Lue keskustelun säännöt.
Elämä on luopumista. Ahdistaa :(
07.08.2016 |
Ero tuli, lapsetkin muuttavat kohta pois ja äitikin sairastelee. Tuli taas mieleen miten väliaikaista kaikki on. Loppupeleissä sitä taitaa jäädä ihan yksin. Tosi surullista ja ahdistavaa :'( Miten muut samankaltaisessa tilanteessa olevat pärjäätte?
Kommentit (22)
Perustan toivoni pysyvään ja elävään Jumalaan sekä iloisen jälleenäkemisen toivoon. Siunausta kaikille ahdistuneille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt melkein saman läpi.Viimeisenä äiti kuoli runsas vuosi sitten.Tulee pikkuhiljaa uusi rutiini ja se auttaa selviytymään.Tulee itkukohtauksia ja raivoa ja sekin vie eteenpäin.Selviät kyllä ja hämmästyt ,kun tulee päivä jolloin voit ajatella vain itseäsi.Aluksi ei ole mitään toiveita tai unelmia,kun on aina huolehtinut muista mutta ajan kuluessa opit nauttimaan omanlaisesta arjestasi,menet omilla ehdoilla.
Kesä on ovella...ovi auki ulos👍