Nyt se selvisi: kuollutta naista purrut koira oli pitbull

syönyt nälkäänsä kuolleen ruumista, kyllähän ne kissatkin vetää emännän napaansa jos se kuolee. vartioinut kalmoa ettei muut koirat pääse syömään haaskaa.

Tuoko se jotenkin sairaalla tavalla jännitystä elämään, kun ei koskaan voi tietää, milloin oma koira käy kimppuun? Vähän samalla tavalla kuin sairaalla tavalla  tuo vissiin joillekin jännitystä ajaa ylinopeutta?   Tunnetuin seurauksin. Vaarako siinä kiehtoo? Kun ainakaan ei voi väittää, että tässä on  "ihmisen, ja minunkin, paras ystävä". 

Onko tämä siis sama koira kuin Amerikan bully xl?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä sama aloitus samalta aloittajalta. Uutisessa ei edes kerrottu, oliko koira tappanut omistajansa, vai oliko koira vaan reagoinut omistajansa kuolemaan lajityypillisellä tavallaan. 

Täh? Joka päivä sama aloitus? Äsken luin uutisen! 

 

Ja sitä paitsi. Jos koiran rodulle lajityypillinen käyttäytyminen tarkoittaa kuolleen omistajan puremista, niin voi hel..ti mikä rotu. 

 

Ihan vaan tiedoksi, että normaalin koiran lajityypillinen reaktio olisi jäädä valvomaan ihmisensä vierelle, ehkä yrittää tätä nuolemalla virvoitella, 

moni osaisi jopa yrittää haukkua tai muutoin hakea apua. 

Siinä taas näkee että vouhottaja ei tiedä yhtää mistä puhuu, vaan huutaa vihoissaan mitä sattuu. Kirjoitappa googleen miksi koira saattaisi purra kuollutta omistajaansa, tai jopa syödä sen. Sieltä tulee miljoona eri syytä, mitkä ovat täysin lajityypillisiä tapoja koiraeläimelle. Perehtykää enemmän asioihin, älkääkä aina vouhottako sen perusteella mitä jossain lukee. Omistaja on saattanut menehtyä johonkin omaan sairauteensakkin, mihin koira on reagoinut, kun omistaja ei reagoi enää. Koira voi alkaa käyttäytymään silleen hajunkin takia, koska kuolema tuo omanlaisensa hajun. 

Ehkä sinun kannattaa jättää tiedon analysoinnit sille porukalle joka edes tajuaa ettei googlattu pintatieto jossa lähinnä valkataan ne hakutulokset joita halutaan uskoa kerro itse asiasta vielä mitään. 

EI, kun uutisessa ei sanottu, tappoiko koira naisen vai ei. Tuo on toinen vaihtoehto tapaukselle, jota et ymmärrä laisinkaan, vaan väität koiran tappaneen naisen, ilman todisteita koko asiasta. Kasvaisit jo.

Onko sillä väliä, tappoiko koira tässä tapauksessa omistajansa vai söikö tätä (hyi hitto) "vain" tämän kuoleman jälkeen.  Me kaikki tiedämme, sinäkin, että Suomessakin ja maailmasta puhumattakaan, pitbull-koirat ovat vammauttaneet ja tappaneet vaikka kuinka monta ihmistä, lapsiakin. Eikö se riitä? 

En rotuna puolustele pitbullia, mutta kyllä sillä nyt on aika todellakin paljon väliä onko puremat tulleet ennen vai jälkeen kuoleman. 

Tässä tapauksessa, kyllä. Mutta noin yleisesti ei, jos rodun vaarallisuutta arvioidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuoko se jotenkin sairaalla tavalla jännitystä elämään, kun ei koskaan voi tietää, milloin oma koira käy kimppuun? Vähän samalla tavalla kuin sairaalla tavalla  tuo vissiin joillekin jännitystä ajaa ylinopeutta?   Tunnetuin seurauksin. Vaarako siinä kiehtoo? Kun ainakaan ei voi väittää, että tässä on  "ihmisen, ja minunkin, paras ystävä". 

Ilmeisesti kärsit koirapelosta. Terapiasta voisi olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jankuti jankuti. Onko ap joku inkkeli jota ärsyttää että naisella oli koira? 

Niin kauan kuin ihmisillä on näitä tappokonekoiria, niin asiasta on puhuttava.  

Äsken poistettiin asiallinen keskustelu siitä SVT:n dokumentista. Miksi tästä ei saa puhua, että tietyt koirat on jalostettu vaarallisiksi. En ymmärrä.

Eikö ollutkaan Suomenpystykorva.

Sukulaisilla oli vastaava koira. Aina, kun heille meni kylään, eristivät koiran  toiseen huoneeseen. Sanoivat, että ei siitä tiedä…. Parempi niin.  

Jokaiseen suomalaiseen päiväkotiin koirapäivät. Lapset saavat rapsutella bitbulleja pihassa. Vastahan meillä oli työpaikoilla koirat kakkaamassa lattiamatoille....

Vierailija kirjoitti:

Tuoko se jotenkin sairaalla tavalla jännitystä elämään, kun ei koskaan voi tietää, milloin oma koira käy kimppuun? Vähän samalla tavalla kuin sairaalla tavalla  tuo vissiin joillekin jännitystä ajaa ylinopeutta?   Tunnetuin seurauksin. Vaarako siinä kiehtoo? Kun ainakaan ei voi väittää, että tässä on  "ihmisen, ja minunkin, paras ystävä". 

Välillinen uhriutuminen. Saadaan altavastaajan rooli puolustaessa "väärinymmärrettyä" ja "heikompaa". Sitä koiraahan se ei kiinnosta millään lailla mitä joku jossain nettipalstalla siitä ajattelee.

Pointteri osoittaa lintua kohti luonnostaan: "se on geeneissä!"

Paimenkoira paimentaa lunnostaan: "se on geeneissä!"

Nöffi pelastamassa lapsia vedestä: "se on geeneissä!"

Pitbull teloo ihmisen sairaalakuntoon: "se on kuinka ne kasvatetaan!"

Pitbullit on täysin arvoton koirarotu, voisi hävittää ja mitään ei menetettäisi.