"adhd on voimavara". No ei minulle. Olen luottotetoni menettänyt, siivottamassa kämpässä kissan kanssa asuva nuori eläkeläinen joka ei vielä näin 40vuotiaanaan tiedä mitä tahtoo tehdä isona

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama mutta lievempänä. Ärsyttää aina lukea lehtien adhd-juttuja, kun kaikki on aina tosi hyvissä töissä ja menestyneitä. Itse olen tylsässä työssä, joka ei liity mitenkään opintoihini. Opintoni menivät aika huonosti ja koska haaveilin tohtorintutkinnosta, en ikinä saa sitä. Kukaan ei arvaisi mun "urakehityksen" perusteella, että mä olen tosi uraorientoitunut ihminen ja se olisi ollut mulle tärkeää.

Mä lähestyn neljääkymppiä ja yritän nyt luopua haaveestani akateemisesta urasta. Mä olen yrittänyt sitä jo tosi monta kertaa, mutta opiskelu ei vaan tunnu luonnistuvan multa. En jaksa toimistotyötäni enää kauaa, joten nyt yritän keksiä jotain duunariammattia, johon voisin päästä ja joka tuntuisi mielekkäältä.

Adhd:ssä on puolensa, mutta kyllä mä rukoilen, että mun lapsi on tullut älykkääseen, harkitsevaan isäänsä eikä muhun.

Ylipäätään kaikki jutut lehdissä on vähän liian sijoiteltua. Joku alkava muistisairauskin itse kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta ja moni asia on mennyt pieleen tai en ole pystynyt jotain asiaa edes tekemään.

Vanha ketju, mutta meillä tämä päättyi avioeroon.

Minä isänä ja omat lapset 2kpl ei vaan kykene siihen, mitä ex-vaimo piti normaalina. Siivous hyvä esimerkki: otat tavaran ja lähdet viemään sitä omalle paikalleen, matkalla tulee vastaan toinen väärässä paikassa oleva tavara joten se ensimmäinen jää siihen ja seuraava homma alkaa.

Työmuisti pätkäisee noin 3min kohdalla, jos keskittyy samaan aikaan ihan mihin tahansa muuhun. Satamiljoonaa muistutusta saa laittaa lasten (ja omista) hammaslääkäreistä yms. joita kuitenkin joustavan työajan vuoksi hoidan paljon. Ei auta laput seinällä, pitää vaikka puhelimen väristä ja kilkattaa ensimmäisen kerran pari päivää ennen sovittua ajankohtaa.

Ihan hyvin silti päässyt uralla eteenpäin vaikka kaikki yritetyt korkeakoulututkinnot tyssäsi niihin tylsiin kursseihin, joissa ei keskittyminen riittänyt. Projektityö on se missä oon hyvä. Mulla on kuumat ja kylmät aiheet. Kuumat aiheet kerää ihan kaiken keskittymisen ja pystyy "helposti" tekemään 12-14h työpäivää huomaamattaan. Se muu rutiini ja ne ei-kiinnostavat kylmät aiheet meneekin sitten ihan penkin alle.

Lapsista toinen enemmän motorisesti levoton menee syksyllä kouluun ja nyt jo pelottaa mitä se Wilma rallattaa. Tyttärellä koulu menee kohtalaisen hyvin, mutta perfektionisti ei siedä epäonnistumisia. Kokeita pitää uusia, kun jää haaveilemaan tai ei pysy aikataulussa, rivit hyppii silmissä jne. Kotona rauhassa, kun kyselee vaikka kertotauluja vastaukset tulee salamannopeasti eli osaamisesta ei ole kiinni. Tähän liittyy myös se haaste, että koululta ei tule tukea kun siellä ongelmia ei ole. Se kuormitus näkyy vasta kotona, kun täysin loppuun poltettu lapsi saa raivareita.

Nyt alkaa lopulta vyyhti purkautumaan ja diagnooseja odotellessa. Koko perhe käy läpi sen myllyn et tutkitaan ja testataan. Itelle tulee kokonainen mapillinen paperia koko omasta henkilöhistoriasta.

Up

AuDD. Sain tietää vasta keski-iässä. Koko elämä pilalla about. Jee. Aikuisille ei juuri ole mitään tukea. 

Pakko myöntää että kadehdin ap:ta: hän on sentään päässyt eläkkeelle.

Itse roikun kortistossa ja en saa edes sairauspäivärahaa. Viime vuonna psykiatri määräsi 6 kk saikulle masennuksen vuoksi. Kelan mielestä en ole masentunut, koska mulla oli todettu pari vuotta aiemmin ADHD. Ja ADHD ei ole sairaus, eikä se mukamas vaikuta ihmisen toimintakykyyn. 

Mennyt usko Suomeen hyvintointivaltiona.
 

Mulla on HD televisio

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus:
Adhd on "supervoima" ja todella vaikea asia. Olen nopea ajattelemaan, opin paljon lähes mitättömällä vaivalla, kuitenkin olen aikuinen joka ei meinaa onnistua töiden tekemisessä, koska aivoista saman paskan toistaminen on tylsää ja kiva laittaa asiat sotkuun niin on jännenpää.
Tavalliset asiat, kuten pyykkihuolto on vaikeaa tai roskien vienti. Olen opetellut kasakaupalla rutiineja, joiden avulla saan tylsät kotityöt tehtyä edes kerran viikkoon. Myös loputon "sääntöviidakko" ja itsensä syyllistäminen/deadlinet asioiden suhteen "auttaa tekemisessä".

Jokin jenkkiläinen pääkallotohtori kuvaili adhd-aivoja näin: adhd yksilön aivot ovat kuin Ferrari, niillä pääsee kovaa ja tyylikkäästi, kuitenkin bensaa kuluu hemmetisti. Kun taas tasaiset aivot ovat kuin perhevolvo, niillä körötellään tasaista ja varmaa tahtia ilman yllätyksiä.
Ja tätä se on, sata lasissa kaikkea uutta ja ihmeellistä tai dopamiinia kohti, be

Eipä se kaikilla ihan noin mene ADHD ihmisetkin on yksilöitä ja niillä joilla oppiminen on vaikeaa niin myös elämä on vaikeaa koska ADHD lisää turhaa vauhtia vaikka pitäisi kyetä oppimaan. Heille se ei ole supervoima vaan kirous. Ehkä sinulle se on ihana elämää valostuttava supervoima koska sait äidinmaidossa kaiken tarvittavan helppoon oppimiseen, mutta pojalleni ja minulle se on silkkaa paskaa ja elämää syövä loinen. Joudumme kamppailemaan arjen tavallisissakin asioissa. 

Toisella lapsellani taas kaikki on kuin vettä vaan, muistaa ja oppii asiat hetkessä. Hänellä ei ole ADHD ta. Luulenpa että sinullekin on annettu väärä diagnoosi ja saat ADHD lääkkeistä vaan sitä polttoainetta "ferrariisi". Näin käy kaikille jotka syövät ADHD lääkettä mutta eivät omaa diagnoosia. Kun taas ADHD omaavat saavat siitä lääkkestä kyvyn pysähtyä oppimaan.

Tsemppiä siivoamiseen, se kissa ei tykkää siivottomuudesta. 

Täällä myös yksi 51 v ADHD-nainen, jolle toellakaan ei ole ollut voimavara, vaan elämän pilaaja. Joo, lääkkeitä käytän, mutta ne vaan vähentää kohelluksen tasoa vähän, ei tee minun neurotyypillisen kaltaiseksi. Terapia on auttanut olemaan myötätuntoisempi itseä kohtaan, hyväksymään sen ettei minusta tule mitään sellaista mistä haaveilin, ja että se ei ole mun vika, vaan kyseessä on oikea fysiologinen este. Vähän niin kuin jalkapuolesta ei tule huippujuoksijaa, niin ei vaikeasti ADHD:sta tule koskaan huippuinsinööriä. 

Mutta joo, mun haasteet on niitä tyypillisiä. Kodin siisteys. Laskujen hoitaminen ajallaan (vaikka siis rahasta ei ole pulaa). Helposti tylsistyminen, mihin kiusaus käyttää ratkaisuksi alkoholia, joka muutenkin miellyttävästi hidastaa aivoja muutamaksi tunniksi. Ihmissuhteet ei ole koskaan kestäneet mun kohellusta ja jatkuvasti vaihtelevaa mieltä, joten olen ollut jo 18 vuotta sinkku. Lapsia ei onneksi ole, olisin ollut kamala äiti. Työssä olen aina se tiimin huonoin, koska ei vaan keskittymiskyky riitä. Jotkus teen hommia kotona illalla kaljan voimin, koska se toimii mulla paremmin keskittymiseen kuin lääke. Eli olen myös alkoholin suurkuluttaja nykyisin. Kiitollinen kai silti saa olla, että vielä on työpaikka. Tämmöinen supervoima sitten.

Miksi piiloudut adhd:n taakse? Noi kaikki ominaisuudet voin liittää itseeni ja se on vaan laiskuutta, kun sähköiset välineet vie kaiken ajan muulta. Mä tosin käyn töissä, mutta muu ei vaan huvita. Eikä mulla ole adhd:tä

"En voi ymmärtää."

Minä ymmärrän. Meillä yksi lapsi on tällainen. Ei meidän bio-lapsi, pakko sanoa, kun täällä tykätään syyttää "vanhempia." Jos sanon että "menepä pukemaan vaatteet" niin lähtee kohti huonettaan ja muutaman askeleen päästä unohti mitä oli tekemässä, ja kaartaa johonkin muuhun.  Tai se vaatteiden pukeminen. Vaate kerrallaan on hänelle ojennettava, koska itsellään ei keskittyminen riitä. 

Se on "vain" keskittymiskyvyn häiriö. Ihmiset luulee väärin että häiriö siinä on se ylivilkkaus, tai omissa ajatuksissa haaveilu. Ei, ne on vaan se mikä näkyy ulospäin. Pään sisällä se on tarkkaavuuden häiriö, ja diagnoosin koko nimessä mainitaan juuri se tarkkaavuus. 

Ap:lle kiitos tästä aloituksesta. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt toksiseen positiivisuuteen, että adhd on supervoima, ei ole. Pahimmillaan se on vammauttava. Ja sille ei oikeasti mahda oikein mitään, välittäjäaineiden toiminta, se on aivojen toiminta. Sille mahtaa yhtä paljon kuin muillekin fyysisille ominaisuuksilleen tai vaikka hormonitoiminalleen. 

Joillain oireet on lieviä ja kykenevät esim muistuttamisen avulla tekemään hommia. Kun saavat tukea keskittymiseen niin pystyvät. Ja osalla ne on kuten ap:lla. Kun se keskittyminen kantaa vain muutaman sekunnin, niin mikään muistilappu ei siihen riitä.