Dire Straitsin paras levy?

Vierailija kirjoitti:

"Juu ei todellakaan ole Brothers In Arms kovin hyvä levy vaikka onkin tunnettu ja suosittu. Ei myöskään saanut hyviä arvosteluita ilmestyessään. Jälkikäteen se "arvostellaan" huippulevyksi mutta sellaiselle ei paljon painoarvoa voi antaa."

Olen harvinaisen paljon samaa mieltä. Levy on kuunneltu aikoinaan isän kanssa musiikkikirjastossa kuulokkeet päässä ja sittemmin veivattu omassa CD-soittimessa ties kuinka monta kertaa. Löytyypä lätty vielä DVD-audio versionakin jostakin kaapin uumenista (vai oliko se siirretty kovalevylle). Mutta suosiosta ja myyntimenestyksestä huolimatta biisit ovat varsin keskinkertaisia - tai sitten ne olivat sitä kasariaikaa. Nyt en jaksaisi koko levyä kuunnella alusta loppuun millään. Otetaanpa pieni esimerkki. Levy alkaa "So Far Away" biisillä, joka on malliesimerkki keskinkertaisesta, mitäänsanomattomasta biisistä. Soolokiertueilla Knopfler heitti kyseisen biisin encore-osastoon, kuin eräänlaisena makupalana kasariajoista.

Onhan se 80-luvun tunnetuimpia levyjä ja CD:n tuleminen uutena ja ihmeellisenä (muistan ajan oikein hyvin) antoi varmasti myyntivauhtia digitaalisesti äänitettyyn "Brothers In Arms" levyyn. Mutta aikansa kutakin...

Vierailija kirjoitti:

Mani for natting

Puhutaan koko levystä eikä yhdestä hitistä

Ei ole muita kuin timanttisia levyjä. Oma suosikki Alchemy, sitten Love over gold.

Making movies on hyvä, mutta muutkin...

Knopfler soittaa Bob Dylanin Slow Train Coming -levyllä 1979 ja levy on hyvä, mutta sitten Making Movies nosti Dire Straitsin todella isoksi ja videot pyörivät televisiosssa, mutta eipä tullut ostettua sitä punakantista, sitten tuli Love Over Gold, jonka äänitin kasetille, ja päälle nopeasti jotain :D ... mutta tulin myöhemmin toisiin ajatuksiin ja levy on kyllä Dire Straitsin levyistä se jonka jaksan ja haluan kuunnella, ostin käytettynä vinyylinä. vaikka uutenakin CD:nä olisi paljon halvempi, mutta kun ei aikoinaan tullut ostettua ...

Stingin kanssa laulettu Money For Nothing on jotenkin ollut minulle ärsyttävät ja pilaa Brothers In Arms levyn, mutta Brothers In Arms on hieno kappale, ehkä heidän hienoin, jotenkin koskettava, eivätkö miehet siinä odota kuolemaa aamunkoitossa taistelussa ... Telegraph Roadissa vain kelaillaan että ensin tuli sitä ja sitten tuli tätä ja sähkötyslinja (tai puhelinlangat) vain lauloivat koko ajan, mutta mukava kappale, vaikka sanoituksessa mennään sitten lopulta työttömyyteen (muistaakseni) ja hauska  sanonta, että oli kovat ajat ja sitten oli sota (eli vielä kovemmat ajat).

 Minun on vähän vaikea suhtautua Dire Straistiin, kun se oli liian suosittu  ja sen vuoksi monet pitävät sitä punaisena lippuna  ja monet kappaleet on puhkisoitettu, juuri se Money For Nothing, hifiliikkeissä on Dire Srtaits oli sama kuin Zeppelinin Stairway To Heaven kitaraliikkeessä.

Itselleni Brothers in Arms on ehkä jopa kaikkien aikojen paras levy ja joka omasta mielestäni myös sisältää maailman parhaimman rock-kappaleen  Money For Nothing. 

Tj50