Pelkään ihmisiä. Joudun aina hyljeksityksi.

Ota viinaa...tartu pulloon..

Mee hoitoon!

Minulla samoja kokemuksia. Ensin ollaan kivoja ja sitten tulee puukkoa selkään. Tai ei olla huomaavinaan. Jos itse menee, niin yritetään kiireesti lähteä pois. 

Tuttu tunne. Kun alkaa rakastamaan itseään, niin ei enää haluakaan olla kenenkään kanssa. Erakkous on parasta. Ei jouda hyljätyksi. Ei ole itsellä tarvetta ottaa yhteyttä keneenkään. Ja voi kiertää kaukaa, jos joku yrittää ottaa kontaktia. Ei joudu puukotetuksi. 

Opettele viihtymään omassa seurassasi.

Itse nautin jollei tarvitse tavata yhtään ihmistä.

Tuttu juttu. Liian paljon puukotettu selkään. Ilkeys on lisääntynyt yhteiskunnassa siihen pisteeseen, että ei enää pysty luottamaan naapureihin, ei asiakaspalvelijoihin, eikä ainakaan, jos he ovat alle kolmikymppisiä. Käännyn ihmissuhteissa yli 80-vuotiaiden puoleen. Heistä vielä löytyy kunnollisia ihmisiä. M34

Olet niin tai näin. Niin aina on sanomista tai teet kaiken väärin. Parisuhteet ne vasta kauheita ovat. Niistä kannattaa pysyä poissa, jos aikoo henkensä säilyttää. Lapsetkaan ei ole enää niin kuin ennen. Vänkyröitä lapsia. Itse kaiken kokemani jälkeen nautin yksinolosta. Tympäisee ihan jos joku tulee sekoittamaan onnen hetkiä ikävällä seurallaan. 

Suomalaiset ovat metsäkansaa, joka välttelee sosiaalisia kohtaamisia. Positiivinen sosiaalinen ympäristö puuttuu monilta ja monet ovat traumatisoituneita. Muualla toisin, jossa yhteisöllisyys on elämää voimaannuttava asia. 

Olen paljon saanut pahaa ihmisten taholta. Ei juurikaan mitään hyvää. Ennen olin itse kiva ja hyvä. Mutta enää en jaksa. Luonto, koti, yksinolo on nykyään parasta seuraa. 

Ihmiset ovat rasittavia, ärsyttäviä ja ikäviä. Jos on joku fiksumpi, niin saa kylmää kyytiä. 

Saa pelätäkin. Ihmiset vievät mielenterveyden. Parempi olla yksin. 

Normaalia olla varovainen aluksi. Muitakin pelottaa että homma menee pieleen eikä resonoi.