Korkeakouluopiskelu on liian rankkaa!
En oikeasti kestä tätä. Enkä tiedä mitä teen, kesken lopettaminenkin olisi tyhmää.. Kaipaan tsemppiä, neuvoja tai ehkä vaan haluan avautua.
Eli: opiskelen alaa, jonka työllisyys ylipäänsä pelottaa. En koe olevani "tarpeeksi" hyvä.
Suurin ongelma on kuitenkin se, etten arjessa ehdi palautua tai nähdä esim. ikinä kavereita. Elämäni on PELKKÄÄ koulua ja työtä. Töitä on pakko tehdä, koska muuten velkataakka kasvaa liian isoksi. Koulua taas en voi käydä hitaammin, koska muuten en saa opintolainasta hyvitystä ja joudun maksamaan kelan opintotukia takaisin.
Loukussa olen. Joka ikinen viikonloppu valuu koulutehtäviin, tentteihin lukuun, seminaareihin valmistuessa, ryhmätyötapaamisiin.. Ja jos viikolta on tullut poissaoloja(töiden takia) niin korvaavien tehtävien tekoon ja muiden kiinni ottamiseen!
Työstäni tienaan 500-600e eli ei tässä hurraamista ole taloudellisestikaan. Syön liian vähän enkä harrasta mitään. Elän 25neliön huonokuntoisessa yksiössä.
Kavereita on, mutta koulussa luokkalaisten kanssa ei oikein klikkaa. Olen masentunut, koska en käytännössä ehdi näkemään kuin luokkalaisiani. Enkä tekemään koskaan mitään muuta, elämäni on VAIN koulua ja työtä. Perhettänikin olen viimeksi nähnyt 6kk sitten. (Asuvat kaukana, ei varaa/aikaa matkustaa.) Siivottuakaan en kotona ehdi/jaksa.
Kaikki lomatkin olen töissä. Miten vitussa tätä jaksaa vielä 3,5v?? Pelkään että sekoan.
Kommentit (63)
Mulla ihan samanlaisia kokemuksia kun sulla AP. 4,5 vuotta elämä ollut pelkkää koulua aamusta iltaan. Ihan järkkyttävä määrä tehtävää. Ollut tosi uupunut ja kadottanu kaiken hyvän elämästä. En voi käsittää miten koulu voi olla näin rakennettu.
Mut sulle vinkiksi, nii älä jatka tota reittiä, sun terveys on vaakalaudalla. Ensinnäki, jätä se aikataulussa valmistumisen tavoite, ja opintolainanhyvityksen saaminen, ja vähennä parilla kurssilla. Siitä vapautuu hurjasti energiaa. Se hyvityssumma ei ole hyvinvoinnin menetyksen arvoinen, ja sen ehtii töissä tienata.
Sitte voit kysyä töistä saatko vähemmän tunteja, tai tutkia opintovapaalle jäämistä.
Ja älä tee töitä velkataakan pienentämisen takia, se stressi muuten kestää pitkään, eikä mieli saa huokasta vuosiin. Se opintolaina häviää itteksee sitten työelämän aikana, ei tarvii sitä miettiä yhtään.
Ap palkkasi taitaa tulevaisuudessa olla niin hyvä, ettet tarvitse lainahelpotuksia valmistumisen jälkeen. Mitä jos anoisit lisää opintoaikaa? Sitä saa kohtuullisen helposti. Vuosi lisää opiskeluaikaa ja saat vähän helpotusta.
No on tuo sote-ala sentään ehkä hiukan positiivisempi kuin naistutkimus.
Minäkin sanoisin että pyrkisit ensisijaisesti pääsemään kursseista läpi eteenpäin, ei välttämättä huippuarvosanoin mutta kuitenkin niin että saat asiat sillä tavalla haltuun ymmärrykseesi että siltä pohjalta voi rakentaa opiskelua aina eteenpäin.