Lue keskustelun säännöt.
Vauvan antaminen adoptioon
19.07.2023 |
Onko joku päätynyt tämmöiseen ratkaisuun? Oma elämä on tällä hetkellä semmoisessa umpikujassa että harkitsen vakavasti. Viikkoja on niin paljon että abortti ei enää onnistu.
Vauva oli toivottu ja olen elänyt terveellisesti koko raskauden, mutta jäin yksin eikä meillä ole mitään turvaverkkoja.
Tämä on ihan hirveä tilanne.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että se lapsi saa viimeistään 18v tietää biovanhempansa. Sitten hän viimeistään ottaa yhteyttä. On kenties katkera, etenkin jos ap.llä on nuorempia lapsia. Näin on käynyt minun lapsen adoptioon annossa. Toki, jos ap elää lapsettomana loppu elämän.
Mun ei ainakaan ole ottanut. Adoptio vanhemmat lienee tehneen hyvää työtä ja lapsi on sinut itsensä kanssa.
Tuo on hyvä juttu. Muuten joutuu aina välillä olemaan ns yhtä suurta perhettä eli adoptioon annettu lapsi, nuorempi lapsi ja hänen isänsä plus monesti vielä adoptiovanhemmat. Vaikka lapsi onkin jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luopuisi toivotusta ja halutusta lapsesta vain koska mies lähtee lätkimään. Kaduttaisi myöhemmin, ja varmaan katkeruuskin nousisi pintaan. Itse olin samassa jamassa 18 vuotta sitten, lyhyt suhde loppui raskausuutiseen, ja en halunnut aborttia, joskin äitiyskin tuntui pelottavalta. Pidin adoptiota ikään kuin "varasuunnitelmana", jotta selvisin järjissäni. Kun näin vauvan rakenneultrassa ekan kerran kunnolla, niin unohtui kyllä adoptiosuunnitelmat saman tien.
Vauvan ja taaperon elättäminen ei ole kovin kallista, ja jos elämänhallintasi on kunnossa niin ehdit saada raha-asiat kuntoon siihen mennessä kun lapsi alkaa kuluttaa oikeasti, siis harrastusmaksut, merkkivaate-pyynnöt, isommat ruokalaskut jne. Suomessa on yh:lle apua saatavilla. Oma esikoinen on nyt 18-vuotias ja on bio-isäänsäkin nykyään ihan hyvissä väleissä. Aina on toivoa paremmasta.
Selvitä neuvolan ja sossun kanssa kaikki mahdolliset tukimuodot ennen kuin harkitset toivotun lapsen pois antamista. Kadut sitä loppuikäsi. Oman lapsen takia sitä kyllä jaksaa ja venyy aika paljon pidemmälle kuin olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, vaikka tietysti avun saaminen on myös tärkeää etenkin yksinhuoltajalle.
Toki jos sulla on vakavia mt-ongelmia tai olet täysin varaton ja epäilet satuttavasi lasta, sitten adoptiokin ihan vakavasti otettava vaihtoehto.
Mun ei ainakaan ole ottanut. Adoptio vanhemmat lienee tehneen hyvää työtä ja lapsi on sinut itsensä kanssa.