Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka ehtiä olemaan läsnä lapsille?
Meillä arki kolmen päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa menee aina samaa rataa: Mies vie lapset aamulla päiväkotiin ja illalla minä pääsen hakemaan heitä n. klo 15:45, kun olen tehnyt täyden työpäivän.
Päiväkoti on alle kilometrin päässä, mutta kolmen lapsen hakureissu eri päiväkotiryhmistä ja lumessa taapertaen, päikkyreppuja ja suksia (päikyssä hiihtoa) kantaen sekä pienimmäistä pulkassa vetäen, kestää valehtelematta yli tunnin. Kotona olemme vähän ennen klo 17 ja siinä sitten revimme lumiset ulkovaatteet aivan liian pienen eteisemme lattialle. Samassa nuorimmainen kertoo, että pissa ehti jo tulla ja keskimmäinen kiljuu, että miksi en jo auta senkin kakkapää, typerä äiti. Laitan äkkiä uunin lämpenemään (lämmitetään jotain nopeaa, kuten valmiskalapullia) ja vien nuorimmaisen pesulle. Autan keskimmäinen ulos talvivaatteista ja kuivaan nuorimman.
Pesukone pitää laittaa vielä äkkiä päälle, että saan pissaan menneen talvihaalarin pestyä. Sitten pääsen ruoanlaittoon, mutta ensimmäinen lasten välinen riita keskeyttääkin jo pikaisen kasvisten pilkkomisen. Katan äkkiä pöydän, lämmitän eilistä pastaa ja otan kalapullat uunista. Ruokaa pääsemme syömään vasta 17:20.
Ruoka äkkiä napaan, sitten pöydän siivous ja tadaa! Kello on jo 18. Isä tulee töistä kotiin, kun on saanut tehtyä täyden päivän ja haettua seuraavana päivänä päikkyyn tarvittavat eväät (kerrottiin vasta eilen toki). Työmatkoihin kun täällä pk-seudulla menee vähintään meillä se 45 min, vaikka asummekin aika järkevällä sijainnilla.
Lapset leikkii hetken, mitä leikkii. Mies syö, minä vien roskat ja viikkaamme äkkiä pyykit. Tiskikone päälle ja haalari kuivausrumpuun. Äkkiä iltapalaa lapsille ja iltatoimille. Lyhyt lukuhetki, jos ehtii ennen nukkumaanmenoa ja sitten sitä pääseekin siihen nukutusrumbaan, mistä voisin tehdä toisen aloituksen.
Seuraavan aamun valmistelut, kun lapset vihdoin nukahtaa ja äkkiä nukkumaan, jotta on sitten ah, niin reipas taas uuteen päivään!
Mutta kysymys siis: missä välissä ehtisimme olla läsnä lapsillemme?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 päiväkoti-ikäistä, mutta molemmat vanhemmat kokoaikatöissä? Huono idea. Miksette tee lyhennettyä työaikaa molemmat? Osittainen hoitovapaa vai mikä se olikaan.
Ja mikset ole läsnä kun puuhaat lasten kanssa?
Kuka maksaa asuntolainan ja elämisen kulut jos vanhemmat lomailee kotona?!
Ei tässä lomailusta ollut puhe vaan lyhennetystä työajasta. Sulla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta lapsista, jos luulet, että 3 päiväkoti-ikäisen kanssa voi "lomailla" kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokaa voi tehdä useammaksi päiväksi kerrallaan. Esim. sunnuntaina tehdään rauhassa ruokaa, jota lämmitetään maanantaina. Maanantaina käydään kaupassa ja täytetään jääkaappi viikkoa varten, mutta sen päivän ruoka tulee mikrossa.
Tiistaina valmistetaan ruoka, jota syödään tiistaina ja keskiviikkona. Sitten on torstain ja perjantain ruoka. Lauantaina jotain parempaa. Sunnuntaina taas tehdään niin, että maanantaillekin riittää lämmitettäväksi.
Täällä on kyllä oikeesti hyviä vinkkejä, mutta sitten on niitä, jotka on kaivettu apu-lehdestä vm. 1967.
Ihmettelen näitä kommentteja täällä... Ihan empatiakyvytöntä porukkaa ja sit nuo kommentit saa vielä useita kymmeniä ylänuolia?
Heitellään ratkaisuja ilmoille tyylin anna lasten kattaa pöytä. Eikä tajuta että no ensinnäkin lapsi pitäisi opettaa siihen (ja myös innostaa jos se ei vaikka halua) ja aloittajan arki kuulostaa niin kaoottiselta että eihän tuossa mitään sellasta voi tehdä. Ei ole aikaa eikä energiaa sellaiseen.
Ja nukutusrumban vähättely täällä myös ihmetyttää.... Kyllä mulla oli taaperoikäisten kanssa se aina yhtä rumbaa, pyydetään vettä, jokin pelottaa, peitto huonosti, haluaa viereen.... eivät saaneet unta kuin vasta joskus klo 23.
Ja sit toi lumessa taapertaminen kolmen lapsen kaa... Kyllä se on rankkaa. MYÖS niiden rattaiden kanssa (joku valopää sitä täällä ehdotti ratkaisuksi). Monen lapsen työntäminen rattaissa lumisilla teillä työpäivän jälkeen on hirveetä ja raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentteja täällä... Ihan empatiakyvytöntä porukkaa ja sit nuo kommentit saa vielä useita kymmeniä ylänuolia?
Heitellään ratkaisuja ilmoille tyylin anna lasten kattaa pöytä. Eikä tajuta että no ensinnäkin lapsi pitäisi opettaa siihen (ja myös innostaa jos se ei vaikka halua) ja aloittajan arki kuulostaa niin kaoottiselta että eihän tuossa mitään sellasta voi tehdä. Ei ole aikaa eikä energiaa sellaiseen.
Ja nukutusrumban vähättely täällä myös ihmetyttää.... Kyllä mulla oli taaperoikäisten kanssa se aina yhtä rumbaa, pyydetään vettä, jokin pelottaa, peitto huonosti, haluaa viereen.... eivät saaneet unta kuin vasta joskus klo 23.
Ja sit toi lumessa taapertaminen kolmen lapsen kaa... Kyllä se on rankkaa. MYÖS niiden rattaiden kanssa (joku valopää sitä täällä ehdotti ratkaisuksi). Monen lapsen työntäminen rattaissa lumisilla teillä työpäivän jälkeen on h
Jep, ihmettelen miten ap tuntuu jaksavan noinkin hyvin ja sitten vielä laittaa tiskit laulaen lasten toivebiisejä ja illalla hieroo lapset uneen. Toiset vertaa ihan erilaiseen omaan elämäänsä. Tuskin monellakaan kommentoijalla esim. on KOLMEA päiväkoti-ikäistä ja tekee täyttä työpäivää siinä missä muutkin veronmaksajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni ehdottaa ruoan valmistamista etukäteen. Ap:n kuvauksessa syötiin valmisruokaa.
Minäpä kotiäiti neuvon sua ap!
Käytä päikkyyn meno/tulomatkat niin, että juttelet iloisesti kaikkea kivaa lapsillesi ja tulomatkalla taas kyselet heidän päivästään.
Ruokaillessa on tärkeää se rauhallinen lämmin ilmapiiri, jolloin lapset voi vapaasti olla yhdessä perheen kanssa ja jutustella. Vanhemmat ovat siis kiinnostuneita heidän asioistaan ja mielipiteistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halauksia ap:lle! Tunnistan paljon samaa omassa arjessa. Itselle hyvää perspektiiviä äitiyteen tuonut stara Langen kirja äitipeli. Iso suositus sen lukemisesta!
Kiitos! <3 Mun täytyy lukea. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kotiäiti neuvon sua ap!
Käytä päikkyyn meno/tulomatkat niin, että juttelet iloisesti kaikkea kivaa lapsillesi ja tulomatkalla taas kyselet heidän päivästään.
Ruokaillessa on tärkeää se rauhallinen lämmin ilmapiiri, jolloin lapset voi vapaasti olla yhdessä perheen kanssa ja jutustella. Vanhemmat ovat siis kiinnostuneita heidän asioistaan ja mielipiteistään.
Kiitos kotiäiti :) Mä tässä näitä viestejä lukiessa tajuan, että näitähän mä kyllä teen! Ruokapöydässä kaikki kertoo päivän kohokohdat ja harmitukset. Päikkymatkalla (huom: kyllä meillä sanotaan päikky) juttelen, minkä ehdin, mutta siinä on aika monta muuttujaa, kun pulkan vetämisen, tavaroiden kantamisen (niitä vaan oikeasti on aina jotain kannettavaa) lisäksi tarkkailen liikennettä (useampi kadunylitys). Ehkä tämä ei sitten lasten mielestä näytäkään ihan niin läsnäolottomalta. Kaipaan sitä, että ehtisin oikeasti heittäytymään lasten leikkiin, viemään ne luistelemaan ym. Viime viikonloppuna kävin samana päivänä kolmesti hiihtämässä, jotta jokaisen kanssa pystyin omatasoisesti hiihtämään ja varmistamaan, ettei kukaan hiihdä päälle. Mies sillä aikaa siivosi kotona olevien kanssa kolmessa erässä. Melkoisia suorituksia viikonloputkin välillä! Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla täytyy olla tosi hyvä kunto.
Lapset mukaan kotitöihin (kiität tästä vielä itseäsi myöhemmin!). Kun teet ruokaa tee parin-kolmen päivän ruoka kerralla. Vuorotelkaa miehen kanssa nukutuksessa. Lukekaa iltasatu, rauhoittukaa. Mihinkään ei ole kiire. Älylaitteet pois (ei myöskään tv:tä tai radiota; melutaso alas) niin lapsilta kuin aikuisiltakin illalla, jos työ ei vaadi (toivottavasti ei!). Lapset ovat pieniä lopulta niin vähän aikaa. Eikä aina ole kivaa ja väsyttääkin mut siitä selviää!
Terv. 90-luvulla oli kai enemmän tunteja päivässä.. (3 lasta pienillä ikäeroilla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset mukaan kotitöihin (kiität tästä vielä itseäsi myöhemmin!). Kun teet ruokaa tee parin-kolmen päivän ruoka kerralla. Vuorotelkaa miehen kanssa nukutuksessa. Lukekaa iltasatu, rauhoittukaa. Mihinkään ei ole kiire. Älylaitteet pois (ei myöskään tv:tä tai radiota; melutaso alas) niin lapsilta kuin aikuisiltakin illalla, jos työ ei vaadi (toivottavasti ei!). Lapset ovat pieniä lopulta niin vähän aikaa. Eikä aina ole kivaa ja väsyttääkin mut siitä selviää!
Terv. 90-luvulla oli kai enemmän tunteja päivässä.. (3 lasta pienillä ikäeroilla)
Aika kultaa muistot, sanotaan. Oliko ne lapset yhtä aikaa päiväkodissa? Teitkö täyttä työpäivää pikkulapsiajan? Oliko teillä noin pitkät työmatka-ajat, kuin ainakin ap:n puolisolla ja muillakin pk-seudulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset mukaan kotitöihin (kiität tästä vielä itseäsi myöhemmin!). Kun teet ruokaa tee parin-kolmen päivän ruoka kerralla. Vuorotelkaa miehen kanssa nukutuksessa. Lukekaa iltasatu, rauhoittukaa. Mihinkään ei ole kiire. Älylaitteet pois (ei myöskään tv:tä tai radiota; melutaso alas) niin lapsilta kuin aikuisiltakin illalla, jos työ ei vaadi (toivottavasti ei!). Lapset ovat pieniä lopulta niin vähän aikaa. Eikä aina ole kivaa ja väsyttääkin mut siitä selviää!
Terv. 90-luvulla oli kai enemmän tunteja päivässä.. (3 lasta pienillä ikäeroilla)
Aika kultaa muistot, sanotaan. Oliko ne lapset yhtä aikaa päiväkodissa? Teitkö täyttä työpäivää pikkulapsiajan? Oliko teillä noin pitkät työmatka-ajat, kuin ainakin ap:n puolisolla ja muillakin pk-seudulla?
Lisään tähän, että eihän tässä ap todellakaan valita pikkulapsiajasta vaan siitä, ettei ehdi olla lastensa kanssa niin paljon, kuin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 päiväkoti-ikäistä, mutta molemmat vanhemmat kokoaikatöissä? Huono idea. Miksette tee lyhennettyä työaikaa molemmat? Osittainen hoitovapaa vai mikä se olikaan.
Ja mikset ole läsnä kun puuhaat lasten kanssa?
Kuka maksaa asuntolainan ja elämisen kulut jos vanhemmat lomailee kotona?!
No kuule 3 lapsen (ja varsinkin päiväkoti-ikäisten) kanssa kotona oleminen on kaikkea muuta kuin lomailua! Sulla ei ilmeisesti ole lapsia. Saatat aikanaan yllättyä - tai sitten sun ei kannata niitä koskaan tehdäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset mukaan kotitöihin (kiität tästä vielä itseäsi myöhemmin!). Kun teet ruokaa tee parin-kolmen päivän ruoka kerralla. Vuorotelkaa miehen kanssa nukutuksessa. Lukekaa iltasatu, rauhoittukaa. Mihinkään ei ole kiire. Älylaitteet pois (ei myöskään tv:tä tai radiota; melutaso alas) niin lapsilta kuin aikuisiltakin illalla, jos työ ei vaadi (toivottavasti ei!). Lapset ovat pieniä lopulta niin vähän aikaa. Eikä aina ole kivaa ja väsyttääkin mut siitä selviää!
Terv. 90-luvulla oli kai enemmän tunteja päivässä.. (3 lasta pienillä ikäeroilla)
Aika kultaa muistot, sanotaan. Oliko ne lapset yhtä aikaa päiväkodissa? Teitkö täyttä työpäivää pikkulapsiajan? Oliko teillä noin pitkät työmatka-ajat, kuin ainakin ap:n puolisolla ja muillakin pk-seudulla?
Ei kultaa, kaikki päiväkodissa yhtäaikaa, yksi lapsista vielä autismin kirjolla. Mutta yksi iso plussa oli: emme asuneet pääkaupunkiseudulla.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et jää kotiäidiksi pariksi vuodeksi? Kotiäitinä ehtii nauttia äitiydestä ja olla lasten kanssa muulloinkin kuin viikonloppuna. Ne pikkulapsivuodet ovat äkkiä ohi, ja seuraavan kerran saat ehkä pitää pientä lasta sylissäsi vasta, kun tulet mummoksi, jos tulet.
Itse olin kotiäitinä neljän lapsen kanssa kymmenkunta vuotta, ja ihmettelin miten useampilapsiset työssä käyvät äidit jaksavat. Ei äitiyden pitäisi olla selviytymistä.
Meillä ei kyllä ollut isoja lainoja, joten pystyttiin elämään miehen pienellä palkalla ja kotihoidontuella. Ei tosin ulkomaille matkustettu lomalle ja ajettiin halvalla autolla. Nyt 69-vuotiaana ajattelen, että olipa hyvä, että jäin kotiin. Olen ammatiltani yläkoulun ope, ja ehdin kyllä tehdä sitä hommaa vielä ihan tarpeeksi kotiäitivuosien jälkeen (ja niitä ennen), tein yhden ylimääräisen vuoden eläkkeen karttumisen takia.