Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastuksesta tulee iso suru monelle
Tutkijat lataavat kasan syitä sille, miksi pikkulapsia ei kannata jakaa tasojoukkueisiin – silti KuPS teki niin
Asiantuntijat varoittavat, että pienten lasten jaottelusta tasojoukkueisiin on monia riskejä.
Lasten varhainen jaottelu voi johtaa kierteeseen, jossa varhain kehittyville kasaantuu etuja, joista myöhemmin kehittyvät jäävät paitsi.
Liian varhainen jaottelu voi viedä lapselta harrastamisen ilon ja johtaa koko harrastuksen loppumiseen.
Tää on niin totta. Poikani pelasi jalkapalloa joukkueessa, joka jaettiin muutama kuukausi aloittamisen jälkeen. Vain muutamat harkat sen jälkeen ja poika halusi lopettaa. Muutenkin touhu tuntui pelkältä rahastukselta. Yhdet kisat käytiin ja sieläkään ei peliaikaa juuri herunut. Ei tullut hauskaa yhdessä tekemisen meininkiä ja onnistumisen iloja.
Mulle tuli mitta täyteen kun ostimme pojalle uuden jalkapallon harjoituksiin, niin se oli kummasti vaihtunut harkoissa iänvanhaan rämään. Pojan pallo oli merkattu isoin kirjaimin tussilla, joka ei todellakaan lähde pois kuin spriillä hankaamalla.
Kommentit (439)
Onko kaikkien lasten, jopa ihan pientenkin, pakko harrastaa jotain erityistä? Meidän yläkouluikäiset lapset eivät ole koskaan olleet missään ohjatussa harrastuksessa. Eivät ole itse hakeutuneet emmekä vanhempin ole heitä patistaneet. Silti molemmilla tuntuu olevan paljon kivaa tekmistä, molemmat tykkäävät talvella hiihtää ja kesällä pyöräillä, isänsä kanssa kalastavat, koira on tärkeä molemmille ja myös leipominen ja ruuanlaitto ovat heille mieleisiä juttuja. Vanhempi hommasi itselleen kesätyöpaikan perustamalla 4H:n kautta lastenhoitoa ja kotiapua tarjoavan yrityksen. Puuhaa ja ajanvietettä tuntuu riittävän jokaiselle päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, harrastukset ovat nimenomaan vapaaehtoisia tapoja käyttää aikaansa. Laki ei määrää, että lapsen tulisi harrastaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienimmissä lajeissa, vaikkapa Amerikkalainen jalkapallo Suomessa, pääsee kaikki pelaamaan, koska harrastajia ei ole kovin paljon.
Ja aivan kaikissa yksilölajeissa myös. Toki jonnekin SM-kisoihin voi olla joku tulosraja joka pitää saavuttaa, että saa osallitumisoikeuden, mutta silloin puhutaan kuitenkin jo nuorista, eikä lapsista.
Niin, tästä keskustelusta päätellen maailmassa on olemassa kaksi lajia; jääkiekko ja jalkapallo.
Yksilölajeissa kukaan ei rajoita peliaikaasi. Toki sitten pitää oppia ottamaan vastuuta omasta tekemisestään eikä voi vain odottaa, että joukkueen tähtipelaaja ratkaisee pelin puolestasi.
Tässä haettiin nimenomaan yhdessä tekemistä ja harrastamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienimmissä lajeissa, vaikkapa Amerikkalainen jalkapallo Suomessa, pääsee kaikki pelaamaan, koska harrastajia ei ole kovin paljon.
Ja aivan kaikissa yksilölajeissa myös. Toki jonnekin SM-kisoihin voi olla joku tulosraja joka pitää saavuttaa, että saa osallitumisoikeuden, mutta silloin puhutaan kuitenkin jo nuorista, eikä lapsista.
Niin, tästä keskustelusta päätellen maailmassa on olemassa kaksi lajia; jääkiekko ja jalkapallo.
Yksilölajeissa kukaan ei rajoita peliaikaasi. Toki sitten pitää oppia ottamaan vastuuta omasta tekemisestään eikä voi vain odottaa, että joukkueen tähtipelaaja ratkaisee pelin puolestasi.
Tässä haettiin nimenomaan yhdessä tekemistä ja harrastamista.
Yksilölajejakin voi harjoitella ryhmässä, esimerkiksi minulla on ollut yleisurheilussa pieniä ryhmiä valmennettavana. Jokainen on kisaillut sitten mielensä mukaan harjoitusten lisäksi. Varmaan toimii monessa muussakin lajissa ja joihinkin jopa tarvitaan vähintään se toinen kaveriksi treenaamaan, kuten vaikka tenniksessä.
Jos harrastaa seurassa jotain yksilölajia, eivät treenit ole mitään yksityisopetusta, vaan siellä tehdään nimenomaan yhdessä. Hyvissä seuroissa myös kiinnitetään huomiota siihen, että asioita tehdään yhteistyössä ja muita kunnioittaen. Tätä toki tehdään myös muissa harrastuksissa kuin liikunnassa. Soittotunnit voivat olla yksityistunteja (eivät aina), mutta silloinkin ohjelmassa on usein myös yhteismusisointia tai ainakin yhteisiä teoriatunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tasojoukkueet on ihan ok, kunhan joka taso saa hyvää valmennusta, jotta yksilön tason nosto on mahdollista ja pelaajan kykyjä ja tasoa arvioidaan useammin, kuin kerran kaudessa.
Mutta mikäli kaikki maksaa saman verran ja ykkösjoukkueessa pelaavat saavat silti parempaa valmennusta, hommassa mennään hyvin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tasojoukkueet on ihan ok, kunhan joka taso saa hyvää valmennusta, jotta yksilön tason nosto on mahdollista ja pelaajan kykyjä ja tasoa arvioidaan useammin, kuin kerran kaudessa.
Mutta mikäli kaikki maksaa saman verran ja ykkösjoukkueessa pelaavat saavat silti parempaa valmennusta, hommassa mennään hyvin pieleen.
Noinhan se juuri tehdään kuten jälkimmäisessä kappaleessa kirjoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tasojoukkueet on ihan ok, kunhan joka taso saa hyvää valmennusta, jotta yksilön tason nosto on mahdollista ja pelaajan kykyjä ja tasoa arvioidaan useammin, kuin kerran kaudessa.
Mutta mikäli kaikki maksaa saman verran ja ykkösjoukkueessa pelaavat saavat silti parempaa valmennusta, hommassa mennään hyvin pieleen.
Noinhan se juuri tehdään kuten jälkimmäisessä kappaleessa kirjoitit.
Ei meillä ainakaan tehdä. Kilpa- ja haastejoukkueen maksut ovat selvästi korkeammat kuin harrastejoukkueiden.
Voi voi. Pitää oppia myös sietämään pettymyksiä ja hyväksymään se, ettei välttämättä ole paras. Jos paremmille ei anneta oman tasonsa mukaisia mahdollisuuksia harjoitella niin Suomi ei tule ikinä pärjäämään missään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko sitten väkisin viedä se lapsi tämmöiseen joukkuekilpaurheiluun tasoryhmineen?
Ihan kuin ei olisi olemassa mitään muita harrastuksia tai etenkään muita urheilulajeja?
Omasta mielestäni kaikki joukkueurheilu ja yleisurheilukin on aivan kammottavan tylsää. En edes ikinä ole katsonut varmaan yhtäkään jalkapallopeliä alusta loppuun.
Mun lapsi harrastaa ilma-akrobatiaa, klassista musiikkia ja luovaa kirjoittamista. Lapsen kaverit harrastaa kuvataidetta, tanssia, teatteria jne.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko sitten väkisin viedä se lapsi tämmöiseen joukkuekilpaurheiluun tasoryhmineen?
Ihan kuin ei olisi olemassa mitään muita harrastuksia tai etenkään muita urheilulajeja?
Omasta mielestäni kaikki joukkueurheilu ja yleisurheilukin on aivan kammottavan tylsää. En edes ikinä ole katsonut varmaan yhtäkään jalkapallopeliä alusta loppuun.
Mun lapsi harrastaa ilma-akrobatiaa, klassista musiikkia ja luovaa kirjoittamista. Lapsen kaverit harrastaa kuvataidetta, tanssia, teatteria jne.
Voisin kuvitella, että jokin teatteriryhmä opettaa paljon enemmän ryhmässä toimimista kuin jalkapallojoukkue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasojoukkueilla ja peluutuksen määrillä ei edes välttämättä tunnisteta lahjakkuuksia. Lapset kasvaa eri tahtiin. Tunnen henk.koht tapauksen, jossa isossa joukkueurheilulajissa pienikokoisesta sintistä tuli miesten maajoukkueen kapteeni. Laji iso ja pituus siinä hyvin tärkeä.
Esim. jalkapallossa jotkut ovat pienemmissä peleissä niitä "lahjakkuuksia". Sitten tulee 11v11 ja isot kentät, niin niillä pienillä ei liikkuvuus enää riitä, kasvua ei välttämättä valtavasti edes tule. Silloin ne kasvupyrähdyksen saaneet jyräävät. Sitten taas tulee niitä jotka kasvavat myöhemmin . Lahjakkuudet vaihtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. jalkapallossa jotkut ovat pienemmissä peleissä niitä "lahjakkuuksia". Sitten tulee 11v11 ja isot kentät, niin niillä pienillä ei liikkuvuus enää riitä, kasvua ei välttämättä valtavasti edes tule. Silloin ne kasvupyrähdyksen saaneet jyräävät. Sitten taas tulee niitä jotka kasvavat myöhemmin . Lahjakkuudet vaihtuvat.
Tästä syystä olisikin niin tärkeää pitää kaikki mukana.
Se on vain rahastusta, ja usein ne valmentajatkaan eivät todellisuudessa pysty ihan sinne huippu-urheilijaksi ohjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on vain rahastusta, ja usein ne valmentajatkaan eivät todellisuudessa pysty ihan sinne huippu-urheilijaksi ohjaamaan.
Harva valmentaja edes valmentaa samaa junnua 5 v alkaen ammattilaiseksi asti. Iän ja tason noustessa voi päästä parempaan valmennukseenkin.
Kaksipiippuinen juttu. Itse lopetin joukkuelajin harrastamisen koska olin urheilullisesti lahjakas ja erittäin hyväkuntoinen. En jaksanut millään joukkueen räikeitä tasoeroja, vaikka yritin olla kärsivällinen. Minusta tasoryhmät on hyviä mutta hissin pitäisi käydä molempiin suuntiin. Sama koskee koulunkäyntiä.
Toisilla on varaa, toisilla ei.
Lappeenrantalaiset Ville ja Eija panostavat lastensa harrastuksiin noin 8 000 eurolla vuodessa
Niin, tästä keskustelusta päätellen maailmassa on olemassa kaksi lajia; jääkiekko ja jalkapallo.
Yksilölajeissa kukaan ei rajoita peliaikaasi. Toki sitten pitää oppia ottamaan vastuuta omasta tekemisestään eikä voi vain odottaa, että joukkueen tähtipelaaja ratkaisee pelin puolestasi.