Lue keskustelun säännöt.
Saako äiti ottaa lapsen opintotuet omaan käyttöön?
18.07.2014 |
Kun lapsen opintotuki kuitenkin vähennetään perheen toimeentulotuesta niin onko oikein ottaa tuo lapsen opintotuki äidin tilille, kun lapsi asuu kotona. Sossu maksaa koulukirjat.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
No ei kai sillä ole väliä, mistä/kenen tuista/tuloista nuoren ruuat, harrastukset, koulukirjat, vaatteet, bussikortit, hygieniatarvikkeet ym. maksetaan, jos ne vaan nuorelle tulee hankittua. Eri asia jos äiti tai isä ryyppää ne rahat, tai jos nuori käyttää omalle tililleen saamansa opintotuet päihteisiin.
Onhan niitä koijattu perintöjä sun muita rahoja joita on tullut lapselle ohi vanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mun mielestä on ihan OK että tuki menee vanhempien tilille, jos raha menee nuoren ylläpitoon. Jos rahalla kustannetaan sossumutsin lauantai-illan reissu lähikapakkaan, niin sit ei ole OK.
Meillä loppui juuri lapsilisä ja lapsi saa opintotukea jatkossa.
Minä olen yksinhuoltaja.
Lapsi käy ammattikoulua jossa materiaali on ilmaista. Koulumatkan lulkee bussilla tai pyörällä jotka olen kustantanut tietenkin.
Ostan vaatteet tietenkin,ruoat,hygieniatuotteet, karkit,vaatteet,kalusteet tietyst.
Sovimme lapsen kanssa että opintotuella malsetaan meidän netti ja puhelinlaskut.
Lapsi on todella fiksu rahan lanssa ka säästää lahjarahat aina ja osti itse tietokoneen, näytön jne, mutta kaiken muun maksan niin kauan, kun on työpaikka ja koulut,armeija käyty. En juo en polta, enkä tuhlaa turhuuksiin, mutta 169€ lapsilisän loppuminen on paljon meille. Opintotuki on paljon pienempi. En koe ryövääväni lastani. Moni täällä ei ymmärrä mitä on olla täysin yksin vastuussa lapsesta. Opintolainaa en halua lapsen hakevan ja ajokorttiin olemme säästäneet vauvasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mun mielestä on ihan OK että tuki menee vanhempien tilille, jos raha menee nuoren ylläpitoon. Jos rahalla kustannetaan sossumutsin lauantai-illan reissu lähikapakkaan, niin sit ei ole OK.
On se nyt jumaliste kumma, että sitä omaa lasta ei haluta elättää ja auttaa, kun sellainen on kuitenkin tähän maailmaan tehty.
Pitäisi tulla jo äidinrakkauden mukana sellainen ajatus, että omaa lasta yrittää kaikin tavoin auttaa. Että se apu ja antaminen on itseltä lapselle, ei toisinpäin.
Sitten kehdataan laskuttaa omaa lasta lypsämällä opintotuet ja -lainat ja kesätyörahat ja synttärirahat... En ikinä kehtaisi laskuttaa opiskelevaa lasta ruuasta tai muustakaan. Päinvastoin, sanoin omalle jo aikuiselle lapselleni, että kannatta asua niin kauan kotona kuin mahdollista, niin säästää kuluissa eikä velkaannu turhaan opiskelujen takia. Lähti sitten jatko-opiskelujen takia ja siltikin yritän auttaa joka tavalla. Ja kyllä, jotkut vanhemmat voi olla persaukisia, mutta se on vanhempien oma ongelma. Ehkä sille nuorelle ei voi sitten paljon antaa, mutta ei sitä nyt ainakaan laskuteta. Käsittämätöntä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Ei voi kun todeta, että toivottavasti perästä kuuluu. Ja ilmeisen monesti on kuulunutkin. Ei tarvitse tällaisten vanhempien odotella, että lapset pitävät enää yhteyttä kun kerran pois lähtevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kävi aukoinaan näin: olin 15,aloittaessani kaukana kotoa ammattioppilaitoksessa opiskelun. Äirini tilille meni opintoraha,senaikainen.
Sain koulyni alkuun mukaan 300 markkaa. Se olikin ainoa raha,mitä koskaan näin opintorahasta,vähän yli 1 kk opintorahaa vastaava summa.
Asuminen oli koulun puokesta onneksi. Ja tein sekä oppulaitoksessa että puentä jeikkaa viikonloppuisin,vaan palkka noista oli mitätön.( Mitään tes nukaan olleer,mitä milloinkin ja vähän.)
Olin kaiha tyttö.
Kyn vielä koylyn kestäessä palasin kotikylälle työharjoitteluun,äiti alkoi vaatimaan (17 v ikäiseltä) vuokraa. Usä puuttui asiaan.
Luulin isän kuolemaan asti että kititalo on äidin. Eipä yrittänyt omastaan periä vuokraa!
Nukuinkohan kotona peräti 2 yötä,koska työkohteissani vietin yöt.
Kun harjoittelu olu vielä jesken,kävin kotona pikaisesti,sillä olin saamassa oikean ekan soppari työpaikan.
Pieni urheilukassi henk koht omia,ja läksin. Ei jäänyt silleen ikävä. Äiti oli jotenkin ja on yhä jostain minulle sitten vihainen,harvoin kun mitään yhteyttä on.
En tiedä syytä. Ajattelen,että olen pärjännyt vaihtelevasti.Mutta et koskaan oppinut kirjoittamaan? Toivottavasti osaat edes auttavasti lukea.
Köyhyys ja tyhmyys todella kulkevat rinnakkain.
Ja empatiakyvyttömyys, ylimielisyys ja kusipäisyys näköjään kulkevat kolmistaan käsikynkässä.
Aloituksesta on kohta 12 vuotta. Miten kävi, ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oteta vanhemman tilille. Lopetin viikkorahan maksamisen ja pyysin ostamaan välillä itse puhepaketin prepaind liittymään.
Mitään toimeentulotukea ei saada lapsen säästöjen vuoksi. 400 euroa vähemmän per kk. Jos noita säästöjä ei olisi. Säästin sitten oman palkkani eli nyt ei saada sitä toimeentulotukea senkään vuoksi. Mut ennen noita työkeikkoja. Piti todella karsia menoista ja kerätä pulloja. Nyt on taas duunia tiedossa.
Et ihan hyvä, ettei laitettu lapsen säästöjä ruoka kauppaan.
Vähemmmälläkin tulee toimeen, kun tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani rosvosivat kautta lapsuuteni/nuoruuteni kaikki rahat mitä minusta irti saivat. Synttärilahjaksi saadut ja kesätöistä tienatut rahat perittiin välittömästi minulta pois. Perusteena oli, että kun en kuulema kuitenkaan osaa rahaa käyttää. 17-vuotiaana opintotuki meni tietty vanhemmille, ja tuolloin äitini kerran istutti minut pöydän ääreen ja sanoi että jos kerrankin vielä puhelinlaskuni nousee yli kymmenen euron, hän katkaisee liittymän. 18 -vuotiaana puhelinliittymä siirrettiin luonnollisesti nimiini ja kun tuloja ei ollut, vietin koulujen päättäripäivän jätesäkin kanssa keräämässä pulloja saadakseni raavittua kasaan rahat puhelinlaskun maksuun. Pelkäsin hysteerisesti luottotietojen menetystä, vanhemmilta en koskaan saanut viikkorahaa ja kuljin äitini vanhoissa vaatteissa. Esimerkiksi pyörää en omistanut sitten pikkulapsiajan jolloin olin saanut pyörän mummolta lahjaksi.
Hauskinta tässä on ehkä se, että isäni on menestyvä yrittäjä ja äitini ollut vuosia erittäin hyvin palkatussa johtotehtävässä. Molemmat ajelevat hienolla autolla ja käyvät monta kertaa vuodessa ulkomailla. Näen heitä nykyään ainoastaan ns. "pakollisissa" tilanteissa sukujuhlissa tms. Muuten en ole yhteydessä. Kerran isäni ylpeili mainitunlaisessa sukujuhlassa miten meidän perheessä ei ole annettu kaikkea valmiina, vaan lapset on opetettu pärjäämään itse. Haistatin vitut.
Miten tuntuu keksityltä tarinalta..
saa ottaa, mutta kyseessä on silloin petos. ja kun käry käy, saapi maksella takaisin joka lantin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opintotuki on opiskelua varten, ei jonkun mamman viinarahoja.
Tukee mamman sidukka ja tatska rahastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otin. Eintuon ikäisen tarvii vielä kelan kanssa asioda, parempi että vanhemmat hoitaa raha-asiat.
Niin nimenomaan, vanhempien pitäisi opetella hoitamaan omat raha-asiat, ei kärkkyä lapsen opintotukea.
Välillä tosiaankin ihmetyttää millaiset ihmiset menee lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kävi aukoinaan näin: olin 15,aloittaessani kaukana kotoa ammattioppilaitoksessa opiskelun. Äirini tilille meni opintoraha,senaikainen.
Sain koulyni alkuun mukaan 300 markkaa. Se olikin ainoa raha,mitä koskaan näin opintorahasta,vähän yli 1 kk opintorahaa vastaava summa.
Asuminen oli koulun puokesta onneksi. Ja tein sekä oppulaitoksessa että puentä jeikkaa viikonloppuisin,vaan palkka noista oli mitätön.( Mitään tes nukaan olleer,mitä milloinkin ja vähän.)
Olin kaiha tyttö.
Kyn vielä koylyn kestäessä palasin kotikylälle työharjoitteluun,äiti alkoi vaatimaan (17 v ikäiseltä) vuokraa. Usä puuttui asiaan.
Luulin isän kuolemaan asti että kititalo on äidin. Eipä yrittänyt omastaan periä vuokraa!
Nukuinkohan kotona peräti 2 yötä,koska työkohteissani vietin yöt.
Kun harjoittelu olu vielä jesken,kävin kotona pikaisesti,sillä olin saamassa oikean ekan soppari työpaikan.
Pieni urheilukassi henk koht omia,ja läksin. Ei jäänyt silleen ikävä. Äiti oli jotenkin ja on yhä jostain minulle sitten vihainen,harvoin kun mitään yhteyttä on.
En tiedä syytä. Ajattelen,että olen pärjännyt vaihtelevasti.Mutta et koskaan oppinut kirjoittamaan? Toivottavasti osaat edes auttavasti lukea.
Köyhyys ja tyhmyys todella kulkevat rinnakkain.
Miltä tuntuu olla noin ilkeä?
No ei kai sillä ole väliä, mistä/kenen tuista/tuloista nuoren ruuat, harrastukset, koulukirjat, vaatteet, bussikortit, hygieniatarvikkeet ym. maksetaan, jos ne vaan nuorelle tulee hankittua. Eri asia jos äiti tai isä ryyppää ne rahat, tai jos nuori käyttää omalle tililleen saamansa opintotuet päihteisiin.