Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy
15.03.2026 |
Olimme naimisissa, ei lapsia. Mieheni oli hankkinut itselleen jo ennen tapaamistamme sukunsa metsätilan. Kaikki oli hyvin ennen yllättävää poismenoa, tulin hyvin toimeen mieheni suvun kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut. Saan vihjailuja että tila kuuluisi alkuperäiseen sukuun. Tai tiedustellaan onko testamenttia tai kuka minut perii, mikä on mielestäni outoa, voisin vielä mahdollisesti saada omiakin lapsia.
Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Voisin toki myydä tilan miehen sukulaisille, mutta epäilen onko heillä mahdollisuutta ostaa ja lisäksi haluaisivat varmaan halvalla tai jopa vastineetta. Tilan metsät ovat kuitenkin nykyään arvokkaat.
Mitä teen, keneen voi luottaa. En tiedä metsäasioista juuri mitään.
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Älä puhu paskaa. Perintö on saajan omaisuutta eikä tuollainen "ei voi myydä"-ehto päde.
Jos puhuisit totta, ap, neuvoisin myymään sen käyvästä hinnasta miehesi sukulaiselle. Tai luovuttamaan sen suojeltavaksi.
Nähdäkseni tilan myyntiään takaisin sukuun ei poista tulevaa ositusta. Tilasta saadut rahat tai muu omaisuus jaetaan viimeistään lesken kuollessa olettaen ettei hän ole tuhlannut yhteistä varallisuutta kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vain sen aikaa ap:n hallussa kun hän on elossa. Hänen kuoltuaan miehen osuus siirtyy takaisin suvulle.
Niin, jos sitä on enää olemassa. Ei ap:lla ole mitään pakkoa sitä säilyttää. Hän ei voi sitä lahjoittaa pois, eikä testamentata kenellekään, mutta myydä hän sen voi.
Jotta ei ole mitään osuutta lesken pitäisi ennen kuolemaansa käyttää kaikki varansa ja hävittää omistuksensa.
Muuten osuus otetaan siitä mitä hänellä on, sen ei tarvitse olla se alkuperäinen tilan siivu.
Hyi mitä sotkuja avioliitosta aiheutuu. Ja täällä vielä monet pitävät sitä järkevänä tapana hoitaa perintöasiat testamentin sijaan :)
Me olemme lapseton pariskunta, jolle nykyinen käytäntö on aivan ok. Olisimme voineet jättää kokonaan testamentinkin tekemättä, mutta teimme sen vuoksi, että haluamme varmistaa perinnön puoliksi molempien suvun seuraavalle polvelle, eli sisarusten lapsille. Siis ensin perii toinen kokonaan ja toisen jälkeen sisarusten lapset. Miehen puolella on valitettavasti yksi, joka ei siirtäisi perintöä lapsilleen, muut tekisivät kyllä sen.
Sinälläänhän tämä ei ole ihan reilua, koska minulla näitä on 2 ja miehellä 4, joten hänen sukunsa tulee "hyötymään" minun omaisuudestani.
Kokonaan kuitenkin perimme toisemme, sillä jos toisella on mielestään hyvä syy muuttaa testamenttia, haluamme jättää sille mahdollisuuden. Elämästä kun ei koskaan tiedä.
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi lunastit? Oliko siis teillä lapsia, joiden vuoksi vai mikä oli syynä?
Jos itse lapsettomana perisin jonkun sukutilan, lähtisin kyllä tasan eri suuntaan, eli kyselemään, millä summalla ovat valmiit lunastamaan minut ulos. En jäisi missään nimessä tappelemaan jostain suvun omaisuudesta.
Mitä tulee tuohon perimisasiaan, näin todellakin on, että tehdään perunkirja, jossa todetaan onko testamentteja. Jos niitä ei ole, perunkirjaan kirjataan summa, jonka puoliso perii, sanotaan nyt vaikka se 40 000 e. Kun jäljelle jäävä puoliso kuolee, hänen perinnöstään vähennetään 20 000 e jaettavaksi edellisen puolison suvulle ja loput menee jäljelle jääneen perillisille.
Ne perunkirjat kuuluu tästä syystä käyttää oikeudessa vahvistettavana. Ne ovat virallisia asiakirjoja, jotka toimivat seuraavien perunkirjoituksien perustana. Ei ne ole mitään keskenään sovittavia juttuja, ellei sovituilla jutuilla ole lainvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Oksennus! Miten voit olla tuossa tilanteessa! Miksi et kieltäytynyt tilasta? Sukutilojen kanssa ei pidä olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopuoliso perii kaiken omaisuuden, jos vainajalla ei ole lapsia tai muita rintaperillisiä (kuten lastenlapset) eikä testamenttia ole tehty. Leski perii tällöin koko varallisuuden, ja perintö siirtyy muille sukulaisille (kuten vanhemmille tai sisaruksille) vasta, kun leskellä myöskään aviopuolisoa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi lunastit? Oliko siis teillä lapsia, joiden vuoksi vai mikä oli syynä?
Jos itse lapsettomana perisin jonkun sukutilan, lähtisin kyllä tasan eri suuntaan, eli kyselemään, millä summalla ovat valmiit lunastamaan minut ulos. En jäisi missään nimessä tappelemaan jostain suvun omaisuudesta.
Mitä tulee tuohon perimisasiaan, näin todellakin on, että tehdään perunkirja, jossa todetaan onko testamentteja. Jos niitä ei ole, perunkirjaan kirjataan summa, jonka puoliso perii, sanotaan nyt vaikka se 40 000 e. Kun jäljelle jäävä puoliso kuolee, hänen perinnöstään vähennetään 20 000 e jaettavaksi edellisen puolison suvulle ja loput menee jäljelle jääneen perillisille.
Ne perunkirjat kuuluu tästä syystä käyttää oikeudessa vahvistettavana. Ne ovat virallisia asiakirjoja, jotka toimivat seuraavien perunkirjoituksien perustana. Ei ne ole mitään keskenään sovittavia juttuja, ellei sovituilla jutuilla ole lainvoimaa.
Ei todellakaan mene niin suoraviivaisesti, että lesken kuoltua puolet siitä summasta, jonka leski peri puolisoltaan, menisi ensin kuolleen puolison sukulaisille.
Eikä perukirjoja vahvisteta oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi lunastit? Oliko siis teillä lapsia, joiden vuoksi vai mikä oli syynä?
Jos itse lapsettomana perisin jonkun sukutilan, lähtisin kyllä tasan eri suuntaan, eli kyselemään, millä summalla ovat valmiit lunastamaan minut ulos. En jäisi missään nimessä tappelemaan jostain suvun omaisuudesta.
Mitä tulee tuohon perimisasiaan, näin todellakin on, että tehdään perunkirja, jossa todetaan onko testamentteja. Jos niitä ei ole, perunkirjaan kirjataan summa, jonka puoliso perii, sanotaan nyt vaikka se 40 000 e. Kun jäljelle jäävä puoliso kuolee, hänen perinnöstään vähennetään 20 000 e jaettavaksi edellisen puolison suvulle ja loput menee jäljelle jääneen perillisille.
Ne perunkirjat kuuluu tästä syystä käyttää oikeudessa vahvistettavana. Ne ovat virallisia asiakirjoja, jotka toimivat seuraavien perunkirjoituksien perustana. Ei ne ole mitään keskenään sovittavia juttuja, ellei sovituilla jutuilla ole lainvoimaa.
Ei todellakaan mene niin suoraviivaisesti, että lesken kuoltua puolet siitä summasta, jonka leski peri puolisoltaan, menisi ensin kuolleen puolison sukulaisille.
Eikä perukirjoja vahvisteta oikeudessa.
3 luku
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi lunastit? Oliko siis teillä lapsia, joiden vuoksi vai mikä oli syynä?
Jos itse lapsettomana perisin jonkun sukutilan, lähtisin kyllä tasan eri suuntaan, eli kyselemään, millä summalla ovat valmiit lunastamaan minut ulos. En jäisi missään nimessä tappelemaan jostain suvun omaisuudesta.
Mitä tulee tuohon perimisasiaan, näin todellakin on, että tehdään perunkirja, jossa todetaan onko testamentteja. Jos niitä ei ole, perunkirjaan kirjataan summa, jonka puoliso perii, sanotaan nyt vaikka se 40 000 e. Kun jäljelle jäävä puoliso kuolee, hänen perinnöstään vähennetään 20 000 e jaettavaksi edellisen puolison suvulle ja loput menee jäljelle jääneen perillisille.
Ne perunkirjat kuuluu tästä syystä käyttää oikeudessa vahvistettavana. Ne ovat virallisia asiakirjoja, jotka toimivat seuraavien perunkirjoituksien perustana. Ei ne ole mitään keskenään sovittavia juttuja, ellei sovituilla jutuilla ole lainvoimaa.
Ei todellakaan mene niin suoraviivaisesti, että lesken kuoltua puolet siitä summasta, jonka leski peri puolisoltaan, menisi ensin kuolleen puolison sukulaisille.
Eikä perukirjoja vahvisteta oikeudessa.
3 luku
Puolison perintöoikeudesta ja oikeudesta hallita jäämistöä (25.2.1983/209)
1
Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.
Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
Ymmärrätkö, mitä tarkoittaa eloonjäänyt puoliso? Vinkki: se ei tarkoita ensiksi kuollutta puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lunastin myös miehen suvulle kuuluneen tilan, ja kaikki saivat silloin osansa. Tiukkaa teki, että sain maksettua. Tietysti sain sitten ne sukulaiset kaupan päälle ja jonkun vihankin, kun hän oli havitellut tilaa etukäteen itselleen puhumatta lunastuksesta, eli oli suunnitellut vain muuttavansa sinne perheineen. Jälkikäteen kyllä harmittaa varsinkin tuo vihamielisyys, joka joillakin on jatkunut vuosikausia. Paikkakunnalla liikkuessa sen sitten tuntee vieläkin nahoissaan.
Kiinnostaisi tietää, miksi lunastit? Oliko siis teillä lapsia, joiden vuoksi vai mikä oli syynä?
Jos itse lapsettomana perisin jonkun sukutilan, lähtisin kyllä tasan eri suuntaan, eli kyselemään, millä summalla ovat valmiit lunastamaan minut ulos. En jäisi missään nimessä tappelemaan jostain suvun omaisuudesta.
Mitä tulee tuohon perimisasiaan, näin todellakin on, että tehdään perunkirja, jossa todetaan onko testamentteja. Jos niitä ei ole, perunkirjaan kirjataan summa, jonka puoliso perii, sanotaan nyt vaikka se 40 000 e. Kun jäljelle jäävä puoliso kuolee, hänen perinnöstään vähennetään 20 000 e jaettavaksi edellisen puolison suvulle ja loput menee jäljelle jääneen perillisille.
Ne perunkirjat kuuluu tästä syystä käyttää oikeudessa vahvistettavana. Ne ovat virallisia asiakirjoja, jotka toimivat seuraavien perunkirjoituksien perustana. Ei ne ole mitään keskenään sovittavia juttuja, ellei sovituilla jutuilla ole lainvoimaa.
Ei todellakaan mene niin suoraviivaisesti, että lesken kuoltua puolet siitä summasta, jonka leski peri puolisoltaan, menisi ensin kuolleen puolison sukulaisille.
Eikä perukirjoja vahvisteta oikeudessa.
Ei puolta vaan enemmän tai vähemmän siitä mitä itse peri puolisoltaan, lain mukaan puolet viimeksi kuolleen pesästä ja siihen lesken pesään kuuluu se puolisolta peritty + lesken oma.
Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niiden, jotka väittävät, että miehen sukulaiset eivät perisi osaa tilasta ap:n kuoltua, kannattaa käydä lukemassa Perintökaaren 3. luvun 1. pykälä.
Ko. pykälä ei kuitenkaan estä sitä, etteikö ap saisi myydä tilaa. Se on eri asia.
Kyllä lesken kuoltua molempien suvut perii.
Voivat periä, jos jotakin on jäljellä, mutta lesken ei ole mikään pakko säästää mitään perittäväksi. Voi eläessään myydä koko omaisuuden, elää leveästi ja lahjoittaa loput hyväntekeväisyyteen, eikä kenelläkään ole nokan koputtamista, vaikka mikä sukutila olisi kyseessä.
Muuten olet oikeassa, mutta leski ei saa lahjoittaa sitä omaisuutta, jonka hän on perinyt lapsettomalta puolisoltaan ilman testamenttia. Leski voi kyllä myydä perimänsä omaisuuden ja tuhlata rahat muuten haluamallaan tavalla, mutta lahjoittaa tai testamentata hän ei saa puolisonsa osuutta.
Jos olisit lukenut viestin hän nimenomaan llisi noin toiminut.... haaskalinnut puoluatelevat pullanmurusia
Kyllä nämä oikeasti kinkkisiä on, joten jos omaisuuden jakaminen kuoleman jälkeen yhtään mietityttää, kannattaa se testamentti tehdä. Sillä voi määrätä kaikesta muusta paitsi rintaperillisten lakiosasta.
Etenkin lapsettoman kannattaa tehdä, niin ei ole suvulla tai kuolleen puolison suvulla nokan napauttamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
No ei todellakaan me näin. Jos ei ollut rintaperillisiä, kaikki menee vaimolle.
Älä levitä väärää tietoa, jos et ole varma asiasta.
Sinä tunnut olevan varma, vaikka tietosi on väärä. Siinäpä dilemma.
Alue: Aihe vapaa
Älä puhu paskaa. Perintö on saajan omaisuutta eikä tuollainen "ei voi myydä"-ehto päde.
Jos puhuisit totta, ap, neuvoisin myymään sen käyvästä hinnasta miehesi sukulaiselle. Tai luovuttamaan sen suojeltavaksi.