Lue keskustelun säännöt.
Ocdtä sairastavat
01.04.2026 |
Kuinka jaksatte päivästä toiseen? Itsellä oireita jotka vievät itseasiassa koko päivän. Aamusta alkaen jokapäiväinen sama rumba, kunnes illalla kaatuu uupuuneena sänkyyn. Olen kuntoutustuella, mutta minkäänlaista hoitosuhdetta en ole saanut. Alan olla ihan loppu, itken ja teen. Siis teen normaalit arkiaskareet jotka nekin ocdn vuoksi vievät aikaa ja voimavaroja. Lisäksi vielä ylimääräiset ocdn aiheuttamat putsaukset. Ja kiitos älkää puhuko mistään altistuksista, olen sairastanut yli 20v enkä pysty niihin, kokeiltu on monta kertaa. En muutenkaan jaksa uskoa mihinkään terapia lässytykseen. Nykyään vaan keskityn päivästä toiseen selviytymiseen. Lääkitystä olen kokeillut, ei apua ssri lääkkeistä. Muita lääkkeitä joita joskus tarjottu en ota vakavien sivuoireiden vuoksi ( anafranil, psykoosilääkkeet, vaikkei psykoottisuutta olekaan)
Kommentit (18)
Juuri kerroin etten mitään apua saa, en edes sitä hoitosuhdetta, ei kontaktia edes hoitajaan. Näin hyvää on Suomessa terveydenhuolto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoittele ajatuksista irtautumista, ei vain pakkoajatuksista vaan ihan kaikista. Ne eivät ole sinä, voit niille ihan yhtä paljon kuin sille, mitä tulee radiosta kun avaat sen. Sinullakin on ajatustesi välissä taukoja, pieniä "hiljaisia hetkiä". Tarraudu siihen puhtaaseen ja sanattomaan olemassaoloon ja tietoisuuteen, minkä tunnet niissä hetkissä. Vähitellen huomaat, että ajatukset ovat vain tietynlaista taustakohinaa. Kun tietoisesti tarkastelet niitä tavallaan ulkopuolelta, niin ne menettävät voimansa. Ja tätä ei missään terapiassa opeteta.
Mulla ei ole OCD:tä, mutta saman häiriöryppään AvPD. Tulen todennäköisesti elämään parisuhteettomana iki-neitsyt miehenä elämäni läpi. Kiusattuna mihin ikinä menen. Vaikka ei-sosiaalisesta luonteesta huolimatta haluaisin tuottaa nautintoa naiselle.
Suomessa ei käytännössä hoideta meitä, jossei lääkkeiden kokeilua lasketa. Neljä tai viisi eri vaihtoehtoa, ja jos mikään ei sulle sovi/auta, se on sitten paskempi juttu.
En osaa neuvoa, mulla pakkoajatukset kehittyi ns. health anxietyksi, ja koko kroppa on nykyään sekaisin kuin seinäkello. Päätä särkee nytkin kun verenpaineet katossa, mutta ne on aamuisin ja sillloin normaalit, kun saan huomion pois tästä. Paljon hermostollista oireilua jatkuvasta kuravatsasta hengitysvaivoihin, on/off. Ei tää lopu, eikä apua saa.
Minulla on enemmän rituaaleja jotka liittyy yliluonnollisiin(?) uskomuksiin ja sitten ihmissuhdeOCD. Kun harrastan tai yritän tehdä töitä, kompastun OCDhen välittömästi. Minulla on kyllä muutakin vaivaa.
On raskasta. Sekä OCD että OCPD/vaativa persoonallisuus löytyy :')
Että varmaan tietyllä tavalla puolisolle raskaampaa, viimeksi tänään riidelty aiheesta "aina ei voida hypätä sinun välittömän tunnetilan mukaan", mikä on totta, mutta siinä hetkessä se tilanne on ihan mahdoton.
Mutta joo, työkyvytön enkä pysty tekemään edes itselle mieluisia harrastusasioita, esimerkiksi koiran kanssa harrastaminen mahdotonta oire"jumin" takia ja kuukaudet vain valuu hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Olihan se vaikeaa, joskus jokapäiväistä helvettiä. Mulla alkoi teininä, ja kolme-nelikymppisenä pahimmillaan. Pure O. Nyt oon 50 v, ja ocd ei enää vaivaa, ehkä taipumus säilyy. En koskaan käynyt terapiassa. Hain tietoa, ja sitten jotenkin opin hyväksymään ajatukset, ja ne menettivät voimansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Sinä et kyllä ymmärrä ocd:sta mitään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Sinä et kyllä ymmärrä ocd:sta mitään. :D
Luulenpa ymmärtäväni. Aika monen vuosikymmenen kokemuksella. Se on niin, että itse se on ne päänsisäiset pelkonsa voitettava. Pitäisi tavallaan ikään kuin kyllästyä omiin kujeisiin ja alkaa tekemään asiat yksinkertaisemmin.
Jos ei vertaistuki kelpaa, niin anna olla nämä mun mielipiteeni. Teet niin kuin haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Samaa sarjaa kun sanois masentuneelle, että otas nyt itseäs niskasta kiinni! Jos pystyisi lopettamaan, niin ei olisi sairaudesta kyse. Kyllä pitäisi saada jonkinlaista hoitoa, jos elämä on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Samaa sarjaa kun sanois masentuneelle, että otas nyt itseäs niskasta kiinni! Jos pystyisi lopettamaan, niin ei olisi sairaudesta kyse. Kyllä pitäisi saada jonkinlaista hoitoa, jos elämä on vaikeaa.
Hoito voi toimia apuna, mutta kyllä se paraneminen vaatii omat oivallukset ja terveen suhteen opettelemisen omiin ajatuksiin nähden. En tajua ihmisiä, jotka ihan aiheellisista kommenteista riehaantuvat.
t. toinen OCD:stä parantunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Relaa. Ei siihen kuole vaikka ei pesekään käsiään kymmenen kertaa.
Kyse voi olla ylireagoinnista. On semmonen täydellisyyden tavoittelija. Vähempikin riittää, tiedättekös. Itse itseään on koulutettava, että siitä irti pääsee tai että se edes vähän helpottaa.
Sinä et kyllä ymmärrä ocd:sta mitään. :D
Ja tällaiset pilkalliset kommentit, joissa oletetaan, ettei kommentoijalla ole mitään kokemusta aiheesta. Hohhoijaa.
Miehellä on, mutta aloin vähän kysellä ja kiusoitella asiasta niin on yhtäkkiä alkanut lievetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri kerroin etten mitään apua saa, en edes sitä hoitosuhdetta, ei kontaktia edes hoitajaan. Näin hyvää on Suomessa terveydenhuolto.
Sairasta samaa ja psykoottista masennusta. Minulla on hoitosuhde psyk.polin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri kerroin etten mitään apua saa, en edes sitä hoitosuhdetta, ei kontaktia edes hoitajaan. Näin hyvää on Suomessa terveydenhuolto.
Kärsin masennuksesta ja ei huvita hakea apua kun ei edes tavallista keskusteluapuakaan ole saatavilla ja siellä aletaan heti parin kerran jälkeen vihaisena mesoamaan ettei lisää tipu kun tämä ei selvästi minua auta.
Mulla on lievä ocd ollut 20 vuotta, välillä ollut lääkityskin siihen ja sain terapiaa. Mulla auttaa parhaiten se jos vaan kerta kaikkiaan kyllästyn ja suutun oireilleni ja ajatuksilleni. Siis että ajattelen, että ihan sama vaikka saisin nyt jonkun taudin kun en pesekään käsiä toistamiseen. Ja sitten kun olen kyennyt vaikka kerran olemaan pesemättä turhaan käsiä, huomaan että mitään pahaa ei tapahtunutkaan, niin ocd:n voima pienenee.
Mutta tiedän että aina tämä ei toimi, etenkään jos on väsynyt.
Aina kun kuulee jonkun ulkopuolisen neuvon OCD:hen, niin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Joko jatkat noin ikuisesti tai otat apua vastaan. Vaihtoehtoja ei ole.