Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" arvostelee jatkuvasti kroppaani ja tekemisiäni
26.04.2026 |
Taitaa olla tämä "ystävyys" kuopattu. Harmi vaan kun ollaan oltu tekemisissä jo n. 20v. Kaverini on alkanut jatkuvasti piikittelemään ja piilov*****maan kropastani. Myös jos hän tulee käymään meille, aina riittää nälvittävää jostakin, jos vaikka joku nurkka asunnossamme on siivoamatta. Olen huomannut, että tämän tyypin seurassa alan olemaan jo tosi varautunut, kun ei tiedä koskaan mitä tämä päästää suustaan. Itse en ole koskaan esim hänen vartalostaan tai ulkonäöstään sanonut pahaa sanaa.
Onko teillä kokemusta vastaavasta?
Ei jaksa tässä iässä, 35v enää tällaista kuunnella ja pitää myrkyllisiä ihmisiä kaveripiirissä. Harmi vaan kun olemme isompaa kaveriporukkaa, ja jos tämän tyypin poistan elämästäni en tiedä mitä käy porukallemme.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.
Olet oikeassa. Pitäisi oikeasti ottaa asia esille ja kysyä mikä sulla on hätänä kun puhut tällaisia? Olen jotenkin vaan niin hämmentynyt hänen käytöksestään etten
ole osannut oikein edes ottaa asiaa esille ja puhua, vaan olen alkanut välttelemään seuraa.
Älä hämmenny, pelkää ja ahdistu. Katkaise välit. T. 17. Jolla valitettavasti pitkä kokemus vastaavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi mikä ihminen, yrittää pönkittää huonoa itsetuntoaan pilkkaamalla sinua. Et tarvitse tuollaista ns. ystävää.
Vierailija kirjoitti:
Se porukka jatkaa ilman sinua ja on ihan tyytyväinen, että nimenomaan sinä ja jatkuva loukkaantumisesi ja ikävät puheesi saatiin ulos ryhmästä. Jotenkin suloista ajatella, että kaltaisesi uniikki lumihiutale olisi se, jonka kanssa halutaan viettää iltoja koko ajan varoen, mitä saa sanoa.
Yhyy, uli uli. Kiusaaja paljasti itsensä. Itke vielä enemmän.
Mä käyn jotain vastaavaa läpi... Mulla oli nuorena useampi kaveri, mutta yksi sitten semmoinen läheisempi. Sitten vakisuhteiden tultua, meidän ystävyys jäi ja muutettiin omille tahoillemme. Olemme silloin tällöin olleet yhteydessä, mutta suht harvoin.
Tavattiin parisen vuotta sitten. Hän kutsui kylään, että lätistään kunnolla. Hän oli vasta eronnut siitä miehestään. "kyllä 16 vuotta on ihan tarpeeksi yhtä parisuhdetta" tuo perusteli.
Sitten lätistessä alkoi paljastumaan yhtä ja toista ikävää miehen puolelta. Jatkuvaa kontrollointia, kenen kaverin kanssa saa olla ja mennä, miten pukeutua, miten hiukset laitetaan... Mitä enemmän tää kaveri kertoi tuosta, niin mä tajusin, että MÄ olen ollut vastaavassa suhteessa. Hänen kanssaan!
Hän ohjaili mua paljon, kun oltiin parikymppisiä. Muut kaverit unohtuivat pikku hiljaa. Hän kiukutteli, kun kävin kahvilla tai leffassa, jonkun toisen kanssa. Hän puuttui herkästi mun pukeutumiseen: ei sovi noi farkut, osta nämä.. Väärä huulipuna, tässä on parempi, kampaajana hän kontrolloi täysin hiuksiani... ainahan mä näytin hyvältä, mutta en omilla valintojen takia. Mä olin joku muu kuin mä. Sisälläni asuu hippi ja näytin snobilta. ;) Hän määräsi musan, leffat... kaiken!
Mulle tuo kaikki oli silloin aivan ok. En naiviuttani nähnyt sitä ohjailua. Myös seurustelukumppanit hän valitsi. :O Jep, ihmekös mä en oikein kenenkään kaa tullut toimeen. :D Vasta kun naapuriin muuttanut tyyppi pyysi kahville... alkoi tapahtua. Mä pidin hänet omana salaisuutenani alkuun.
Miehen kanssa oli hyvä olla. Hän ei vaatinut multa mitään, eikä ohjaillut! En mä sitä kaikkea silloin edes tajunnut. Rakkaus mieheeni on alussa varmasti ollut sitäkin, että pääsin kontrolloijan otteesta pois.
Pikku hiljaa ostelin vaatteita, joita mä rakastan ja enkä palannut kampaajan penkkiin kahden viikon välein, vaan annoin tukkani kasvaa... vaikka kaveri vielä perään soitteli, ettei sulle välttämättä edes sovi pitkä tukka.
Silloin kun nähtiin, heti hän pyöräytti silmiään, että sullako on ihan luomutukka! En ole varmaan kymmeneen vuoteen värjännyt, kun rakastan tätä omaa suklaan väristä tukkaani. Ei mitään freshiä raitaa tms. Enkä suostunut nytkään.
Kävi kaikki vaatteet läpi ja kyseli, että miksi musta on tullut tuommoinen "punkkari". :D En ole punkkaria nähnytkään, vaan pitkissä hameissani liihotan menemään, on koruja, on huiveja... hattujakin saatan käyttää ja turbaania. Olen hänelle aivan kauhistus.
Mua oikeasti oksetti alkuun, kun tajusin tuon kontrolloinnin. Aivan hätäpaniikki iski, entäs jos se vie mua taas... Mut niin, eihän mun tarvii sitä enää ikinä tavata, jos mä en halua.
Soiteltu on ja silloinkin hän on saanut mut tuntemaan epävarmuutta ja huonoutta, että joo mä olen tämmöinen... Vaikka mulla on ollut hyvä työura, kiva ystäväporukka, ihana perhe, lapset porskuttaa ja mies yhä sama lutunen kuin ennenkin. Enkä kutsu kylään, koska väärinhän tää meidän punainen tupa olisi hänen moderniin makuunsa.
Jännä kuitenkin huomata, miten paljon hänellä on valtaa muhun yhä. Pitää vaan varoa, etten anna sitä hänelle. Joten olen vähentänyt puhelinyhteydenottojakin.
Pitäkää itsestänne huolta! Kaverisuhteetkin voi olla todella raakoja ja kuluttavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy suoraan mikä on hätänä kun on noin paljon muuttunut. Oletan ettei aiemmin ole tuollainen ollut.
Olet oikeassa. Pitäisi oikeasti ottaa asia esille ja kysyä mikä sulla on hätänä kun puhut tällaisia? Olen jotenkin vaan niin hämmentynyt hänen käytöksestään etten
ole osannut oikein edes ottaa asiaa esille ja puhua, vaan olen alkanut välttelemään seuraa.
Älä hämmenny, pelkää ja ahdistu. Katkaise välit. T. 17. Jolla valitettavasti pitkä kokemus vastaavasta.
Mutta jos ap katkaisee välit, menettää hän koko kaveriporukan, koska ei muut ole siirtämässä yhtä syrjään. Kun välit on katkottu, ei ole enää yhteistä juhlimista, illanistujaisia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se porukka jatkaa ilman sinua ja on ihan tyytyväinen, että nimenomaan sinä ja jatkuva loukkaantumisesi ja ikävät puheesi saatiin ulos ryhmästä. Jotenkin suloista ajatella, että kaltaisesi uniikki lumihiutale olisi se, jonka kanssa halutaan viettää iltoja koko ajan varoen, mitä saa sanoa.
Yhyy, uli uli. Kiusaaja paljasti itsensä. Itke vielä enemmän.
Miten niin kiusaaja? Tuo on tuttua ulinaa niiltä, jotka eivät halua kantaa vastuuta elämästään.
Ap jättää ikävän ystävänsä, samalla hän joutuu hyväksymään sen, että tuo ystävä ei katoa kaveriporukasta, mutta kaveriporukan jutut alkavat muuttua sellaisiksi, joihin ap on tervetullut mukaan ja sellaisiin, joihin häntä ei kutsuta. "Se laittoi välit poikki, kun ehdotin kuntosalia" on virke, jolla ap:ta luonnehditaan eikä kukaan oikeasti halua olla kaverina laiskalle ihmiselle. joka ei edes siivoa.
Eroa? Tai sano suoraan ja etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties on kateutta, haluaa jotain mitä ap on ja itseltä puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
En kutsukaan enää ystäväksi. En ole koskaan ollut luonteeltani sellainen, jota voi tallata ja polkea, olen tosi vahva luonne. Tässä kohtaa olen kuitenkin antanut vähän anteeksi, koska muuten pidän hänestä ihmisenä. Meillä on ollut aina todella hauskaa ja nuoruus vietettiin yhdessä ja siitä on niin paljon hyviä muistoja, sekä myös aikuisiältä. Mutta ei tämä näin voi jatkua, koska huomaan, että olen itsekin alkanut jo halveksimaan tätä ihmistä mielessäni, koska koittaa jatkuvasti mua painaa alas milloin milläkin syyllä
-ap
Itse otin pesäeron vastaavan tyylisestä 'ystävästä'. Pidin häntä arvossa aiemmkn mutta samalla tavalla naljailua alkoi olla yhä enemmän ja enemmän joten ei herättänyt enää luottamusta. Olemme enää vain ns hyvänpäivän tuttuja. Ja voin hyvin! Olen aika kiltti enkä osaa antaa takaisin. Tiedän että se olisi saattanut auttaa tilanteessa. Mutta uskon kuitenkin enemmän molemminpuoliseen lojaaliuteen ja kunnioitukseen jota koen ystävien parissa. Joten en panosta enää elämässäni huonoihin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se porukka jatkaa ilman sinua ja on ihan tyytyväinen, että nimenomaan sinä ja jatkuva loukkaantumisesi ja ikävät puheesi saatiin ulos ryhmästä. Jotenkin suloista ajatella, että kaltaisesi uniikki lumihiutale olisi se, jonka kanssa halutaan viettää iltoja koko ajan varoen, mitä saa sanoa.
Yhyy, uli uli. Kiusaaja paljasti itsensä. Itke vielä enemmän.
Miten niin kiusaaja? Tuo on tuttua ulinaa niiltä, jotka eivät halua kantaa vastuuta elämästään.
Ap jättää ikävän ystävänsä, samalla hän joutuu hyväksymään sen, että tuo ystävä ei katoa kaveriporukasta, mutta kaveriporukan jutut alkavat muuttua sellaisiksi, joihin ap on tervetullut mukaan ja sellaisiin, joihin häntä ei kutsuta. "Se laittoi välit poikki, kun ehdotin kuntosalia" on virke, jolla ap:ta luonnehditaan eikä kukaan oikeasti halua olla kaverina laiskalle ihmiselle. joka ei edes siivoa.
Kiusaajat koittavat aina oikeuttaa käytöksensä jollain tavalla ja siirtää vastuun toimistaan uhrille. Esim. väittämällä että mitään ei saa sanoa nykyään tai kutsumalla toista yliherkäksi.
17. Lisää vielä että henkilö joutui psykiatriselle ja yritti siellä rikkoa mm. eväsautomaatin, haki huomiota keinolla millä hyvänsä, eli huomionhakuinen persoona. Narsisti myöskin, puhuu ensin kauniisti ja sitten kääntää kelkkansa nopeasti, ja alkaa tämä kyykytys. Onneksi nykyään osaan tunnistaa kaltaisensa.