Onko muita yksineläjiä?
Olen 41 vuotias mies. Suurimman osan elämästä olen elännyt yksineläjänä. Ehkä pari vuotta yhteensä eri parisuhteissa. En ole ikinä asunut toisen kanssa niin että olisi ollut yhteinen asunto. On tavallisempaa olla parisuhteissa. Yksineläjänä on hieman epänormaali olo ja sellainen ettei juurikaan ole muita yksineläjiä vaikka on.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Leimataan ilman muuta autistiseksi jos ei havaittavaa nuppivikaa.
Minusta on pientä epäilystä että olisin autistinen koska käyn pesulla vain kerran kuussa. Ap
Olen 42v mies, ja täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä. Poikkeuksetta jokainen ystäväni ja jokainen kollegani asuu yhdessä kumppaninsa kanssa, kun taas minä olen lapseton yksineläjä.
Koen itseni ulkopuoliseksi, ja uskomattoman yksinäiseksi, vaikka minulla onneksi onkin joitakin ystävyyssuhteita, sekä työpaikka jossa tulee sosiaalista interaktiota.
Minä erosin juuri vaimostani yli 20 vuoden pystyynkuolleen avioliiton jälkeen.
Olo ei voisi olla onnellisempi ja normaalimpi. Ei enää hapantaa naamaa ja nalkutusta. Koko iso omakotitalo itsellä.
En tiedä onko muunkinlaisia naisia olemassa, mutta en kyllä helpolla päästä ketään naista tähän taloon muuttamaan. Toisaalta yksiavioisia naisia ei taida nykyään ollakaan, ja kaikki ihmeelliset polysuhteet tms. Ovat minulle täysin sopimattomia.
Jep, aina oon asunu yksin 🤩 siis sen jälkeen, ku muutin pois lapsuudenkodista
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin juuri vaimostani yli 20 vuoden pystyynkuolleen avioliiton jälkeen.
Olo ei voisi olla onnellisempi ja normaalimpi. Ei enää hapantaa naamaa ja nalkutusta. Koko iso omakotitalo itsellä.
En tiedä onko muunkinlaisia naisia olemassa, mutta en kyllä helpolla päästä ketään naista tähän taloon muuttamaan. Toisaalta yksiavioisia naisia ei taida nykyään ollakaan, ja kaikki ihmeelliset polysuhteet tms. Ovat minulle täysin sopimattomia.
Et kuulu tuohon aloittajan kategoriaan, tyhmäkö olet, 20 vuotta parisuhteessa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin juuri vaimostani yli 20 vuoden pystyynkuolleen avioliiton jälkeen.
Olo ei voisi olla onnellisempi ja normaalimpi. Ei enää hapantaa naamaa ja nalkutusta. Koko iso omakotitalo itsellä.
En tiedä onko muunkinlaisia naisia olemassa, mutta en kyllä helpolla päästä ketään naista tähän taloon muuttamaan. Toisaalta yksiavioisia naisia ei taida nykyään ollakaan, ja kaikki ihmeelliset polysuhteet tms. Ovat minulle täysin sopimattomia.
Et kuulu tuohon aloittajan kategoriaan, tyhmäkö olet, 20 vuotta parisuhteessa!!!
Sen piti vaan päästä kehumaan kuinka on käynyt flaksi naisasioissa ja on varaa jopa olla nirso.
Nykyään asun yksin ja voi pojat se on kivaa! Teen mitä haluan mihin aikaan haluan eikä kukaan muu sottaa tai tyhjennä jääkaappia. Olen ollut kihloissa, avoliitossa ja ostanut asunnon kimpassa mutta tää on kyllä elämän parasta aikaa, suosittelen!
19-vuotiaana muutin pois kotoa ja siitä asti asunut yksin ja yksin mennään hautaan asti. N37
Vierailija kirjoitti:
19-vuotiaana muutin pois kotoa ja siitä asti asunut yksin ja yksin mennään hautaan asti. N37
Oletko yksin omasta halustasi, vai olosuhteiden pakosta?
Meitä on monta, et ole yksin. Elämä ei voisi olla hienompaa.
Vuonna 1990 muutin kotoa pois ja siitä asti asunut yksin.
Olen 51-vuotias nainen. Olen ollut nuorena muutamassa seurustelusuhteessa, mutta totesin joskus kolmekymppisenä, että ei ole mun juttu. Että olen aika pitkälle aseksuaali, aromantikko, ja erakkoluonne. Sen jälkeen ei ole ollut mitään seksiä tai parisuhteita. Enkä koskaan ole asunut miehen kanssa.
En ole ikinä miettinyt, mitä muut mahdollisesti elämäntyylistäni ajattelevat. Ihan sama.
Olen ollut muutamassa pitkässä parisuhteessa (ihan ok välit exiin, siis ei tekemisissä nyt tietenkään enää olla, mutta eroihin ei liittynyt mitään draamaa/katkeruutta.) Olen myös deittaillut jonkin verran, tosi huonoja kokemuksia. Nyt 38-vuotiaana huomaan järkytyksekseni että viihdyn aidosti hirveän hyvin yksikseni :D Ei haittaisi vaikka näin menisi loppuelämä. Luonteeltaan terveitä ja tasapainoisia miehiä on sinkkuna vähän. Sitten pitäisi vielä muidenkin asioiden (arvot, huumorintaju, elämäntilanne, vetovoima jne.) natsata molemminpuolisesti. Helpommin sanottu kuin tehty. Ystäviä on muutama onneksi.
Tomi Mykkänen on yksineläjä. Incel-hikikomori.
Jäin 47 v. leskeksi ja siitä asti asunut aina yksin. Avioliitto oli hyvä. Mieheni sairaistui pahasti syöpään ja toimin omaishoitajana yli vuoden, hautaan asti. Töistä sain palkatatonta vapaata tähän. Jatkoin sitten töissä pian hautajaisten jälkeen. Nyt olen jo eläkkeellä. Ei olisi tullut kysymykseenkään joku parisuhde. Toista kertaa elämässäni en omaishoitajaksi enää halua ja sellaista voi sattua kenelle vain. Oli kyllä niin raskas ajanjakso tuo kokemus. Ei kiinnosta mitä muut ajattelee kun olen tyytyväinen ja onnellinen omasta rauhallisesta elämästäni - ystäviä on ja maaseudun rauhassa asun.
Leimataan ilman muuta autistiseksi jos ei havaittavaa nuppivikaa.