Lue keskustelun säännöt.
Onks kenellekään käynyt niin, että puoliso paljastuu huonoksi kasvattajaksi lasten tulin jälkeen?
09.04.2026 |
Tunnen perheen, jossa kävi ilmi, että toinen vanhempi ei vaan kykene pitämään rajoja, eikä saa lapsiinsa minkäänlaista otetta. Lapset pyörittävät 6-0, ja vanhempi on lähinnä hölmistyneen oloinen koko ajan. Hän ei vaan tunnu hiffaafan yhtään, miten lasten kanssa ollaan, ja toinen vanhempi on tietty aivan loppu.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on joutunut ulkopuoliseksi rahankantajaksi naisen ja lapsen suhteeseen.
Miten perustelet sen, että miehen ei kuuluisi maksaa lapsensa elatusta? Ei ne elatusmaksut naista elätä, vaan sen lapsen. vai luuletko, että aikuinen nainen ja lapsi elää sillä miehen maksamalla 140e/kk?
Mieti paljonko sulla menee elämiseen ja kommentoi sitten uudelleen.
Yh äisit käy töissä siinä missä muutkin ihmiset ja elättää itsensä ja enimmäkseen sen lapsenkin. Ei niillä elatusavuolla lasta elätetä. Jo yksi toppahaalari ja talvikengät voi maksaa sen kuukauden elarit ja tarviihan se lapsi ruokaa ja muutakin elääkseen.
Lapsen elättäminen 18- vuotiaaksi maksaa vanhemmalle 130 000e ja tuokaan summa ei taida enää riittää. Laske paljonko se mies tuosta summasta maksaa, jos elatusmaksu on vaikka 140e/kk.
No et tietenkään viitsi laskea, mutta voin sanoa, että se on noin 1/3 tuosta koko summasta. Eli vähällä mies pääsee ja sen lisäksi joku toinen vielä huolehtii miehen lapsesta, ja mies voi huoletta. Miehen pitäisi maksaa siitäkin, että joku muu tekee hoito ja kasvatustyön miehen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ei ole ottanut opikseen mitä neuvolassa ja muualla on opetettu, vaan tietää mielestään itse kaiken paremmin. Ei usko että vanhemman pitäisi olla johdonmukainen eikä tuuliviiri, ei ymmärrä että vanhempien pitäisi olla samaa mieltä isoista kasvatusasioista. Hyssyttelee ja lässyttää eikä tunnusta tosiasioita. Nyt tilanne on mennyt niin pitkälle että nuorin lapsista on sairastunut, kun isä ei ole halunnut nähdä missä mennään. Minä kärsin kun en voi tilanteelle mitään, mies nollaa kaiken mitä minä yritän. Alan olla lopussa, on oireita joille ei löydy syytä, ja koko ajan pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lasten tulin" jälkeen. Ihmiset on alkaneet vääntämään oudosti suomenkieltä.
Tuossakin pitäisi tietenkin lukea lasten syntymän jälkeen, eikä lasten tulemisen jälkeen joka sitten on vielä väännetty muotoon "tulin".
Juu no se oli ihan puhdas näppäilyvirhe kyllä, kas kun i ja o ovat vierekkäin. Kiitos arvokkaasta kielipalautteestasi, pidän tämän varmasti mielessä jatkossa, ja pyrin kehittymään tulevissa pyrinnöissäni tarkemmaksi kielenkäyttäjäksi. Yst. Ap
Hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti usein miehistä paljastuu että ovat kykenemättömiä vanhemmaksi. Näin meilläkin kävi. Isä otti ja lähti eikä ole sen koommin kyennyt vanhemmuuteen.
Miksi juuri ne YH-mammojen lapset ovat niitä pahimpia häiriköitä?
Koska mäkättämällä ei saa lapsia kasvatettua vaan ainoastaan immuuneiksi puheelle.
Ensinnäkin eivät ole pahimpia häiriköitä, mutta vaikeaa voi lapsella toki olla, jos toinen vanhempi ei ole kelvollinen, tai on jättänyt tai hylännyt. Mutta esimerkiksi aidosti itsellisten äitien lapsillahan menee keskimääräistä paremmin jopa. Eli kyse ei ole siitä yh-mammasta, vaan siitä vaikeudesta, joka voi seurata, jos isukki on kelvoton.
Jep, itsellinen äiti on valmistautunut äitiyteen ja haluaa lapsen sen lapsen vuoksi. Hänellä on usein varallisuutta tai hän on valmis uhraamaan omaa elämäänsä lapsen eteen. Perheessä ei ole valtakonflikteja, r aiskauksia tai kroonista tappelupukaria. Siemen tulee tuntemattomalta, mutta seulotulta luovuttajalta.
Totta kai lapsi kasvaa paremmin seesteisen ja motivoituneen äidin kanssa kuin tyypillisissä parisuhdedraamoissa, mitä kaikki miesperheet ovat pullollaan.
Moni mies on joutunut ulkopuoliseksi rahankantajaksi naisen ja lapsen suhteeseen.
Niin ja perheessä joutuisi rahan kantamisen lisäksi tekemään 50 muuta duunia. Ei se lapsen teko ole mikään mieslapsen leirikoulu missä mies leikkii lapsen kanssa ja panee naista siinä sivussa. Jos mies on ulkoistettu tästä kuviosta niin se johtuu ihan vaan siitä että hän on haitannut lapsen kasvatusta tai pahoinpidellyt äitiä merkittävästi, eikä todellakaan hoitanut velvollisuuksiaan - hänestä ei ole muuhun kuin sen rahan kantamiseen ja muuten on parempi kun pysyy poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se myönnettävö, että meidän lapset ovat kyllä minun kasvattamiani. Mieheni ei kykene kasvattajaksi, mutta elelee mielellään joitakin huippuhetkiä lastemme kanssa ja auttelee toisinaan.
Eli ottaa mansikat kakun päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se myönnettävö, että meidän lapset ovat kyllä minun kasvattamiani. Mieheni ei kykene kasvattajaksi, mutta elelee mielellään joitakin huippuhetkiä lastemme kanssa ja auttelee toisinaan.
Eli ottaa mansikat kakun päältä.
Kenelle tulee yllätyksenä, että miehet ovat tällaisia? Herran vuonna 2026?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä. Miehellä traumaattinen lapsuus, eikä kunnon isän mallia ollut. Ei osannut olla lasten kanssa, lasten itku ahdisti, kiukuttelusta meni jotenkin "lukkoon". Kun lapset oli pieniä, harkitsin eroakin tämän takia, koska mies ei esimerkiksi halunnut oikein koskaan olla yksin lasten kanssa. Ei osannut. Mutta, kun lapsista tuli kouluikäisiä ja heidän kanssaan pystyi kunnolla juttelemaan jne, mies innostui todella. Pelasi lasten kanssa, kävi eri paikoissa, ihan kuin eri mies. Kasvattaa ei vieläkään osannut ja kysyi multa aina neuvoa, mitä hänen nyt kuuluu sanoa ja tehdä. Eikä koskaan halunnut olla lapsille vihainen mistään, siitäkin jouduin joskus sanomaan että kyllä täytyy näyttää että lapsi on tehnyt väärin ja ettei se ole susta mitenkään ok.
Olen iloinen että vaikka hän ei osannut, halusi oppia.
En osaisi olla iloinen tai kiitollinen siitä, jos lapsen toinen vanhempi "haluaisi oppia". Jos lapsia hankkii, kummankin pitää pystyä. On kohtuutonta toiselle joutua kasvattamaan lasten ohella myös aikuista ihmistä. Naiset ikävä kyllä tähän rooliin joutuvat turhan usein. Itselläni kuolisi kyllä rakkaus ja kunnioitus tuossa tilanteessa.
Vaan sitä kun ei etukäteen tiedä miten se sitten lopulta onnistuu.
Mulle on ihan sama jos sinä et osaisi iloita ja olla kiitollinen. Koskee varmasti muitakin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se myönnettävö, että meidän lapset ovat kyllä minun kasvattamiani. Mieheni ei kykene kasvattajaksi, mutta elelee mielellään joitakin huippuhetkiä lastemme kanssa ja auttelee toisinaan.
Eli ottaa mansikat kakun päältä.
Kenelle tulee yllätyksenä, että miehet ovat tällaisia? Herran vuonna 2026?
Kyllä minulle vähän tuli. En katsoisi hetkeäkään mitään aikuiskasta joka haluaa tehdä lapsen kanssa pelkästään niitä keinoja juttuja ja lykkää muun vastuun äidin hartioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella lapsia haluavalla lapset itsessään eivät ole se varsinainen juju vaan pelkkä mielikuva omasta jälkikasvusta. Että tuolla pallerolla on minun geenit. Mutta sitten kun se pallero putkahtaa maailmaan eikä olekkaan samantien salonkikelpoinen niin menee sormi suuhun ja helppouden nimissä annetaan kaikessa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan joo. Olen alkanut miettiä, että taidan olla jonkin sortin autisti, vaikkei mulla diagnoosia olekaan. En ymmärrä tunnejutuista yhtään mitään, enkä meinaa jaksaa lasten tunneilmauksia. Saati sanoittaa tunteita yms. Mies on samanlainen sulkeutunut, ei-tunteellinen nörtti.
Pakkoko niitä tunteita on sanoittaa tai välittää jostain tunneilmauksista? Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei ollut kuullutkaan mistään sanoituksesta.
Kyllä niitä tunteita sanoitettiin jo 20 vuotta sitten. Omat lapset ovat jo kaikki täyttäneet 20 v ja heidän lapsuudessaan puhuttiin kovasti tunteiden sanoittamisesta. Neuvolassakin siitä puhuttiin.
Tunneasioihin kannattaa hakea apua, jos ne tuntuvat liian vaikeilta. Jos niiden kanssa oppii pärjäämään, niin se helpottaa kasvatustyötä tulevina vuosina. Se ei nimittäin tule helpottamaan lasten kasvaessa. Eivätkä jo varhaislapsuudessa kasaantuvat tunneongelmat helpota asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kattois tuollaista miestä päivääkään. Hyviäkin miehiä on kyllä olemassa niin ei tarvitse tyytyä huonoon. Vastuu jakautuu 50/50 terveessä parisuhteessa
Kullä minäkin olin todella hyvä lasten kasvattaja ennen, kuin minulla oli yhtään lasta. Oli jälkeenpäin helppoa analysoida sukulaisten tilanteita, ja miten olisi minun mielestäni pitänyt menetellä jossakin tilanteessa. Nyt, kun neljä lastani ovat aikuisia, voin vain onnitella , että aika hyvin meni, vaikka emme kovin taitavia olleetkaan. Sanotaan, että vanhempien pitäisi aina olla samaa mieltä, mutta en itse voinut olla, koska itselläni oli lapsuudesta trauma, että vanhemmat olivat aina samaa mieltä, eikä kukaan pitänyt lasten puolia. Niinpä olen monta kertaa ollut lapsen puolella mielestäni epäoikeudenmukaista kohtelua vastaan. Nyt, kun itsellä on lapsenlapsia, on ihana katsoa, miten innokkaasti ja rakastavasti nuoret isät osallistuvat lapsen kasvatukseen ja hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Mies kasvattaa huutamalla ja räyhäämällä.
Juu no se oli ihan puhdas näppäilyvirhe kyllä, kas kun i ja o ovat vierekkäin. Kiitos arvokkaasta kielipalautteestasi, pidän tämän varmasti mielessä jatkossa, ja pyrin kehittymään tulevissa pyrinnöissäni tarkemmaksi kielenkäyttäjäksi. Yst. Ap