Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (22017)
Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.
Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.
Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.
Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.
Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takapakkia nyt tuli. Kävin Uffin Euron päivillä ja ostin ihanan pyöreän pellavalta vaikuttavan pöytäliinan pyöreälle pöydälleni ja täysvillaisen neuletakin, kumpikin kuusi euroa, pesuun kohta menevät. En olisi tarvinnut näitä välttämättä, mutta käyttöön tulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti jokainen hamstraaja tietää että sitten kun esineitä alkaa heittämään roskikseen niin lasinkierrätykseen eivät kuulu juomalasit, mukit, lasiesineet, ikkunalasi, posliinilautaset ym. ne kaikki kuuluvat sekajätteeseen... Lasinkierrätykseen kuuluu vain ja ainoastaan pakkauksina käytetyt värilliset ja kirkkaat lasipurkit sekä pantittomat lasipullot.
Ei ole totta. Meidän kaupungissa ei sekajätteeseen saa laittaa lasia vaan se kierrätetään erillään lasikierrätyksestä.
No missä näin?
Tuokin on selvempää kuin se että ihmiset eivät tänä päivänä tiedä että kaikki lasi ei kuulu lasinkeräykseen.. tyhmyyden huipentuma.
"Toivottavasti päiväkirjat ovat olleet hauskaa luettavaa jollekin.. "
Mielestäni tässä on kuitenkin ivallista ja epäkunnioittavaa sävyä edesmennyttä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
No voi jösses. Siirräthän sinä vesilasiakin, kun juot siitä. Äly hoi..
Ai imuroinnin tieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olisin arvostanut että äitini olisi säästänyt vanhoja valokuvia. Ne ovat muistoja myös minulle."
Itse ajattelen, että kaikissa tavaroissa kohtuus on parasta. On kiva periä muutama albumillinen muistoja, mutta ei välttämättä viittä pahvilaatikollista sekalaisia paperikuvia ja kolmea kuutiometriä järjestämättömiä dioja. Etenkin jos suurimmassa osassa kuvista on itselle täysin tuntemattomia ihmisiä itselle täysin tuntemattomissa tilanteissa, eikä ole enää mitään keinoa selvittää, keitä nämä ihmiset tai paikat ovat.
Tätä itse ainakin tarkoitan sillä, että kaikkia omia kuvia ei tyypillisesti kannata ainakaan jälkeläisiä varten säästää. Eri asia tietysti, jos tykkää itse niitä ns. loppuun asti katsella.
No ei me tiedetty, että siellä oli päiväkirjoja. Katsos kun sanoinhan, ettei meillä ollut aikaa setviä hänen tavaroitaan. Niitä oli sen verran paljon. Laitettiin kaikki kirppikselle, jossa hinnoittelupalvelu ja he olivat hinnoitelleet myös päiväkirjat muiden kirjojen seassa.
Missäs on tällainen hinnoittelupalvelu johon voidaan tuoda iso kuorma josta ei tiedetä yhtään mitä siinä on, ja he perkaavat ilmaiseksi jäämistön? En ole koskaan kuullut mutta kiinnostaisi tietää vastaisuuden varalle. Siellähän voi seassa olla likaisia alusvaatteita tai läjäpäin viilipurkkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.
Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.
Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.
Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.
Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.
Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.
Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.
Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.
Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.
Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.
Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.
No herranjestas. Ihme viisastelua ja selittelyä.
Itse aloitun kun lapset kasvoivat ja sitä lasten roinaa piti prosessoida. Sitten kun lapset muutti pois niin mitä heiltä jäi. Joka muutossa olen miettinyt näitä asioita.
Ja nyt kun tässä vanhuutta kohti elelen niin vähän kerrallaan. Eläkkeelle kun jään niin on taas hyvin aikaa. Loput sitten jää lapsille hoidettavaksi.
Ehkä muutan tästä vielä hoitokotiin ja sitten menee loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako vanhemmille huomauttaa hamstrauksesta- keskusteluun vielä sen verran että tottakai saa sanoa ja tukea lähimmäisiään jotka hukkuu roiniinsa.
Perijänä joutuu sen homman tekemään jos eivät itse tee. Ja se voi olla kauhea työ. Itse siis olen jo yhden omakotitalon ja mökin tyhjentänyt.
Tottakai voi kieltäytyä tai vaikka polttaa koko talon mutta useimmat haluavat sen mökin tai talon käyttöönsä.
Ja parempi käydä ne roinat läpi rauhassa, vuosien aikana eikä yhdessä rysäyksessä.
Ja kyllä, itse käyn roiniani läpi etteivät jää lapsille.
Tästä tuli mieleen että missä vaiheessa elämää pitää hävittää ne omat roinat? Pitääkö se alkaa jo lapsuudesta, teini , parikymppisenä kolmekymppisenä vai vasta kuusikymppisenä? Ihminenhän voi kuolla milloin tahansa.
No itse olen koko aikuisikäni pyrkinyt pitämään tavaran määrän jotenkin järkevänä. Tätä toki helpottaa se, että en asu omakotitalossa. Minusta se riittää, että tekee aika ajoin vähän inventaariota ja laittaa turhat tavarat pois.
Ei kukaan varmaan vaadi edes omia vanhempiaan luopumaan heille tärkeistä tavaroista eläessään, mutta on myös totta että turhan krääsän ja roinan hamstraajien perillisillä on kyllä ihan hirveä homma. Eli jotenkin sellaista perusjärkevyyttä ja kohtuutta tuossakin asiassa.
Kyllä me asiallisesti keskustellaan tavaran vähentämisestä vanhempieni kanssa. Ovat melkein 80. Autan mielelläni myös karsimisessa. Kumpikaan ei onneksi enää oikein ostele mutta onhan pitkän elämän ja perityn mökin myötä rompetta siunaantunut. Mielestäni meillä toimii ja ollaan kunnioittavia.
Annamme edelleen lahjojakin aina mutta ne ovat kaikilta kaikille aineettomia.
Itse olen 56-vuotias ja maltillisesti olen aloittanut oman huusholliin läpikäynnin. Valokuvia ja negoja olenkin jo poistanut. Niissä mm haalistuneita maisemia ja kuvia ihmisistä joita en enää muista. Mitäpä lapsenikaan sellaisilla tekisivät muka ?
Oman äidin kuvissa taas upeita vanhoja valokuvaamossa otettuja mustavalkoisia aarteita jotka todellakin säästetään !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No herranjestas. Ihme viisastelua ja selittelyä.
Mitä ihmeen viisastelua ja selittelyä? Etkö kykene vastaamaan asiallisesti ja normaalisti jos koet että vastattava on? Ihme tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
"Toivottavasti päiväkirjat ovat olleet hauskaa luettavaa jollekin.. "
Mielestäni tässä on kuitenkin ivallista ja epäkunnioittavaa sävyä edesmennyttä kohtaan.
No se nyt oli vain toteamus, kun ei voitu sitä jälkeenpäin enää estääkään. Ei meillä ollut tätiä kohtaan mitään erityisiä tunteita. Ei kyllä mitenkään inhottu tätiämme, niinkuin sinä nyt haluat jostain syystä uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei me tiedetty, että siellä oli päiväkirjoja. Katsos kun sanoinhan, ettei meillä ollut aikaa setviä hänen tavaroitaan. Niitä oli sen verran paljon. Laitettiin kaikki kirppikselle, jossa hinnoittelupalvelu ja he olivat hinnoitelleet myös päiväkirjat muiden kirjojen seassa.
Missäs on tällainen hinnoittelupalvelu johon voidaan tuoda iso kuorma josta ei tiedetä yhtään mitä siinä on, ja he perkaavat ilmaiseksi jäämistön? En ole koskaan kuullut mutta kiinnostaisi tietää vastaisuuden varalle. Siellähän voi seassa olla likaisia alusvaatteita tai läjäpäin viilipurkkeja.
Ei kukaan perannut ilmaiseksi, vaan myynnistä saivat rahansa työstä. Astiakauppa/antikvariaatti, Itä-Suomessa, jonka yhteydessä toisen yrittäjän kirpputori. Astialiike otti arvokkaimmat astiat, kirjat ja pienet kalusteet mm.kukkapöytiä jne. Kirppis vaatteet, käyttötavarat, kirjoja, verhoja jne. Yritin vastata jo aiemmin tähän, mutta meni jostain syystä moderointiin?
Se olisi ilo meille lapsille, emme ole heidän omaisuuden perään, välitämme vain heistä
Ettekä välitä, kun kerran jäkätätte heidän tavaroistaan.
Hullunkurista ja säälittävää valehtelua ja itsepetosta. "Oi äiti, välitän niin sinusta, mutta yritän pakottaa sinut elämään omalla tavallani."
:D:D:D:D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on oikeastaan vähän hassua, kun ei ole mitään romua mitä pitäisi järkkäillä ja siirrellä.
Ei tavaroita ole pakko järkkäillä ja siirrellä, vaikka niitä olisi paljonkin. Se on ihan oma valinta. Tätä ketjua kun lukee, niin moni sellainen, jolla on paljon vähemmän tavaraa kuin minulla, käyttää paljon enemmän aikaa omien kamojensa miettimiseen, laskemiseen ja järjestelyyn.
Tavaroiden jatkuvaa siirtelyä ja järjestelyä joutuu yleensä tekemään silloin, jos tavaraa on LIIKAA. Se mikä on liikaa on kuitenkin yksilöllistä ja riippuu mm. asunnon koosta, säilytystiloista, elämäntyylistä, siivoustottumuksista, ym.
Kuulostaa siltä, että sinulla ei ole liikaa tavaraa. Hieno juttu. Tämän ketjun aihe on kuitenkin tavarapaljous, joten on aika luontev
Minulla on enemmän tavaroita kuin kellään tässä ketjussa enkä järkkäile niitä koko ajan.
Mulla on taas kevään saapuessa tullut raivausinto. Syksyllä ja talvella tuli ostettua joitain juttuja ihan vaan kun oli kaamos ja tylsää... Lähinnä vaatteita ja sisustusjuttuja.
Nyt olen saanut tosi hyvin raivattua ja myös eräs tärkeä, pitkään kadoksissa ollut esine löytyi! Ja tuo onkin juuri yksi syy miksi teen tätä: haluan tietää mitä mulla on ja missä ne on. Jos on liikaa tavaraa, niin asiat on helposti hukassa.
Vein eilen Uffin laatikkoon kaksi isoa säkkiä vaatteita. Vielä viime hetkellä olis tehnyt mieli ottaa osa takaisin, mutta en ottanut onneksi. Olen lisäksi kerännyt kahteen isoon Ikean kassiin kaikkea sekalaista tavaraa, jotka vien SPR-kirppikselle lahjoituksena, kunhan saan kaikki nurkat käytyä läpi.
Ihan sikahyvä fiilis kun kaapit on siistit ja niissä on tavaraa sen verran, että kaiken näkee pikaisella vilkaisulla.
Kevättsempit muille raivaajille!