutt ajataustaisia nuoria, huppupäisiä, järjestäytyneitä, hyökkäilemässä lainvalvojia vastaan kuin taistelukentällä.

Näin poliiseja lynkat tavan rautatangoilla. Näin poliisiauton kivillä heitetyn kiviä, kun olimme juuri lähdössä sammuttamaan perheitä uhkaavaa tulipaloa. Mellakoitsijat hyökkäsivät kimppuumme, jotka huusivat meille ja kutsuivat meitä "koiriksi. ” Yritimme vain pelastaa henkiä, ja meistä tuli kohteita.

Otin kyytiin 14-vuotiaan pojan, naama veressä, joka itki sanoessaan seuranneensa "isoja tyyppejä" ihan "huvikseen. ” Näin äidin, ikkunaluukut kiinni ja rukoili meitä suojelemaan lapsiaan samalla kun alakerrassa oli kaikki rikki. Kauppoja, ryöstettyjä kauppoja, palavia autoja... kaikki se tekosyynä "juhlimaan" jotain.

Juhliminen ei ole asioiden rikkomista.

Onko tämä Ranska vuonna 2026? Maa, jossa et voi mennä ulos öisin vaarantamatta henkesi? Maa, jossa kokonaisia naapurustoja luovutetaan klaaneille, jotka eivät kunnioita lakejamme, historiaamme, palomiehiämme tai poliisiamme? Jossa katsomme avuttomasti, kun pääkaupunkimme, valon ja kulttuurin symboli, muuttuu barbaarien leikkikentäksi, joka sylkee heitä ruokkivalle kädelle?

Sinä iltana kun tulin kotiin kuudelta aamulla, yhä noen ja hikeen peitossa, itkin kuin lapsi. Ei uupumuksesta. Raivosta ja surusta. Lapsilleni. Loukkaantuneille kollegoilleni. Tämän maan puolesta jota rakastan ja joka antaa itsensä kuolla.

Herätys. Ole kiltti. Ennen kuin ei ole enää mitään pelastettavaa.