Lue keskustelun säännöt.
Miettikää kuinka paljon ootte kohdanneet ohmisiä, joita ei enää edes ole
19.03.2026 |
Tänään on mun päivän teemana ollu viikatemies, ei ole minun valintani, mutta kaveri alkoi puhua keitä taas on kuollut. Aloin nyt oikein miettiä että miten paljon sitä onkin kuullut lapsesta allaen että kuka on taas kuollut ja miten, vaikkei niit ihmisiä ole tuntenut, niin jotkut on olleet tuttuja naamoja, sitten ne vain lakkaavat ilmestymästä minnekään, ja yhtäkkiä on kulunut jo vuosikymmeniä ettei niitä ihmisiä enää ole efes muistanut, mutta yhtäkkiä jonkun olemus palaakin mieleen, ja tulee omituinrn olo kun semmoista ihmistä ei enää missään ole olemassa, mutta joskus se tällä planeetalla käväisi ja sen näin. Itse kun asun pikkukaupungissa niin naamat tuntee jotka kuuluvat katukuvaan, sitten yhtäkkiä kuuleekin että tiettyä naamaa ei enää ikinä näe, on se vaan jännä juttu, melankolista.
Kaikki vain käyvät täällä kääntymässä, jättävät jälkensä jollainlailla yhteisöön ja sitten häviävät yhtäkkiä pois ja vuosien päästä on se naama unohdettu katukuvasta. Kuinkahan monta ihmistä en enää muista, jotka ennen kuului "näkymääni", mutta jotka on kuolleet enkä enää edes muista. Jostain muiden puheistahan sitä saattaa yhtäkkiä muistaa ihmisen, jota ei enää muistanut. On tämä elämä outoa kun välillä miettii.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin mietin usein(kin) omaa kotikaupunkiani ja asuma-aluetta vuosia tai vuosikymmeniä sitten ja sen kaduilla kohtaamiani ventovieraita ihmisiä. Jos mietin lapsuuttani ja samaa paikkaa, on ihmisten koostumus jo todella eri, eli ihmisiä voi periaatteessa olla sama määrä samalla kadulla, mutta he ovat suurimmaksi osaksi eri ihmisiä kuin tänään elävät. Kun ajattelen parin vuoden takaista aikaa, siinäkin on muutosta jonkinverran, joitain samoja naamoja ei enää elossa ole kuin ihan hetki sitten oli. Ja joitain uusia ihmisvauvoja syntynyt. SItten ajattelen sitäkin, että jo muutamassa vuosikymmenessä muuttuvat kaikki, elossa olevatkin. Ne jotka oli lapsia tai nuoria jonain ajankohtana, ne ovat aikuisia tai vanhuksia toisena, eli vaikka olisit elossa ajankohtina X ja Y, olet jossain eri roolissa siinä katukuvassa tavallaan: yhtenä hetkenä teini ja seuraavana aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin usein(kin) omaa kotikaupunkiani ja asuma-aluetta vuosia tai vuosikymmeniä sitten ja sen kaduilla kohtaamiani ventovieraita ihmisiä. Jos mietin lapsuuttani ja samaa paikkaa, on ihmisten koostumus jo todella eri, eli ihmisiä voi periaatteessa olla sama määrä samalla kadulla, mutta he ovat suurimmaksi osaksi eri ihmisiä kuin tänään elävät. Kun ajattelen parin vuoden takaista aikaa, siinäkin on muutosta jonkinverran, joitain samoja naamoja ei enää elossa ole kuin ihan hetki sitten oli. Ja joitain uusia ihmisvauvoja syntynyt. SItten ajattelen sitäkin, että jo muutamassa vuosikymmenessä muuttuvat kaikki, elossa olevatkin. Ne jotka oli lapsia tai nuoria jonain ajankohtana, ne ovat aikuisia tai vanhuksia toisena, eli vaikka olisit elossa ajankohtina X ja Y, olet jossain eri roolissa siinä katukuvassa tavallaan: yhtenä hetkenä teini ja seuraavana aikuinen.
Lisään tähän vielä sen, että on aina yhtä päräyttävää ajatella sitä, että kun kuluu tietty määrä aikaa, reilu 100 vuotta eteen tai taaksepäin, yksikään kadun ihminen ei ole sama. Kadulla voi vilistä ihmisiä, mutta he ovat korvautuneet täysin toisilla.
Joo, se on tosi jännää kun yhtäkkiä muistaa jonkun kuolleen ihmisen. Tulee sellainen välähdys. Yleensä muistelen ihmisiä, joittenka kanssa olen ollut yhteydessä edes jollain lailla. Saatan muistaa esim.entisen asiakkaani. Ja sitten luen kuolleet palstaa ja siellä on nimi. Tässä iässä alkaa kuolla myös läheisiä. Isäni on kuollut ja läheiset lapsuuden naapurin vanhemmat. Setäni on myös kuollut. Kaikki niin rakkaita ja nyt kuolleita. Elävät kuitenkin muistoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, se on tosi jännää kun yhtäkkiä muistaa jonkun kuolleen ihmisen. Tulee sellainen välähdys. Yleensä muistelen ihmisiä, joittenka kanssa olen ollut yhteydessä edes jollain lailla. Saatan muistaa esim.entisen asiakkaani. Ja sitten luen kuolleet palstaa ja siellä on nimi. Tässä iässä alkaa kuolla myös läheisiä. Isäni on kuollut ja läheiset lapsuuden naapurin vanhemmat. Setäni on myös kuollut. Kaikki niin rakkaita ja nyt kuolleita. Elävät kuitenkin muistoissa.
💜
Täähän se ois.