En luota enää ihmisiin kuten ennen

Ei ole palannut luottamus. Moni elää älynsä varassa, ilman sydäntä ja heidän äly pettää kun tuomitsee muut, se näkyy mikroilmeistä. Jopa suht viattomat tuomittu.

Luottamuksen menetystä seuraa kosto !

Taistelen luottamusongelmieni kanssa, sillä äitini seura on minulle puhdasta myrkkyä. Olen asunut hänestä 700 km päässä ja pysyinkin positiivisempana koko elämäni, kunnes jouduin taas muuttamaan hänen lähelleen. Äiti oikeasti kokee, että aivan kaikki ongelmat hänen elämässään ovat syytäni. Siitä lähtien kun synnyin, olen pilannut hänen elämänsä. Siis jo syntymällä. Hän syyttää synnytyskiloistaankin minua, vaikka siitä on kohta 60 vuotta. Tänäänkin vein hänelle kassillisen ruokaa ja hän alkoi syyttää minua liikennesääntöjen röyhkeästä rikkomisesta ilman syytä. Ei ole dementiaa. On vain hänen ikiaikainen tapansa.

Joskus mietin jäinkö sinkuksi tämän takia. Vaikka taistelen negatiivista minäkuvaa vastaan ja yritän keskittyä positiiviseen, positiivinen ajattelu ei ole helppoa minulle. Vain yksinäisyys helpottaa tuskaa vähän.