Vuoristoratasuhde taas pohjalla. Mistä tietää, jatkaako vai erota?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hirveältä suhteelta. Itse olin sellaisessa myös ja pitkään. Ero oli  helpotus. Se ensimmäinen yö omassa kodissa eron jälkeen. Pois jännitys ja ahdistus, mikä ex aiheutti. Oli tylyä käytöstä, henkistä ja taloudellista väkivaltaa. Ihan käsittämätöntä itsekkyyttä. 

 

 

 

Tuo taloudellinen väkivalta on meillä sellaista, että kun  esim luovuin omasta autosta(joka miehenkin mielestä oli ihan turha "kun pärjätään yhdelläkin  ihan hyvin") niin sitten, kun joskus tulee sellainen tilanne, että kumpikin tarvitsisi autoa yhtä aikaa ja minun meno on ollut tiedossa aina, koska vakimeno, mutta mies ottaa samaan aikaan jonkun oman menon (ilmeisesti siis kuitenkin vahingossa) niin mies alkaa heti syyttämään tilanteesta minua, ja minun pitäisi siirtää oma meno. 

Malliin "olit hankkinut itsellesi OMAN auton, vaikka aina antaa ymmärtää miten meillä on "kaikki yhteistä".

Kaikki on yhteistä niin kauan , kun muistan olla alamainen, myönnellä ja olla miehen kanssa samaa mieltä.

Huomasin tämän piirteen miehessä kyllä jo kauan sitten, kun miehellä oli alkoholiongelma  ja ja laitoin avioeropaperit vetämään. 

Tämä tuli tietenkin miehelle ihan "puskista" vaikka olin asiasta monta kertaa sanonut.

Kun mies sai eropaperit käsiinsä hänen ensimmäiset sanansa olivat, "et sitten saa yhtään mitään mukaasi."

Materia oli silloinkin tärkein. Vastasin miehelle, että en haluakkaan muuta, kuin lapset, muun saat pitää. 

Mies säikähti ja raitistui, mutta huomaan, että vaikka mies aina puheissaan korostaa, miten kaikki meillä on yhteistä niin ei mikään oikeasti ole. Pelkkää sanahelinää. 

Minulla on oma omaisuus ja miehellä oma, turha miehen on kaikille yrittää näyttää miten hän on antelias ja hänen auto on minunkin auto:D No eipä näytä tosipaikan tullen olevan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Usein miehet ovatkin alistajia, naisia väheksyviä , omahyväisiä bess*erwishereitä , petollisia roisto*ja, hyv*äksikäyttäjiä, itseään passauttavia ja jopa pahoin*pitelijöitä sekä fyysisesti että henkisesti.

 

 

Muuten samaa mieltä, mutta ei mies "usein" ole ainakaan  fyy*sinen paho*inpitelijä.  Harvemmin ne nyt käsiksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä kohdassa, kun huomaa suhteen olevan vuoristoratasuhde, on aika erota.

Taitaa olla myöhäistä erota siinä kohdassa.

Miten niin. Eipä sitä välttämättä tajua, kun sitä elää. Jossain vaiheessa havahtuu asioiden tilaan. Ei ole myöhäistä panna peliä poikki siinä kohdassa.

Siis. Aloittaja on jo huomannut kyseessä olevan vuoristoratasuhteen. Ei eronnut. Joten sinällään tuo neuvo on myöhässä, että tuossa kohtaa on aika erota.

Siinäkin vaiheessa on hyvä erota, kun alkaa miettiä pitääkö tätä vuoristoratasuhdetta kestää loppuelämä, vai saako tästä myös erota. Tai olisiko nyt aika viheltää peli poikki. Kyllä se on, on täsmälleen oikea aika viheltää peli poikki silloin, kun mietityttää kauanko jaksaa vuoristoratasuhteessa. 

En ole nyt eroamassa, päätimme hakea apua tilanteeseen ja minä katson hieman peiliin myös. Meillä onneksi ei ole mitään rahariitoja tms. Ap

Jos listaat plussat ja miinukset. Miinuksia on paljon. Ainoa plussa ettei tarvi olla yksin. 

Mutta onko hän ainoa milloin et ole yksin? Eikö sinulla ole muita ihmisiä? Koita etsiä uusia ympyröitä, vertaisryhmiä, yhdistystoimintaa, harrastuksia. Kaiken ei tarvi olla pohjamutia myöten repivää vaan olet vain jossain muualla. Puhelimeen ei tarvi vastata, ainakaan heti. Ovea ei tarvi avata. Äläkä kysele miehen lupaa sillä sitä ei tule.

Mieti joku varasuunnitelma: kun paskamagneetin kutsu on liian voimakas, mieti ennalta mitä teet siinä tilanteessa: esim kuulokkeet päähän ja kuuntelet jonkun voimabiisin. Soita auttavaan puhelimeen. Kirjoita kynällä paperille (katso ettei kirjoitus päädy hänen käsiinsä). Tiedä että eroa voi joutua yrittämään monta kertaa ennenkuin onnistuu mutta se onnistuu kun päätät ja lukitset päätöksen.

Suurin virhe on jäädä pohtimaan "meitä" hänen kanssaan. Sillä nyt on kyse vain sinun ainoasta elämästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos listaat plussat ja miinukset. Miinuksia on paljon. Ainoa plussa ettei tarvi olla yksin. 

Mutta onko hän ainoa milloin et ole yksin? Eikö sinulla ole muita ihmisiä? Koita etsiä uusia ympyröitä, vertaisryhmiä, yhdistystoimintaa, harrastuksia. Kaiken ei tarvi olla pohjamutia myöten repivää vaan olet vain jossain muualla. Puhelimeen ei tarvi vastata, ainakaan heti. Ovea ei tarvi avata. Äläkä kysele miehen lupaa sillä sitä ei tule.

 

Mieti joku varasuunnitelma: kun paskamagneetin kutsu on liian voimakas, mieti ennalta mitä teet siinä tilanteessa: esim kuulokkeet päähän ja kuuntelet jonkun voimabiisin. Soita auttavaan puhelimeen. Kirjoita kynällä paperille (katso ettei kirjoitus päädy hänen käsiinsä). Tiedä että eroa voi joutua yrittämään monta kertaa ennenkuin onnistuu mutta se onnistuu kun päätät ja lukitset päätöksen.

Suurin virhe on jäädä pohtimaan "meitä" hänen kanssaan. Sillä nyt on kyse vain sinun ain

Vaan kun niitä plussia on paljon. Todella paljon. Muutenhan tästä olisi jo lähtenyr. Mutta pyritään saamaan niitä miinuksia nyt entistä vähemmäksi. Ap

Lähde

On jännä miten moni ei tosiaan tajua että suhteessa voi olla tosi paljon hyvää eikä monikaan suhde ole täysin pelkästään huono. Tuolloin se lähteminen ei ole itsestäänselvää. Siis ihan jo ilman mitään riippuvuutta tms.

Ei sillä ole väliä jos on hyviä aikoja. Huonot ratkaisee.

Vierailija kirjoitti:

On jännä miten moni ei tosiaan tajua että suhteessa voi olla tosi paljon hyvää eikä monikaan suhde ole täysin pelkästään huono. Tuolloin se lähteminen ei ole itsestäänselvää. Siis ihan jo ilman mitään riippuvuutta tms.

🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

En ole nyt eroamassa, päätimme hakea apua tilanteeseen ja minä katson hieman peiliin myös. Meillä onneksi ei ole mitään rahariitoja tms. Ap

 

 

Katsotko peiliin siinä vaiheessa kun miesystävä kohtelee sinua huonosti, taas. Ja sinä ihmettelet, että mitä sinä teit? No, onnea jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

On jännä miten moni ei tosiaan tajua että suhteessa voi olla tosi paljon hyvää eikä monikaan suhde ole täysin pelkästään huono. Tuolloin se lähteminen ei ole itsestäänselvää. Siis ihan jo ilman mitään riippuvuutta tms.

Tuo on totta, mutta jos sinua kohdellaan huonosti, niin silloin sinulla on vaan huono itsetunto kun et tajua lähteä suhteesta joka ei tee hyvää. Onko ihmiset sitä mieltä, että kunhan on joku ettei tarvitse olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset sitä mieltä, että kunhan on joku ettei tarvitse olla yksin.

Miksi aina hoetaan tätä?? Sinkuiltako näitä "viisauksia" tulee, kun ei ymmärretä pitkiä parisuhteita ja ettei niistä noin vain lähdetä.

Ap, ymmärrän sinua hyvin, itsekin samanlaisessa suhteessa jo pitkään. Vaikka välillä on huonoja juttuja, niin ne hyvät kaudet on todella hyviä. Huonoina aikoina tietää, että se hyvä kausi tulee taas, eikä kuitenkaan sitten halua erota. 

En ehkä edes jaksaisi mitään tasapaksua suhdetta. Kai tämä on jonkun mielestä ongelma, mutta se hyvien hetkien kemia vaan koukuttaa valtavasti. Näillä mennään.