Kuinka jotkut kehtaavat mennä toisen kotiin

Muistan kun lapsuudessa piti aina olla vieraiden varalta keksejä kaapissa, että olisi tarjottavaa jos joku pelmahtaa yllättäen paikalle. Ja ainahan sitä joku tuli. Musta on tosi surullista että tämä vierailukulttuuri on kadonnut. Olisi kiva saada joskus yllätysvieraita. 

Inhosin yllätysvieraita jo lapsuudessani. En ylipäätään pidä yllätyksistä ja tarvitsen jonkun henkisen varautumisajan vierailuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Moukkamaista käytöstä. Ei ole kotona saanut minkäänlaista kasvatusta.

 

Höpöhöpö. Me iäkkäämmät olemme saaneet juuri sellaisen kasvatuksen, että kylässä on tapana käydä kutsumattakin. Minulla käy tasaiseen tahtiin yllätysvieraita ja tykkään siitä. Ei minun kotini ole mikään pyhä paikka jonne ei voisi piipahtaa ja rupatella hetken. Oikein mukavaa se on. 

En kyllä kehtaisi toisen kotiin ängetä.

Et sitten soittaa viitsinyt? Ehe ehe, keitä kahvit.

Jätä avaamatta ovea. Oppii käyttään puhelinta tai pysymään poissa.

Minun kotini on minun. Minä päätän ketä kotiini päästän. Opettele pyytämään lupa tai pysy poissa.

Jokaisella on nykyään puhelin. Soita, että haluaisit poiketa kylään. Käyn kipaisemassa kaupasta pullat, vien roskat roskikseen ja laitan tiskit koneeseen. Vierailusta tulee molemmin puolin miellyttävä yhdellä puhelinsoitolla.

Nuo pihaan pöllähtäjät ovat sellaisia ilkeämielisiä tupatarkastuksen tekijöitä. Pyyhitään sormella lamppujen ja kaappien päällisiä, että onko pölyä. Katsotaan otsa rypyssä tiskejä ja eteiseen jäänyttä roskapussia. Maristaan, kun emännällä ei ole tarjottavia yllätysvieraita varten. Nämä ihmiset karsin ystäväpiiristäni välittömästi. Jos et osaa käytöstapoja, niin meille ei tarvitse tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä avaamatta ovea. Oppii käyttään puhelinta tai pysymään poissa.

Ei se noin mene. Ensin pöllähdetään oven taakse ja jos et heti avaa ovea, niin sitten soitetaan, että tule avaamaan ovi. 

En pidä yllätysvieraista.  Kutsutuista vieraista pidän.  Myös heistä jotka ilmoittavat tulostaan etukäteen.  Se on nykyaikana kaikille mahdollista.  

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan oli ihan normaalia, kun ei ollut kännyköitä. Saatettiin olla jossain ajelemassa ja käydäänkö pistäytymässä, jos ne on kotona. Tuo oli maalla ihan normaalia. Eikä siitä kukaan ollut pahakseen. Kahvit keitettiin, pullaa pöytään. Sitten oli paikkoja, joista ei pois päässyt ilman että lämpimän ruuan on syönyt. Näin vieraanvaraisessa Itä-Suomessa. Muistan lapsuudessakin kuinka mukavaa oli, kun tuli yllätysvieraita. Eteläpohjanmaalla sama juttu vielä sauna lämpeemään 

Eteläpohojanmaalla saa edelleenki tulla kutsumatta kylään laitetaan vielä sauna lämpeemään 

Itse en kehtaa mutta tänne meille välillä tulee tuttuja pihaan ilmoittamatta. Tuli jo silloin kun olin lapsi. Siihen on tottunut ja ihan mukavaa se on, Laitetaan kahvit tippumaan,a

Ihmisten käytöstavat ovat kadonneet jonnekkin. Onneksi en tunne moisia moukkia. Enää.

Vierailija kirjoitti:

Minun kotini on minun. Minä päätän ketä kotiini päästän. Opettele pyytämään lupa tai pysy poissa.

 

 

 

 

Oletpa itsekäs. Kerrostaloissakin on ovet pidettävä auki jotta vieraat voivat tulla aina niin halutessaan syömään tai kahville.

Ei kukaan vahingossa eksy toisen pihaan.

Olin pienten lasten äiti kun meille tuli 5 sukulaista yllättäen. En tykännyt mutta keitin kahvit ja laitoin pöytään kaupan saarioisten isot karjalanpiirakat 18kpl ja hätävarana olleen kaupan kääretortun. Sain moitteita kun olinhan kotiäiti jolla olisi pitänyt olla itsetehtyjä....

Varsinkin lapsuudessa tai nuoruudessa, niin tuohan oli lähes ainut tapa tavata kavereita. Fillaroitiin oven taakse ja soitettiin ovikelloa. Kysyttiin, onko kaveri kotona.

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin lapsuudessa tai nuoruudessa, niin tuohan oli lähes ainut tapa tavata kavereita. Fillaroitiin oven taakse ja soitettiin ovikelloa. Kysyttiin, onko kaveri kotona.

En minä silloinkaan kaverille kylään ängennyt, vaan kaveria pyydettiin ulos leikkimään tai meille kylään. 

Minullakin oli pari tommosta itsekästä tuttavaa, jotka pitivät oikeutenaan tulla kotiini silloin kuin halusivat. Muutama valittu sana ja nyt ovat entisiä tuttavuuksia.