Lue keskustelun säännöt.
Pystyykö eron jälkeen pysymään ystävinä?
27.04.2026 |
Sopimaan kaikki asiat sovussa, asunnon myynnin ja tavaroiden jaon jne
Kommentit (18)
Asiallisesti nuo hoidettiin. Ikinä en kuitenkaan exän kanssa tekemisissä halua olla. Erosta jo vuosia. Useampi yhteinen lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen ystävyyttä tarvi, että voi hoitaa asiat asiallisesti.
Asiallisesti hoidettu eroja ystävyys on täysin eri asioita.
Riippuu varmaan eron syystä. Ja kuinka toinen kohtelee eron jälkeen. Ja onko yhteisiä lapsia ja kuinka lasten elämä ja asiat hoituu. Ystäviä ei tarvitse olla. Asiallisesti jos saa oltua ja toimittua niin se helpottaa elämää ja riittää.
Riippuu hirveästi erosta ja sen syistä. Jos siinä on taustalla esimerkiksi pettämistä, niin on ihan selvä, että ei voida olla ystäviä. Eihän kukaan halua petollista ystävää. Tai jotain väkivaltaista huutajaa. Ei ei.
Sivistyneiden ihmisten kesken voidaan olla ystäviä, ja usein ollaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroja on niin monenlaisia. Jos ero syntyy neuvotellen, niin varmasti voidaan olla ystäviä tai ainakin ystävällisissä väleissä.
Jos ero syntyy:
- yksipuolisella ilmoituksella, esimerkiksi viestillä
- yksipuolisesti häipymällä
- pettämällä ja valehtelemalla
- haukkumalla ja mitätöimällä toinen
- ilmoittamalla erosta mutta jäämällä riitelemään yhteiseen kotiin, samalla pettäen
- yrittämällä huijata erossa itselleen omaisuutta
- piittaamatta lasten hyvinvoinnista, esimerkiksi ajoittamalla eroilmoitus ylioppilaskirjoituksiin tai yrittämällä kieltäytyä lapsista huolehtimisesta
tai muuten aggressiivisesti toimien, niin ei ole oikein ystävyyden aineksia kasassa.
En oikein edes tiedä, miten noin toimiva voisi koskaan olla missään ystävyyssuhteessa kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eroja on niin monenlaisia. Jos ero syntyy neuvotellen, niin varmasti voidaan olla ystäviä tai ainakin ystävällisissä väleissä.
Jos ero syntyy:
- yksipuolisella ilmoituksella, esimerkiksi viestillä
- yksipuolisesti häipymällä
- pettämällä ja valehtelemalla
- haukkumalla ja mitätöimällä toinen
- ilmoittamalla erosta mutta jäämällä riitelemään yhteiseen kotiin, samalla pettäen
- yrittämällä huijata erossa itselleen omaisuutta
- piittaamatta lasten hyvinvoinnista, esimerkiksi ajoittamalla eroilmoitus ylioppilaskirjoituksiin tai yrittämällä kieltäytyä lapsista huolehtimisesta
tai muuten aggressiivisesti toimien, niin ei ole oikein ystävyyden aineksia kasassa.
En oikein edes tiedä, miten noin toimiva voisi koskaan olla missään ystävyyssuhteessa kenenkään kanssa.
Niin, lopultahan parisuhteessa on kyse ystävyydestä ja ystävyyden taidoista. Osaako ottaa huomioon, olla empaattinen, antaa toiselle tilaa, läheisyyttä, tukea jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kyläilyväleissä mieheni exän (avovaimon) kanssa, hän toivoi ystävyyttä jo heti eron jälkeen. Itse en olisi siihen pystynyt hänen tilanteessaan. Mutta olimme hänen häissään ja saimme kutsun kaikkiin pippaloihin myös, vaikka meidän suhteemme alkoi pettämisellä eli yhden yön suhteesta. Nyt tuosta on jo vuosikymmeniä aikaa ja ex on ollut jo avioliitossaan hänkin yli 20 vuotta. Hyvin kävi, sopivammat puolisot löytyivät.
Läheinen sukulaiseni on myös ystävä lastensa isän kanssa ja hoitavat mm. yhdessä lapsenlapsia, ex, nykyinen mies ja tämä nainen. Mutta kaikki muut eronneet pariskunnat pitävät isoa välimatkaa, asialliset hommat kyllä hoidetaan.
Yleensä sellaisella ihmisellä, jolla on ystäviä, on niitä muutenkin. Ei tarvitse olla ystävä eksän kanssa. Ystävyys on kuitenkin todella luottamuksellinen juttu, ja erossa usein juuri luottamus toiseen kärsii.
Lasten asioita tietysti täytyy hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yhtyä jos ei tykkää - harkinta koskee niin ennen kuin jälkeen papin amenta. Miksi erota jos ystäväksi puolisoaan halajaa. Avioliitot ovat ajautunet kauas siirä miten niitä aijemmin elettiin. Katoava perinne, ei edes maailmanperintö kohde.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhtyä jos ei tykkää - harkinta koskee niin ennen kuin jälkeen papin amenta. Miksi erota jos ystäväksi puolisoaan halajaa. Avioliitot ovat ajautunet kauas siirä miten niitä aijemmin elettiin. Katoava perinne, ei edes maailmanperintö kohde.
Hyvä kysymys, että miksi erota jos haluaa puolisostaan ystävän?
Miehelle tuli viidenkympin villitys. Hän alkoi sekoilla ja sikailla ja halusi kaiken. Nuoren hömpän naisen ja pettämänsä puolison ystävyyden. Arvaat varmasti kuinka siinä kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhtyä jos ei tykkää - harkinta koskee niin ennen kuin jälkeen papin amenta. Miksi erota jos ystäväksi puolisoaan halajaa. Avioliitot ovat ajautunet kauas siirä miten niitä aijemmin elettiin. Katoava perinne, ei edes maailmanperintö kohde.
Hyvä kysymys, että miksi erota jos haluaa puolisostaan ystävän?
Miehelle tuli viidenkympin villitys. Hän alkoi sekoilla ja sikailla ja halusi kaiken. Nuoren hömpän naisen ja pettämänsä puolison ystävyyden. Arvaat varmasti kuinka siinä kävi.
Osanottoni tai onnitteluni, pääsit tahtomatta eteenpäin sielunelämän umpisolmuista ja niiden avaamisesta. Erositte, oletan. Jos olet Hämeenlinnassa valtion majoituksessa, tähdennän sitä, että laki ei tunne henkisen väkivallan asteita. Fyysinen kipakkuus saa aina tuomion. Vastineestasi huomasin sinun edenneen kriisistä voiton puolelle. Joten tämä teksti tuli lievällä huumorilla maustettua. Voi oivasti hyvä nainen.
Riippuu mikä syy johti eroon. Oliko 3 pyörä? Tuskin aluksi ainakaa kun pitää koota taas itsensä. Ehkä myöhemmin sitten on ajankohtaista. Kuinka pitkä suhde o kyseessä?
Olen itsekin eronnut jo 6 vuotta sitten. Nyt en ole vuosii ollu yhteydessä exään. Aikoinaa aiheutti liikaa ongelmia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tietenkään, tuo on yksi suurimpia kusetuksia. Jos ei ole yhteisiä lapsia, niin vuoden päästä et tiedä enää mitään exästäsi. 5 vuoden päästä voit miettiä, että onkohan se hengissä, no ihan sama...
Miksi pitäisi kiusata itseään jos riittävästi yhteistä ei elämässä enää ole?
Mieheni ei ollut missään tekemisissä exänsä kanssa. Miksi olisi ollutkaan, kun kerran seura ei kelvannut? Uusi mies löytyi jo lyhyen avioliiton alussa.
Minulla ei exää olekaan. Aviossa oltu 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yhtyä jos ei tykkää - harkinta koskee niin ennen kuin jälkeen papin amenta. Miksi erota jos ystäväksi puolisoaan halajaa. Avioliitot ovat ajautunet kauas siirä miten niitä aijemmin elettiin. Katoava perinne, ei edes maailmanperintö kohde.
Hyvä kysymys, että miksi erota jos haluaa puolisostaan ystävän?
Miehelle tuli viidenkympin villitys. Hän alkoi sekoilla ja sikailla ja halusi kaiken. Nuoren hömpän naisen ja pettämänsä puolison ystävyyden. Arvaat varmasti kuinka siinä kävi.
Osanottoni tai onnitteluni, pääsit tahtomatta eteenpäin sielunelämän umpisolmuista ja niiden avaamisesta. Erositte, oletan. Jos olet Hämeenlinnassa valtion majoituksessa, tähdennän sitä, että laki ei tunne henkisen väkivallan asteita. Fyysinen kipakkuus saa aina tuomion. Vastineestasi huomasin sinun edenneen kriisistä voiton puolelle. Joten tämä teksti tuli lievällä huumorilla maustettua. Voi oivasti hyvä nainen.
Kiitos! Yritän voida.
Onneksi ei sentään ole tarvinnut päätyä Hämeenlinnaan täysihoitoon. Minä olen se sivistynyt osapuoli, ja on nuo lapsetkin.
Voi sinäkin oikein hyvin, arvon leidi (oletan).
Kyllä me nuo asiat pystyttiin hoitamaan asiallisesti, mutta ei me olla pysytty ystävinä. En edes muista, olenko lapsen lakkaisten jälkeen edes exän kanssa puhunut (siitä tulee nyt 2 v). Pari kertaa on moikattu, kun on tultu toisiamme vastaan.
Mutta on se mahdollista, siskoni on hyvissä väleissä exänsä kanssa, voisi puhua kyllä ystävistä.