Lue keskustelun säännöt.
Kysymys kristityille: miten suhtaudutte esiaviolliseen seksiin?
19.04.2026 |
Oletteko itse päätyneet pidättäytymään esiaviollisesta seksistä vai tehneet toisin?
Ja millä perusteilla sovitatte toimintalinjanne yhteen vakaumuksenne kanssa?
Kiinnostaa aidosti erilaiset näkökulmat, tarkoitus ei ole provosoida.
Olen itse kristitty ja tämä aihe on ollut viime aikoina omassa puntaroinnissa.
Siten kiinnostaa, miten muut näkevät tämän.
Kommentit (43)
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala ei ota kantaa seksiin vaan käyttää sitä ainoastaan vertauskuvana.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Voiko olla ettet kuitenkaan ole ollut kunnolla ihastunut keneenkään näistä naisista, joiden kanssa et ole halunnut edetä seksiin, jos olet pelännyt riskeeraavasi sen ystävyyden sit? Kun kai ihastumisen liittyy aika vahvasti yleensä se fyysisen vetovoiman puolikin.
Mutta kiinnostuksella siis luin kommenttisi.
-ap
Kyllä meidänkin kuuluisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä, mutta kyllä sitä aina piilossa vähän nusautellaan 😊
T: vanhoillislestadiolainen nuori nainen
En varmaankaan ole mikään tyypillinen kristitty, mutta pyrin elämään kristinuskon hengen, en kirjaimen mukaan.
Olen ollut avoliitossa kohta 20 vuotta, ja meillä on kolme lasta. Kumppanilleni riittää avoliitto, itse ajattelen että sydämessäni olen ihan yhtä sitoutunut kuin jos olisin naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta siis. Vaikka pidättäytyminen avioon asti on hyvä asia, en rehellisesti usko että jumala on luonut naista miehen "vaimoksi" eli omistukseen. Vaan niinkuin eläimet ovat.
Suurin osa eläinnaaraista käyskentelee ja elää jumalan luomakunnassa eikä harrastele mitään seksejä kenenkään kanssa, muutoin kuin lisääntyessään. Naaraiilla on mitä moninaisimpia tapoja ja menetelmiä huolehtia lajinsa menestyksestä ja hyvinvoinnista aina spermakilpailusta vain alfan kanssa paritteluun ja kumppaninsa pettämiseen. Rehellisesti uskon, että jumala on ihan tarkoituksella antanut naaraille tämän tehtävän ja nimenomaan naisen omistaminen ja alistaminen, jakeleminen tasapuolisesti tai rahasta, maskuliinin ra iskattavaksi ilman mahdollisuutta toteuttaa omaa jumalan antamaa tehtäväänsä harjoittaa luonnonvalintaa, on väärin.
Kristinusko on kuitenkin patriarkaattinen, ja patriarkaattia palvelee paremmin se että naisia jaellaan tasapuolisesti avioliittoihin s eksirojuuksiin myös lisääntymiskelvottomille miehille kuin se, että naaraat itse päättäisivät kenen kanssa parittelevat. Uskon tämän olevan myös yksi syy ihmiskunnan täysin käsittämättömän hirveään nykytilaan, sillä naaraat eivät ole päässeet harjoittamaan tätä jumalan heille määräämää luonnonvalintaa pitkiin aikoihin. Nyt tilanne on tietysti hieman muuttunut, ja syntyvyys onkin laskenut globaalisti, jopa intiassa.
Onpa kiinnostava ajatuskulku! Ehkä naisten muutenkin kannattaisi hajauttaa munasolut useammalle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meidänkin kuuluisi pidättäytyä esiaviollisesta seksistä, mutta kyllä sitä aina piilossa vähän nusautellaan 😊
T: vanhoillislestadiolainen nuori nainen
Ulkokultaisuus kunniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana olisin ollut varmasti paljon tuomitsevampi. Syy oma kokemus. Nuorena noin rippikouluikäusenä muistan kuinka meilke paasattiin kuinka tosi rakkaus odottaa.
Minäkin yksinkertaisena miehenä (nyk.tuplamaisterina otm ja ktn) tajusin, ettei pitäisi hosua ja kiirehtiä ja pyrkiö harrastamaan seksiä vaan tutustua rauhassa.
Tulos Olen päässyt, tai joutunut, kuinka vain nais(t)e kaveriksi tai jopa ystäväksi.
Mitäs täsdä nyt sitten?
No esimerkiksi niin, e kun minulle on käynyt selväksi, että olemme "vain" kavereita tai jopa ystävoä ei heidän määränsä, vaan laatunsa, - niin minulle on ollut hyvin tärkeä, että ymmärrän paikkani.
Sen, että väliimme jää näkymätön raja tai rajojaj jota en halua ylittää, koska jos niin teksin, niin pelkäisin menettävän hyvän kaveruuteni tai jystävyyteni.
Tai, jos sen ylittäisin tulisi tapahtua, jotain hyvin mullistavaa ja ihmeellistä.
Yksi tällainen näkymätön raja on yksinkertaistaen seksuaalinen raja.
Toista voi halata voidaan vaihtaa poskipusut. Jne
Muta niin pitkälle ei edetä, että voitaisiin sanoa, että harrastamne seksiä (ja ei en nyt tarkoita seksillä " vain" yhdyntää)
Mikä tällä kaikella on ollut seurauksena?
Se, että se tosirakkaus on tostaiseksi on jäänyt kokematta ja siten myös seksi kumppanin kanssa.
Olenko asian kanssa snuit?
- Enimmäkseen kyllä.
Valehtelisin,,jos väittäisin, että itsellän olisi i seesteinen olo.
Päinvastoin vähän brutaalisti sanone lihanhimo tai vaikka vain halu koskettaa toista eritavoin ja saada tuntea toinen lähellään ja tuntea kuinka hän koskettaisi ovat välillä meinanneet saada pääni sekaisin ja kroppani syyhyämään vimmatusti.
Mutta olen jo sisäistänyt, että kun aikansa myrskyää, nkk myskyn jälkeer on toistaiseksi tullut aina poutasää.
Ehkä ensi kesänä viimein kohtaan hänet.
Miksi olisin ollut nuorena tuomitsevampi. Ehkä siksi, että tuolloin seksi tuntui jotenkin hyvin ihmeelliseltä. Noista ajoista on jo niin paljon aikaa, että ymmärrän, että se on"vain" seksiä. Ja se on toisaalta hyvin ihmeellistä mutta myös jotenkin arkipäiväistynyt. Ei kannata hirttäytyä, jollei sitä pääse kokemaan, Mutta ei myöskään liikaa nostaa jalustalke,
Voiko olla ettet kuitenkaan ole ollut kunnolla ihastunut keneenkään näistä naisista, joiden kanssa et ole halunnut edetä seksiin, jos olet pelännyt riskeeraavasi sen ystävyyden sit? Kun kai ihastumisen liittyy aika vahvasti yleensä se fyysisen vetovoiman puolikin.
Mutta kiinnostuksella siis luin kommenttisi.
-ap
Uteliaisuudesta kysyn, että mitenkähän se mitataan, että on "tarpeeksi ihastunut", eikä ihastuminen ole jäänyt vajaaksi?
Toiseksi kysyn, että mitä tehdä kun ihastuminen jää vain yksipuoliseksi? Itse olen saanut pakkeja mutta olen minäkin joutunut antamaan pakit.
Ei helppoa ole ollut kumpikaan, vaikka ne kerrat kun itse olen pakit antanut, niin mielestäni on ollut perusteltu ja hyvät syyt. - Lähes aina myös silloin kun olen saanut pakit
Joitain kertoja olen löytänyt itseni myös hämmästelemästä, että miksiköhän tuohan tai tähänkin naiseen aikanaan oikeastaan ihastuin .
Ja vielä näistä kaveruuksistani ja ystävyyksistä vielä, niin tietysti on myös niin, että kyse ei ole vain siitä, miten minulle on tärkeää, että muistan osani ja sen, että välissämme on rajoja, joita minun ei ole syytä ylittää mutta yhtälailla minulla on rajani, joita odotan, että kunnioitetaan, eikä niiden yli kuljeta ja tai mitätöidä niitä.
- Tiedän kyllä että on tapauksia, joissa esim. aiempi ystävyys on saattanut edetä ja johtaa parisuhteeseenkin.
En pidä sellaista täysin mahdottomana mutta jotain erinomaisen ihmeellistä ja erityistä pitäisi tapahtua, jotta omalla kohdalleni niin kävisi.
Tarkoitan vain, että yritän jaksaa olla elämälle eri tavoin avoin ja utelias. Ja välttää ykeisesti ehdottomuutta ja mustavalkoisuutta.
Tarkoitin sillä tarpeeksi ihastumisella, että silloin ehkä olisi se fyysinen vetovoimakin niin voimakas, ettei siinä järki enää puntaroisi riskiä, miten sen ystävyyden käy. Kun kirjoitit jotenkin niin, että se kynnys edetä seksiin nousee, kun on ystävyyssuhteessa naisiin. Että ne ystävyydet on arvokkaita, ymmärsin. Mutta ei, tuli vain itselle tämä ajatus kun luin sen kohdan kommentistasi.
Ja ikäväähän tuo, kun ihastus jää yksipuoliseksi. Ei siihen osaa muuta sanoa. Mutta mielestäni se kannattaa kuitenkin selvittää yleensä, olisiko molemminpuolista. Jos on itse tosi ihastunut.
Halusin vastata vielä kun laitoit kysymykset. Toivottavasti löydät hyvän naisen jos haluat sellaisen :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitin sillä tarpeeksi ihastumisella, että silloin ehkä olisi se fyysinen vetovoimakin niin voimakas, ettei siinä järki enää puntaroisi riskiä, miten sen ystävyyden käy. Kun kirjoitit jotenkin niin, että se kynnys edetä seksiin nousee, kun on ystävyyssuhteessa naisiin. Että ne ystävyydet on arvokkaita, ymmärsin. Mutta ei, tuli vain itselle tämä ajatus kun luin sen kohdan kommentistasi.
Ja ikäväähän tuo, kun ihastus jää yksipuoliseksi. Ei siihen osaa muuta sanoa. Mutta mielestäni se kannattaa kuitenkin selvittää yleensä, olisiko molemminpuolista. Jos on itse tosi ihastunut.
Halusin vastata vielä kun laitoit kysymykset. Toivottavasti löydät hyvän naisen jos haluat sellaisen :)
-ap
Kiitos kun vastasit.- Ja anteeksi kun kirjoitin niin pitkästi. - Ja kyllä minä olen useiimmiten pyrkinytt selvittämään sen, onko ihastuminen molemmiin puolista
.Toki kun olen pysynyt sinkkunabja "kokemattomana" niin kauan kuin olen, niin ei se ainakaan erityisesti ole helpottanut oman rakkaan ja erityisen löytämistä.
Toivon kuitenkin, että samoja virheitä en kovin montaa kertaa toistaisi ja olisin oppinutkin vuosien saatossa jotain.
Kaikkea hyvää sinulle Ap
Riippuu kumppanista. Mulle käy kummin vain, mutta pidättäytyminen on ollut mulle luontaisempi tapa.
Kaikki mitä olen elämässäni tehnyt on tapahtunut parisuhteessa, mutta en ole mitenkään tietoisesti valinnut sitä vaan elämä on vain mennyt niin. En näe, että mikään muuttuisi sillä saralla jatkossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntiähän se haureus on tuntui miltä tuntui. Tässä kovaa kyytiä laittomuus pääsee valtaan kuten huomaatte maailman sekoamisesta, sotia ja trumppiputineja jokapuolella.
Jeesus tulee pian, Hän rakastaa sinua ja haluaa sinut omakseen otatko Hänet vastaan päätös on sinun vain sinun!
Siunausta ja hyvää kevättä!
Jumalan siunaus on vain avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri.
N 39
Miten olet perustellut tän päätöksen kristinuskoosi liittyen, että seksi on ollut ok seurustelusuhteissa?
T. ap
En ole tuo, jolta kysyit, mutta minulla on samanlaiset kokemukset. Olen varmaaan vielä vanhempi ja olen ollut uskossa 36 vuotta.
Kun rakastuu ja oikeasti uskoo, että 'tässä on nyt viimein minulle tarkoitettu elämänkumppani', on helppo hairahtua. Seksi tuntuu luonnolliselta, luontevalta ja oikealta. Vaikka loppupeleissä asiat usein kääntyvät niin, että suhteesta ei sitten tulekaan kovin pitkäaikaista. Jolloin tulee mieleen, että ei olisi pitänyt. MUTTA: seksin harrastaminen vain nopeuttaa suhteen kulkua ja se eskaloituu huomattavasti pikemmin päätepisteeseensä, kuin silloin, jos olisi pidättäydytty. Silloin olisi kulunut ehkä kuukausia-vuosia pidempään huomata ja oppia toisesta asioita, joihin suhde törmää lopulta väistämättä. En silti ryhtyisi avoliittoon, ja kun seurustelusuhteessa on tuljlut hetki, jolloin ymmärrän, ettei jatkoa tule, myös seksi on loppunut siihen paikkaan. Mitään irtosuhteita tai satunnaista seksiä en tietenkään harrastanut. Olen ollut myös avioliitossa, ja seksi alkoi jo ennen liittoa. Avioliitto ei kestänyt, vaikka lapsikin tuli. Minut on jätetty useammin kuin olen itse jättänyt. En siis itse eronnut enkä rikkoisi liittoa, johon olen lupautunut, mutta lyhyen seurustelusuhteen pystyn katkaisemaan suoraan. Mielestäni on parempi erota kuin pysyä yhdessä vain siksi, että seksi tuli jo mukaan suhteeseen. Tätäkin olen kokeillut ja melkein pääsin hengestäni.
Jos saisin elää elämäni uudelleen, en tiedä, osaisinko toimia yhtään paremmin. Elämä on sellaista.
Kysymys on hassusti asetettu, koska naisilla on harvoin ollut vara kieltäytyä seksistä. Raamatussa esim. rais kat tu nainen oli häväisty, ja hänen piti suostua rais kaa jansa vaimoksi, jos tämä hänet huoli.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan siunaus on vain avioliitossa.
Ei aina siinäkään. On kauheita liittoja. Ja eroja.
Vierailija kirjoitti:
Jumalan siunaus on vain avioliitossa.
Ei ainakaan Raamatun mukaan.
Yhdenyönjutut eivät ole koskaan olleet minua varten. Suhtaudun seurusteluun vakavasti ja omassa arvomaailmassani seurustelun tähtäimenä on avioliitto, jota itse pidän elinikäisenä. En silti olisi mennyt naimisiin ilman, että olisin ensin asunut yhdessä toisen kanssa muutaman vuoden ajan ja harrastanut seksiä. Siinä opin tuntemaan, olemmeko sopivia toisillemme ja onko miehestä aviomieheksi, joka kantaa vastuuta myös arjesta ja kodista. En kadu tätä ollenkaan ja yhä toimisin samoin. Olen ollut jo vuosia naimisissa ja äiti.
Näissä keskusteluissa minua hämmentää se, että kysytään mielipidettä aiheesta ja jos kerrot, ettet suhtaudu esiaviolliseen seksiin 100 % kielteisesti, niin sitä pidetään pahana. Sallikaa erilaiset mielipiteet. Jos omaan vakaumukseenne ei esiaviollinen seksi kuulu, niin voitte itse elää sen mukaisella tavalla, mutta ilman muiden tuomitsemista.
Miten olet perustellut tän päätöksen kristinuskoosi liittyen, että seksi on ollut ok seurustelusuhteissa?
T. ap