Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Analysoidaan syitä, miksi olemme työttömiä
16.04.2026 |
Viime päivien, viikkojen ja vuosien työttömiensyyllistämiskeskustelut on saaneet minut miettimään. Tämä ketju onkin työttömille, ei työttömien haukkujille tai neuvojille.
Miksi olet työtön? Kerro näkemyksesi. Kerron alla omani, vaikkakin epäselvästi.
Haen töitä ja haluaisin saada töitä. Kuitenkin työn saanti myös pelottaa. Kokemukset työpaikoilta ovat olleet ikäviä. Olen aina määräaikainen enkä koe, että minua olisi oikeasti arvostettu.
Suurin syy työttömyyteeni on suhdannetilanne ja hallituksen leikkaukset (olen ollut julkisella puolella töissä, jonne on ollut mahdollisuus työllistyä vuorotteluvapaan ja opintovapaan sijaisuuksiin aikaisemmin). Pieni osuus on kuitenkin omalla epävarmuudellani ja työttömän identiteetilläni. Sillä voi olla merkitystä silloin, kun jokin harvinainen paikka tulee auki ja siihen haetaan.
On turvallisempaa olla kotona, vaikka rahat ei aina riitä edes ruokaan. Tuttu puutekin on parempi kuin jälleen kerran koota rohkeutensa ja aloittaa uudessa työpaikassa, johon ei pääse sisään oikeasti. Työttömyysjaksot ovat muuttaneet ainakin minua lopullisesti. Rahattomuus näkyy kaikessa. Työssäkäyvät näyttävät ihan erilaisilta vaatteineen, kampauksineen, laukkuineen, työterveyshuoltoineen ja liikuntaseteleineen. En enää kuntoutuisi samanlaiseksi, vaikka olisin töissä pitkäänkin. Enkä enää ikinä osaisi alkaa käydä kampaajalla tai ostelemaan tyylikkäitä kenkiä ja laukkuja.
Haen vain oman alani töitä, mutta katselen myös muiden alojen työpaikkailmoituksia. Kumpiakaan ei oikein ole, siis aitoja työpaikkoja. On vuokratyöpaikkoja, joilla yritetään kerätä vain työnhakijarekisteriä, ja tarvittaessa töihin kutsuttavia. Olen harkinnut alan vaihtoakin, mutta mikään muu työ ei sovi. Muissa töissä vaaditaan oman auton käyttöä tai jotain työpassia, jonka hankkimiseen minulla ei ole varaa. Edellytetään vankkaa kokemusta jostain järjestelmästä, jota en tunne. Aina on jotain, joka sulkee työn pois. Työttömyysetuuden saamiseksi voin tietysti hakea ihan mitä työtä vaan millaisella hakemuksella vaan, mutta säälin rekrytoijia, jotka joutuvat näitä perkaamaan.
Yksi iso syy työttömyyteeni on, että olen koskaan edes joutunut työttömäksi. Sen jälkeen ei paluuta vakipaikkoihin ole ollut. Taustalla vaikuttaa rekrytoijien epäluulot työttömiä kohtana. Kaikki viime vuosien työt on olleet määräaikaisuuksia ja osa-aikaisuuksia. Ne ovat aiheuttaneet taloudellisen tuhokierteen, joka taas on kahlinnut kotiin ja estänyt itseni kehittämisen tai minkään harrastamisen ja mihinkään kontaktoitumisen.
Työttömyys on monimutkainen ilmiö. Siksi sitä ei yksinkertaisesti pysty ratkaisemaan. Tämä siis ihan suhdanteista riippumatta.
Kommentit (40)
Olen +50 monisairas ja en kykene enää tekemään entistä työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska väsyin. Tein yötyötä, opiskelin ja samaan aikaan avioero ja huoltajuusoikeudenkäynnit.
8-16 työajat eivät sovi minulle eikä muuta ole tarjolla
Koska kukaan ei ole ottanut töihin. Nyt jo yli 10 vuotta. Olen hakenut, ei ole kelvannut. Olen fyysisesti ja henkisesti huippuiskussa. Insinööri ja muutakin koulutusta ja pätevyyttä löytyy. Kun ei kelpaa niin annetaan olla. Kyllä mulla tekemistä riittää. Tekoäly on ihan huippu, sieltä oppii vaikka mitä ja pääsee haastamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja. Paloin loppuun useita kertoja työssä eri syistä. Stressaannun niin pahasti täysipäiväisestä kolmivuorotyöstä, ettei se ole sen arvoista. Muilta aloilta en saanut monista monista yrityksistä huolimatta töitä. Minulle sopivia työpaikkoja, eli sellaisia joissa työnantaja joustaa niin ettei tarvitse tehdä yötyötä, on hyvin vähän, ja työttömyyteni pääsi pitkittymään kun jäin odottelemaan sopivia työpaikkoja, joita ei vain enää ollut, kun yleinen työmarkkinatilanne jokunen vuosi sitten alkoi heiketä, eli rekrytointi loppui joka paikassa. Sitten menin opiskelemaan eri alaa opintolainalla. Ehdin olla työtön lähes vuoden, määräaikaista sopimustani ei enää jatkettu kun en suostunut yötöihin. Näin kävi ja perimmäinen syy on se, että haluan pysyä terveenä, tai mukavuudenhalu, tai herkkyys stressille, miten sen nyt haluaa tulkita. Ihan turhaan pitkässä juoksussa pitää työpaikasta väkisin kiinni vain jotta tasaisin väliajoin joutuisi pitkälle sairaslomalle burniksien takia.
Työpaikoissa on kleopatroja jotka savustaa pihalle . Muut kuin he. Tai joku uskontolahko . Rukoilee että joku menettää työn tai he saa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyden syy: ORPOPURRA!
Tämä!
Aiheuttanut paljon konkursseja.
Vierailija kirjoitti:
Olen +50 monisairas ja en kykene enää tekemään entistä työtä.
Täällä toinen samassa tilanteessa. Opiskeluun ei ole varaa, lainaa en aio enää ottaa. Töitä pitää kuitenkin joka kuukausi hakea että saa sen 595€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valtion konttorirotta työpaikat pahimpia, ei enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin työttömäksi, koska työnantaja löysi Aasiasta tilalleni ammattilaisen, joka muutti Suomeen ja tekee nykyisin samat työtehtävät lähes orjapalkalla. Irtisanomiseni on oma vika, koska olen aiemmin äänestänyt puolueita, jotka haluavat Suomeen aina vaan lisää uutta (ja halvempaa) työvoimaa ulkomailta.
Sen jälkeen olen saanut tehdä työttömyyden lomassa toisessa firmassa muutamia sijaisuuksia, koska nykyinen hallitus helpotti määräaikaisten työsuhteiden luomista.
Toukokuussa aloitan vakinaisessa työsuhteessa kolmannessa firmassa ja kyseisen firman omistaja kertoi minulle suoraan, että uskaltaa palkata minut (työttömän) ainoastaan sen vuoksi, koska nykyinen hallitus on helpottanut irtisanomista ja hän pääsee minusta helposti eroon myös koeajan jälkeen, jos osoittaudunkin huonoksi työntekijäksi.
Jos uutta irtisanomislakia ei olisi, hän ei todellakaan uskaltaisi palkata yhtään työtöntä. Yllätyin tästä, koska irtisanomislakia on lähinnä vaan haukuttu joka puolella. Ainakin minulle uusi irtisanomislaki osoittautui työttömänä työnhakijana valtavaksi eduksi ja saan sen vuoksi aloittaa vakinaisessa työsuhteessa.
Entisenä yrittäjänä voin sanoa käsi sydämellä, että irtisanominen ei ole ollut Suomessa mahdotonta tai vaikeaa aikaisemminkaan, ja jo aikaisemmin pitkäaikaistyöttömän on saanut palkata määräaikaiseksi ilman eri perustetta. Jo aiemmin on myös pidennetty koeaikaa puoleen vuoteen. Irtisanominen on aina ollut helppoa, kun perusteet ovat kunnossa. Ja niin sen pitää ollakin, että perusteet on kunnossa.
Yritit kehua nykyistä hallitusta ja haukkua edellistä, mutta teit sen niin kömpelösti että taidat olla jonkun puoluetoimiston väkeä mediavaikuttamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyviä avauksia asiasta, samaistun melkein kaikkiin. En ole nuori enkä vanha, joten pidän vielä pienen pientä toivoa yllä että työllistyisin. En kuitenkaan saa omalta alalta töitä, joten sen voi unohtaa. Voisin mennä mihin vain hommiin joihin kykenen terveydellisesti, mutta kunhan se olisi vakituinen eikä tarvitsisi määräaikaisuuksia tehdä, taas joutuen samaan sudenkuoppaan. Kuitenkin kanssani kilpailee satoja hakijoita ja aina valitaan se jolla enemmän kokemusta, on ilopilleri ja kunnianhimoinen. En ole sellainen, joten jos en sovi yhteiskunnassa työntekijän rooliin omana itsenäni, niin voin tehdä sitten muuta elämälläni. Köyhyyteen olen onneksi (huvittavaa sanoa näin) kasvanut, eli pennin pyörittely käy jo luonnostaan. Tosin tiedostan sen tuomat haasteet eikä se mukavaakaan tietenkään ole. Arvomaailmaakin se on muokannut parempaan suuntaan, joten jos se hopeareunus pitäisi työttömyydestä etsiä, on henkisen puolen kehitys.
Minäkin koen, että valituksi tulee aina se positiivinen ilopilleri. Ymmärrettävää, koska kukapa ei iloisista ihmisistä tykkäisi. Tosin voisin itsekin olla iloinen, jos pääsisin tästä köyhyydestä ja kurjuudesta. Tällä hetkellä on vaikea hymyillä. Töitä silti haen ihan tosissani, mutta vakavana ja surullisena.
Siksi koska Petteri Purra ja Riikka Orpo lakkauttavat kuntouttavan työtoiminnan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
pakkohakujen vuoksi kaikki työttömien työhakemukset menevät roskiin.
ei työnantajia kiinnosta selvittää, onko työtön työnhakija tosissaan vai onko se hakenut työttömyystoimiston pakottamana.
Meidän firmassa ei lueta yhtäkään työhakemusta. Työläiset palkataan ihan kyselemällä työntekijöiltä tunteeko kukaan sopivaa.
Tuo pakkohaku oli surkea munaus.
Mie oon huvikseni, kattelen kun järjestelmä palaa kesä-lomaillen, töitä ois kyllä tarjolla.
Ei vois vähempää kiinnostaa ahkeroida jonkun oligarkin iloks.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitaja. Paloin loppuun useita kertoja työssä eri syistä. Stressaannun niin pahasti täysipäiväisestä kolmivuorotyöstä, ettei se ole sen arvoista. Muilta aloilta en saanut monista monista yrityksistä huolimatta töitä. Minulle sopivia työpaikkoja, eli sellaisia joissa työnantaja joustaa niin ettei tarvitse tehdä yötyötä, on hyvin vähän, ja työttömyyteni pääsi pitkittymään kun jäin odottelemaan sopivia työpaikkoja, joita ei vain enää ollut, kun yleinen työmarkkinatilanne jokunen vuosi sitten alkoi heiketä, eli rekrytointi loppui joka paikassa. Sitten menin opiskelemaan eri alaa opintolainalla. Ehdin olla työtön lähes vuoden, määräaikaista sopimustani ei enää jatkettu kun en suostunut yötöihin. Näin kävi ja perimmäinen syy on se, että haluan pysyä terveenä, tai mukavuudenhalu, tai herkkyys stressille, miten sen nyt haluaa tulkita. Ihan turhaan pitkässä juoksussa pitää työpaikasta väkisin kiinni vain jotta tasaisin väliajoin joutuisi pitkälle sairaslomalle burniksien takia.
Etkö sä voisi lähihoitajana mennä töihin vaikka päiväkotiin tai vanhusten kotihoito on, kun siellä hän ei tarvitse tehdä yövuoroja? Voi tehdä vaikka 60% työaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska Petteri Purra ja Riikka Orpo lakkauttavat kuntouttavan työtoiminnan :(
Kuntouttava työtoiminta ei ole työntekoa vaan työttömille järjestettyä harrastus- ja vapaaehtoistoimintaa.
Meillä tuli viime vuonna työpaikalla yt:t, joissa suuri osa irtisnottiin ja menetin työpaikan. Minulla on akateeminen koulutus ja pitkä työkokemus. Olen yli 60-vuotias ja ollut töissä 16-vuotiaasta lähtien, opiskeluaikanakin tehnyt suurimman osan ajasta ainakin osa-aikaista työtä. Nyt olen ensimmäistä kertaa työttömänä. En nyt ainakaan vielä ole löytänyt uutta kokoaikaista työpaikkaa, mutta joitakin osa-aikaisia keikkoja olen saanut ja joissakin hauissa olen päässyt haastattelukierroksille. Almpaan eläkeikään on aikaa 2 vuotta, joten uudelleenkoulutus tai alanvaihto ei tunnu järkevältä, eikä minua uskalleta palkata pitkäaikaista sitoutumista vaativaan tehtävään, mutta ainakin jonkin projektin voisin vielä tehdä ennen eläkkeelle jäämistä, eikä se nyt ole sanottu että välttämättä jäisin eläkkeelle heti alimmassa mahdollisessa eläkeiässä.
Minulla on hyvä taloustilanne. Pahinta työttömyydessä on, että ei ole mitään järkevää tekemistä. Jos lähtee vaikka tekemään vapaaehtoistyötä tai päivittämään osaamistaan tai vähänkin jotan yrittäjyyteen viittaavaa, niin menettää kokonaan työttömyyskorvauksen, mikä on aivan hassua. Sitä ansiosidonnaista varten on kuitenkin tullut vuosikymmeniä maksettua kassamaksuja, niin en minä siitä nyt ihan noin vain halua luopua. Jos en nyt tänä vuonna saa työpaikkaa, niin odotan varmaan nämä ansiosidonnaiset loppuun ja lopetan sitten työnhakijana olemisen ja teen mitä huvittaa, eli luultavasti otan osa-aikaeläkkeen ja perustan oman yrityksen. En ainakaan aio jäädä yleistuen varaan kyykytettäväksi.
Alue: Aihe vapaa
Monia syitä.
Ei ole sukulaisia tai ystäviä omistajina tai pomoina työpaikoissa, joihin päästään suhteilla.
Selittämättömistä aukoista työhistoriassa tulee itseään vahvistava kierre, kun työnantajat pitävät sellaista epäilyttävänä. He palkkaavat mieluummin ihmisiä, jotka ovat jo töissä.
Koulut jäi kesken päämäärättömyyden ja huonosti autetun autismikirjolaisuuden vuoksi. Siihen aikaan sitä pidettiin lähinnä lastentautina ja kaikki tieto oli lasten hoitamisesta, enkä itsekään ymmärtänyt, miten se näkyy elämässäni aikuisena, millaisia vaikeuksia se aiheuttaa ja miten ongelmia voisi ehkäistä tai lievittää. Iso ongelma oli se, että pärjäsin liian hyvin peruskoulussa ja lukiossa. Koulu ei haastanut enkä koskaan joutunut näkemään sen eteen vaivaa ja lukion lopussa olin niin loppu ja kauhuissani aikuistumisesta, etten olisi pystynyt. Minulta puuttuivat siten täysin opiskelutaidot ja ymmärrys niiden tarpeellisuudesta. Lisäksi siellä ei tullut näkyviin puutteet itseohjautuvuudessa, joka on korkeakoulussa välttämätöntä.
Hankin sitten ammattikoulutuksen, että olisi edes joku paperi näyttää työnhaussa, mutta se tuntuu olevan yhtä vessapaperirullan kanssa.
Sitten on se itse työnhakuprosessi. Mä pärjään jotenkin silloin, kun kysytään todistusten keskiarvoa tai pyritään jollakin laskutehtävällä. Mutta ei työnhaussa kysytä todistusarvosanoja tai teetetä logiikkatehtäviä. Silloin kun pitää hakea "naamalla", tipun armotta.
Jos siis mitään hakemusta on laittaa. Hakemukseni ovat huonoja; en osaa myydä itseäni enkä koe minulla olevan mitään sellaista mitä muilla hakijoilla ei ole enemmän ja paremmin markkinoituna. Yhteen hakemukseen kuluu kohtuuttomasti henkistä energiaa, kun sen laatimiseksi pitää joka kerta voittaa itsensä. Tietäen, että sieltä tulee 2 kk kuluttua koneellinen hylkäysviesti, jos tulee.
Ammun myös itseäni työnhaussa usein jalkaan. Epävarmuuteni vuoksi tulee viivyttelyä, epäröintiä, huonoja hakemuksia.
Ja tämä kaikki ennen nykyisyyttä, jolloin ne vähätkin työpaikat on ajettu maan alle. Hain harjoittelupaikkaa isoon firmaan. 100 otettiin, 3500 haki. Minä sain hylkäysviestin.
Asun myös pussinperällä missä töitä on vähän. Halvan asumisen takia ei kannata muuttaa, jos ei ole sopimusta kourassa, ja missä töitä on, on myös tekijöitä jo valmiiksi. Kortti on, mutta ei autoa.
Nyt olen koulussa. Jos parantaisin markkina-arvoani. Elän työpätkästä jääneillä säästöillä eli palkallisen harjoittelun tai työn löytäminen olisi elintärkeää.
Oikeassa paikassa voisin olla oikein ässä tekijä, mutta minä eikä sen paikan työhönottaja ei tiedetä toisistamme.
Mua hatuttaa melkoisesti nää poliitikot, jotka väittää, että Suomessa on työvoimapula ja pitää tuoda hoitajaa ja asentajaa ties mistä. Ei ole pulaa. Meillä on palkanmaksupula ja koulutuskin yritetään ulkoistaa muihin maihin, omaa kun ajetaan alas. Ei ole näkynyt täällä meillä päin kampanjointia notta "nyt tarvittais osaajaa, koulutuksesta suoraan töihin, hyppää kyytiin".