Miten aikuisten naisten autismi ilmenee?
Diagnosoidaan yleensä lapsilla ja teineillä, mutta miten se aikuisena ilmenee?
Kommentit (79)
Sellainen kirja ainakin on, kuin Naisia autismin kirjolla, kirjoittanut Clara Törnvall.
Vierailija kirjoitti:
Missikilpailuissa useita Asperger kaunottaria nähty, Suomessa ja maailmalla.
Ketä muka? En tiedä yhtään. Ei autisti pääsisi niihin kilpailuihin kun niissä pitää osata käyttäytyä sivistyneesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kattelee nenttioletettujen kommentteja ja kiittää Luojaa ( kukaan ei oo voinu pitävästi todistaa,ettei Luojaa ole,niin se voi hyvin olla) assburgeriaivoista 😂
Mun burgeriaivot sanoo, että evoluutio todistaa, ettei luojaa voi olla, koska luoja olisi voinut kehittyä vain evoluution kautta.
Mun burgeriaivot vastaavasti muistaa,että ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Ihminen tekee tiedettä jne. Lisäksi tieteen pitää kestää kyseenalaistaminen. Älä pliis yllytä...mä joudun jo istumaan sormieni päällä,ettei lähtisi pitkä ja puuduttava analyysi tulille 😁
Onko siinä sormessa se verakkula runkkaamisesta mitä esittelit
Otan osaa neur
Tyypillistä assin ylimielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missikilpailuissa useita Asperger kaunottaria nähty, Suomessa ja maailmalla.
Ketä muka? En tiedä yhtään. Ei autisti pääsisi niihin kilpailuihin kun niissä pitää osata käyttäytyä sivistyneesti.
Tyypillistä nentin ylimielisyyttä.
Maalaan kissatauluja. Eri kokoisia, muotoisia ja värisiä tauluja kissoista. Ehkä on autismia, ehkä ei ole.
Minä sain diagnoosin aikuisena. Tuli yllätyksenä enkä tarkalleen tiedä mitä tutkimuksia minulle on tehty. Tutkimuksista luin jälkikäteen, että visuaaliset tehtävät meni hyvin, mutta työmuisti on heikko ja sanalliset tehtävät todella heikot. Yleisesti vaikutan olevan ikäisiäni jäljessä kehityksessä, mutta muuten ei kai mitään eroa. Joskus hämmennyn missä olen ja itken kun tuulee kovaa.
AV-foorumi on se miten se parhaiten ilmenee
- H47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon lyhyitä suhteita ja heitä hyväksikäyttäneitä miehiä.
Onko hyviä sängyssä?
Osa ei ole ollenkaan seksistä kiinnostuneita, varsinkaan irtoseksistä. Mene pervo tiehesi.
"Osa ei ole ollenkaan seksistä kiinnostuneita, varsinkaan irtoseksistä."
Suuri osa pitää samasta sukupuolesta. Jotkut ihmiset saattavat jopa tulkita piirteisyyden merkiksi homoudesta. Minulta on kysytty ihan suoraan vaikka olen umpihetero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon lyhyitä suhteita ja heitä hyväksikäyttäneitä miehiä.
Onko hyviä sängyssä?
Osa ei ole ollenkaan seksistä kiinnostuneita, varsinkaan irtoseksistä. Mene pervo tiehesi.
"Osa ei ole ollenkaan seksistä kiinnostuneita, varsinkaan irtoseksistä."
Suuri osa pitää samasta sukupuolesta. Jotkut ihmiset saattavat jopa tulkita piirteisyyden merkiksi homoudesta. Minulta on kysytty ihan suoraan vaikka olen umpihetero.
"Suuri osa pitää samasta sukupuolesta. Jotkut ihmiset saattavat jopa tulkita piirteisyyden merkiksi homoudesta. Minulta on kysytty ihan suoraan vaikka olen umpihetero."
No ei nyt suuri osa. Mutta autisteissa on enemmän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, kuin väestössä keskimäärin. Varmaan myös aseksuaaleja. Ja sitten mun kaltaisia, joita kai hyperseksuaalisiksi sanottais.
Itseasiassa tyttöjen autismi tunnistetaan niin huonosti, että on hyvin tyypillistä, että se diagnosoidaan vasta aikuisena. Siis nuoremmillakin sukupolvilla. Meillä keski-ikäisillä ja vanhemmilla naisillahan ei ole ollut sitä mahdollisuuttakaan, että olisi lapsena diagnosoitu, koska ei silloin aspergeria vielä käytännässä diagnosoitu tytöillä. Itsekin sain vasta nelikymppisenä diagnoosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä tapaa, miten se ilmenee. Autismia on niin monenlaista kuin on autisteja. Uskaltaisin myös väittää, että naisten kohdalla ei todellakaan diagnosoida yleensä lapsilla ja teineillä - tai siis että kun keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten lapsuudessa aspergeria ei diagnosoitu tytöillä, niin meidät on kaikki diagnosoitu vasta aikuisina. Ja yhäkin monet ammattilaiset on tosi huonoja tunnistamaan tyttöjen autismia.
Keski-ikäisten ja sitä vanhempien ihmisten lapsuudessa autismia ei diagnosoitu pojillakaan. Aikuisena ovat miehetkin diagnoosinsa saaneet.
Suomen ensimmäinen Asperger-diagnoosi asetettiin muistaakseni 1989. Eli on niitä jotkut keski-ikäiset miehet saanut jo lapsena. Toki sitä vanhemmat ei.
Autistiset naiset pyrkivät usein sopeutumaan sosiaalisesti, mikä tarkoittaa autistosten piirteiden peittelemistä. Jos ei ole diagnoosia, nainen ei välttämättä edes tiedosta tätä maskaamista. Tai hän ajattelee, että kaikki tekevät niin, näyttelevät muuta mitä ovat.
Maskaaminen estää melko tehokkaasti myös autismin diagnosoinnin. Siksi naiset ovat aliedustettuina tilastoissa.
Viimeistään vaihdevuosissa hyvinkin pärjäävät autistinaiset usein väsyvät maskaamiseen ja romahtavat, jolloin autismioireet ryöpsähtävät esiin.
Miespuolisissa autisteissa on enemmän ääripäitä (kuten muillakin alueilla), eli henkiseen kehitysvammaan liittyvää autismia ja toisaalta huippuälykkyyttä edustavaa Asperger-tyyppistä autismia.
Itse sain diagnoosin 66-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aikuinen viisikymppinen autisti. Ei se paljon muuten ilmene, paitsi että olen omasta valinnastani erakko. En vaan kaipaa muiden ihmisten seuraa ollenkaan.
Samaa ikäluokkaa. Tuon kaipuun lisäksi en myöskään enää jaksa/kestä ihmisten seuraa.
Itse kaipaan seuraa, mutta hyvin valikoidusti eli en jaksa ollenkaan vääränlaisia enkä esim äänekkäitä, levottomia tai sellaisia tilaavieviä jotka tekee pelkästä olemassaolostaan julmetun numeron.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä tapaa, miten se ilmenee. Autismia on niin monenlaista kuin on autisteja. Uskaltaisin myös väittää, että naisten kohdalla ei todellakaan diagnosoida yleensä lapsilla ja teineillä - tai siis että kun keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten lapsuudessa aspergeria ei diagnosoitu tytöillä, niin meidät on kaikki diagnosoitu vasta aikuisina. Ja yhäkin monet ammattilaiset on tosi huonoja tunnistamaan tyttöjen autismia.
Itsekin mietin tuota, että kuka ihme minut olisi lapsena / teininä edes diagnosoinut. Ei näistä asioista kasarilla-ysärillä puhuttu oikeastaan lainkaan eikä nämä olleet millään tavalla esillä mediassa. Lapsi ei tietenkään kaikkia asioita seuraa, mutta toisaalta se oli kyllä meidän ikäluokan vanhemmillakin vähän sellainen asenne jo valmiiksi ettei lapsessa ole mitään erilaista / erikoista ja vaikka jos onkin niin sitten leikitään parhaansa mukaan ettei niin ole ja muistetaan liki joka käänteessä muistuttaa, että pitäisi vaam olla toisenlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yhtä tapaa, miten se ilmenee. Autismia on niin monenlaista kuin on autisteja. Uskaltaisin myös väittää, että naisten kohdalla ei todellakaan diagnosoida yleensä lapsilla ja teineillä - tai siis että kun keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten lapsuudessa aspergeria ei diagnosoitu tytöillä, niin meidät on kaikki diagnosoitu vasta aikuisina. Ja yhäkin monet ammattilaiset on tosi huonoja tunnistamaan tyttöjen autismia.
Itsekin mietin tuota, että kuka ihme minut olisi lapsena / teininä edes diagnosoinut. Ei näistä asioista kasarilla-ysärillä puhuttu oikeastaan lainkaan eikä nämä olleet millään tavalla esillä mediassa. Lapsi ei tietenkään kaikkia asioita seuraa, mutta toisaalta se oli kyllä meidän ikäluokan vanhemmillakin vähän sellainen asenne jo valmiiksi ettei lapsessa ole mitään erilaista / erikoista ja vaikka jos onkin niin sitten leikitään parhaansa mukaan ettei niin ole ja muistetaan liki joka käänteessä muistuttaa, että pitäisi vaam olla toisenlainen.
Ei näitä kasarilla/ysärillä diagnosoitu tytöillä edes silloin, kun sekä koulu että vanhemmat kyllä havaitsivat lapsen olevan jollain lailla poikkeava. Minua käytettiin lastenpsykiatrisella koulunkäyntivaikeuksien vuoksi, mutta ei se siellä tunnistaneet yhtään, mistä oli kyse.
Nyt kun diagnosointiprosessia varten tilattiin ne lastenpsykiatrian paperit, niin psykiatri näki heti niissä vaikka kuinka paljon viitteitä autismin kirjoon. Siihen aikaan (varhainen ysäri) näistä asioista ei yksinkertaisesti ole vielä tiedetty edes ammattilaispiireissä.
Miten ja miksi olette aikuiset naiset päässeet tutkimuksiin? Olen epäillyt tätä itselläni jo pitkään. Olin kuitenkin lapsena ihan hyvin koulussa pärjäävä liikuntaa lukuunottamatta. Suvussa on myös ihan selkeitä tapauksia, joita ei omana aikanaan diagnosoitu.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi olette aikuiset naiset päässeet tutkimuksiin? Olen epäillyt tätä itselläni jo pitkään. Olin kuitenkin lapsena ihan hyvin koulussa pärjäävä liikuntaa lukuunottamatta. Suvussa on myös ihan selkeitä tapauksia, joita ei omana aikanaan diagnosoitu.
Minulla oli muuten jo asiakkuus psykiatrian poliklinikalla, niin otin siellä asian esille, ja pääsin heti tutkimuksiin.
Muuten pitää kai ihan terveyskeskuksen kautta aloittaa, jolloin ei varmaan niin herkästi pääse tutkimuksiin. Ellei ole varaa asioida yksityisellä.
Otan osaa neurotyypillisyytenne johdosta.