Tunnetko työnarkomaanin?

Minulla se ilmeni niin, että tein töitä lähes 300 h/kk. Toki rahaa tuli ovista ja ikkuinoista, mutta lopulta meni terveys.

Projektipäällikkönä ei tarvinnut kuin katsoa peiliin.

En, enkä onneksi edes normi narkkareita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla se ilmeni niin, että tein töitä lähes 300 h/kk. Toki rahaa tuli ovista ja ikkuinoista, mutta lopulta meni terveys.

 

Millä tavalla meni terveys?

Minä olin, ja olen, kunhan taas työkykyä on... kokoajan olin hermostunut, en osannut enää rauhoittua, 

Tunnen, itseni. Mikään ei ole parempaa kuin haasteellinen projekti firmassa jossa saa tehdä ylitöitä! Ei seksi, ei parisuhde, ei ihmissuhteet, mikään ei ole parempaa. Sitä oikein syttyy kun aletaan palaverissa puhua tulevista projekteista ja niiden vaativuudesta. 

Peiliin katsomalla löydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla se ilmeni niin, että tein töitä lähes 300 h/kk. Toki rahaa tuli ovista ja ikkuinoista, mutta lopulta meni terveys.

 

Millä tavalla meni terveys?

Ensin meni unet, sitten hajosi pää. Kumpikaan asia ei ole vieläkään kunnossa vaikka tuosta on 10 vuotta.

Kollega. Istuu toimistolla n. 12h päiviä ja keksii itselleen aina vaan lisää tekemistä. Ei pysähdy miettimään, millainen työ on hyödyllistä, nauttii vaan siitä, että saa jyystää yksityiskohtia. On koko ajan stressissä ja kireä, taitaa olla pari varoitusta käytöksestä jo alla kun napsahtelee muille. Elämässä ei ole muuta kuin työ. 

Tunnen. Ei voi olla montaakaan hetkeä vuorokaudesta tekemättä mitään. Suunnittelee tekemisiä useita päiviä etukäteen, jotta tekemistä varmasti riittää. En paljasta millä alalla on, mutta ihan järkyttävä tapaus normi henkilöön verrattuna. Ei ole saavuttanut työnarkomaniallansa mitään.

Pomo. Käytännössä asuu töissä. Aikoinaan skippasi kaikki lastensa syntymäpäivätkin töiden vuoksi. 

Työnarkomania on eri asia, kuin se että tekee paljon työtunteja tai ylitöitä.

Työnarkomaani käsite tarkoittaa oireyhtymää, jossa henkilö on neuroottisen sidoksissa työhönsä ja kantaa töitään vuoroon kotiin, vuoroon takaisin työpaikalle, mutta mikään ei tunnu valmistuvan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin, ja olen, kunhan taas työkykyä on... kokoajan olin hermostunut, en osannut enää rauhoittua, 

Meillä mies osasi kyllä rauhoittua, kotona ollessa kun oli vain vaaka asennossa sohvalla tai sängyssä, ei tehnyt yhtään mitään ja tunnelma talossa oli aina jäätävä. Töissä meni helposti 12-14h/pvä,  sitten pikkujobit ja pimeät hommat päälle. Eikä ollut mikään taloudellinen pakko tehdä yhtään ylimääräistä, kun minä maksoin kaiken, kodin ja lapset, hän eli itselleen ja töilleen. Ja elää vieläkin, mutta eri osoitteessa, ei siihen yhtälöön me tai lapset mahduttu eikä lapset vieläkään. Samaan aikaan on niin sankarillinen muiden silmissä, että voi pojat mitä tuubaa.