Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin työkaveria - miten pääsen eroon kateudesta?
03.01.2026 |
Olemme samassa työpaikassa, teemme samaa työtä ja meillä on sama koulutustausta. Ihan suoraan sanottuna kadehdin työkaveriani, sillä hän on niin hyvä työssään.
Työskentelemme ammatissa, jossa oma persoona vaikuttaa todella paljon työn lopputulokseen. Työkaverini persoona on sellainen, että siitä on hirveästi etua meidän työssämme. Hän on ahkera, idearikas, sanavalmis ja luova. Samaan aikaan jämäkkä, mutta kuitenkin joustava. Monet työkavereista kuvailevat, että hänen kanssaan on niin helppoa ja mukavaa tehdä töitä, kun hän hoitaa hommansa huolellisesti. Osasta taas aistin samaa kateutta kuin itsessäni. Työnantaja maksaa jopa ekstrapalkkaa työkaverilleni, kun hänen työjälkensä on niin hyvää. Arvata saattaa, että asiakaskunta pitää työkaveristani hurjasti. Saan kuulla kehuja, miten se teidän Anna on sitten niin hyvä työssään. Työpaikkamme somessa kerrotaan eri työntekijöiden työstä ja tämä työntekijä saa aina valtavasti kehuja ja tykkäyksiä. Työkaverini on myös kertonut saavansa viikoittain tai lähes viikoittain kiitosviestejä asiakkailta sähköpostitse tai puhelimitse. Tämä ei todellakaan ole alallamme tavallista. Onpa joskus tyytyväinen asiakas tuonut työkaverilleni kukkiakin työpaikallemme.
Miten pääsen eroon kateudestani? Työkaveri ei ole vaihtamassa työpaikkaa, joten asian kanssa on pakko oppia elämään. Kyllä minuakin kehutaan, mutta ei todellakaan samassa mittakaavassa kuin työkaveriani. Enkä jaksa olla yhtä ahkera ja antaa niin paljon itsestäni työlle. Työkaveri taas on todennut, että työ on hänelle perheen lisäksi isossa roolissa ja haluaa siksi satsata töihin. Ei kuulemma juuri sosiaalistele vapaa-ajalla tai harrasta mitään erityistä, kun työ on intohimonsa. Silti minua kalvaa tuo tilanne töissä. En ikinä myöntäisi asiaa työkaverille ääneen, mutta täällä voin myöntää anonyymisti.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt vastaavaan tapaukseen ja yleensä tällainen on myös leuhka.
Suomessa moni tulkitsee leuhkaksi sen, jos ihminen itse sanoo kehuihin "kiitos, olen tehnyt ahkerasti töitä ja mukava, kun se näkyy". Täällä pitäisi vähätellä itseään maanrakoon.
Ja kuitenkin meillä on sananlasku jotta kukas se kissan hännän nostaa jollei kissa itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kahdeksi vaan ota oppia häneltä. Meillä on yksi huippu tyyppi ja toisinaan kysyn häneltä neuvoa ja hän on oikein ystävällinen ja auttaa tarvittaessa.
Lopeta vertailu ja käännä katseesi omaan toimintaa, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt vastaavaan tapaukseen ja yleensä tällainen on myös leuhka.
Suomessa moni tulkitsee leuhkaksi sen, jos ihminen itse sanoo kehuihin "kiitos, olen tehnyt ahkerasti töitä ja mukava, kun se näkyy". Täällä pitäisi vähätellä itseään maanrakoon.
Ja kuitenkin meillä on sananlasku jotta kukas se kissan hännän nostaa jollei kissa itse?
Tuonkin sananlaskun on tarkoitus vähätellä sitä, jos joku kehuu itseään.
Sinuna pysähtyisin miettimään, miksi kadehdit työkaveriasi, mutta et itse ole valmis satsaamaan töihin enemmän? Siksihän se työkaverisi ne kiitokset saa - hän on ahkera ja selvästi oikealla alalla.
Toki persoonakin vaikuttaa. Ennen kaikkea siinä, että osaako hyödyntää omia vahvuuksiaan vai keskittyykö murehtimaan sitä, mitä itseltä puuttuu ja jollakin toisella on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksi työpaikan parhaista työntekijöistä. Autan aktiivisesti työkavereitani ja vastaan usein uusien työntekijöiden perehdytyksestä. Helmikuussa aloittaa uusi työntekijä, jonka perehdyttämisestä huolehdin omien työtehtävieni ohessa. Tulee todella kiireinen kevät sitten. Välillä olisi mukava olla vaan rivityöntekijä ilman mitään ylimääräisiä vastuita. Ei ole mitään syytä kadehtia minua.
Minut kateus sai työskentelemään kovemmin ja kehittämään omaa työotettani. Tiesin, että en voi "kilpailla" erään toisen työntekijän kanssa, koska hänellä oli aivan erilaiset vahvuudet kuin minulla. Hän oli myös todella itsevarma ja valitettavan itsekeskeinen. Moneen muuhun lahjakkaaseen ihmiseen verrattuna hänellä ei ollut tippaakaan kiinnostusta auttaa työkavereitaan. Meidän alalla on siis normaalia, että työkaveria jeesitään.
Kateudessa vellomisen sijaan keskityin omiin vahvuuksiini ja kehittämään omassa työssäni niitä osa-alueita, mitkä taas olivat työkaverini heikkouksia. Kannatti. Nimimerkillä pomo mm. valitsi minut työmatkalle ulkomaille (meidän alalla todella harvinaisia) ja tiedän sen sapettaneen tuota toista työntekijää, kun suht uutena työntekijänä tulin ja vein matkan hänen nenänsä edestä. Tuntui kyllä hienolta päästä 28-vuotiaana ainoana työntekijöistä tuolle matkalle. :)
Suosittelen vain ottamaan tuon kateuden motivaattoriksi ja puskemaan sen avulla itsekin eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole helppoa olla myöskään se töissä hehkutettu ja kadehdittu työkaveri. Teen töitä alalla, joka on intohimoni.
Aiemmassa työpaikassa esihenkilöni kehui minua tiimin kuullen paljon ja jätti kehumatta muut tiimistä. Herätti kateutta ja työkaverit kommentoivat todella ilkeästi. Oli raskasta tehdä töitä, kun samassa tiimissä olleet työkaverit puhuivat pahaa, vaikka muut organisaatiossa pitivät minusta ja tultiin hyvin toimeen. Monesta syystä lähdin lopulta tuosta työpaikasta.
Seuraavassa työpaikassa oltiin työkaverien joukossa alkuun innoissaan, "kun saatiin meidän joukkoon näin vahva osaaja". Äkkiä muuttui ääni kellossa, kun asiakkaat tykästyivät minuun ja johdon tasolla nähtiin, miten kovaa tulosta teen. Osa työntekijöistä ryhtyi valittamaan, miten palaute pyörii niin paljon minun työni ympärillä. Ihan suoraan osa työkavereista sanoi, että minun pitäisi tehdä vähemmän ja näkyä organisaatiossamme vähemmän, jott
Ymmärrän turhautumisen, mutta minusta tuossa on oikeasti rakentava pointti sanoa, että palaute pyörii lähinnä sinun ympärillä ja ettei koko organisaation kannattaisi henkilöityä vain sinuun. Tuossa on oikeasti ajatusta ja perustelua taustalla, kuin pelkästään se että buhuu työkaverit on vain ilkeitä ja kateellisia. Ja siis onhan sinun menestymisesi ollut muilta pois: muut eivät oikein saa omasta suoriutumisestaan minkäänlaista palautetta, kun suitsutetaan vain sinua. En tarkoita, että tämä olisi sinun syytäsi koska totta kai se on johdon vastuulla ottaa huomioon kaikki työntekijänsä, mutta sinä voit ymmärtää mistä tämä kokemasi kateus todennäköisesti kumpuaa. Siinä on mahdollisesti myös avaimet miten sinä voit omalta osaltasi toimia jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat itsekin, että työkaverisi haluaa todella panostaa työhönsä, ja siinä jää vapaa-aikakin kakkoseksi, kun taas itse et halua antaa työllesi niin paljon. Tässä olet valinnan edessä; joko alat panostaa työhösi yhtä paljon, tai hyväksyt sen, että et voi saada pienemmällä panoksella samaa kuin työkaverisi saa isommalla panoksellaan.
Itse en kyllä moista katkeruutta ymmärrä. Minulla on vähän samanlainen työkaveri, ja henkilökohtaisesti ihailen hänen panostustaan, mutta samalla tiedostan, että en itse tule ikinä panostamaan hommaan yhtä paljon. Ja olen onnellinen niin, koska arvostan vapaa-aikaani ja sitä, että minulla on energiaa vielä työpäivän jälkeenkin.
Ehkä kannattaa miettiä mistä kateus johtuu? Kadehditko palkkalisää? Kaipaatko niitä kehuja? Pelkäätkö, että muut vertailevat omaa työtäsi tämän kaverin tekemisiin? Jos kaipaat kehuja tai lisäpalkkaa, on sinun oltava valmis panostamaan nii
Ei kateus tarkoita automaattisesti katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tunnistan joitain ominaisuuksiani ap:n työkaverin kuvauksesta. Pidän paljon työstäni, saan siitä kiitosta ja asiakkailta hyvää palautetta. Omistautuneisuuteni on noteerattu myös palkassa ja työnkuvassa: saan henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvaa palkanlisää, joka myönnetään vain 5 %:lle organisaation työntekijöistä. Minut on myös valittu lähes aina tiimeihin ja projekteihin, joihin on ollut erillinen haku.
Eräästä työkaveristani on tullut vuosien varrella minulle läheinen ystävä, mutta ystävyyttämme on alkanut kalvaa hänen ilmeinen kateutensa. Hän puhuu työpanoksestani rumasti antaen esimerkiksi ymmärtää, että saamani palkankorotukset eivät perustuisi ansioihini vaan että olisin jotenkin juonitellut saamani edut itselleni, tai jos kerron saamastani hyvästä palautteesta, se ei johdu osaamisestani vaan siitä, että olen mielistellyt pomoa tai asiakasta.
Minun on todella vaikea ymmärtää kateutta, sillä ystäväni on ensinnäkin ollut alalla huomattavasti minua lyhyemmän aikaa, joten on odotettavissa, että olen ehtinyt edetä urallani pidemmälle, ja toiseksi hän on tehnyt alusta asti selväksi, ettei suhtaudu työhön erityisen kunnianhimoisesti. Hänellä on aikaavievä harrastus, josta hän toivoisi ammattia, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Hän puhuu avoimesti siitä, miten harrastus menee työn edelle. Läheisille ystäville, kuten minulle, hän on jopa myöntänyt toisinaan laiminlyövänsä työtehtäviään harrastuksensa vuoksi. Ymmärtäisin kateuden, jos kilpailisimme samoista eduista, mutta kun toinen ei minun tavoin edes ole kiinnostunut etenemään urallaan, on myrkyllistä asennetta vaikea sulattaa. "
Ei ole yhtään erikoista. Kaverihan on ilmiselvän kateellinen sinulle siksi, että sinä olet onnistunut saamaan sen minkä hän haluaisi, mutta ei ole siinä onnistunut. Eli saada työ mistä tykkää ja olla siinä hyvä tunnustettu ja hyvä. Se ei liity millään tavalla siihen teidän yhteiseen työhön, josta kaveri ei innostu. Hän nimenomaan haluaisi siitä harrastuksestaan samanlaisen työn, kuin mitä sinulla on. Hän todennäköisesti kokee epäonnistumisen tunteita, koska ei ole sitä onnistunut saavuttamaan, vaikka jopa laiminlyö töitään saavuttaakseen tämän unelman.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse koko työurani pyrkinyt siihen, että työkaverit kadehtisivat minua. Pääsinkin siihen vaiheeseen melko nopeasti ja voinkin olla nyt ylen tyytyväinen työhöni. Kavereiden kateus on merkki siitä, että olen onnistunut työssäni ja heidän esikuvanaan olemisessa. Tähän kannattaa avaajankin pyrkiä!
Outo tavoite. Itse muistan työelämään mennessäni katsoneeni ylöspäin niitä joilla oli työvuosien mukanaan tuomaa varmuutta ilmaista asia ja mielipide selkeästi ja kompaktisti niin, että kaikki johtajasta alkaen istuvat hiljaa ja kuuntelevat. Muistan ajatelleeni, että tuollainen minäkin haluan olla ja sitä kohti olen pyrkinyt ja mielestäni onnistunut. Se ei tule niin, että tehdään vain se perusosa vaan kyllä siinä pitää olla mielenkiintoa työhön ja sitä ylhäältä ohjaaviin kokonaisuuksiin myös muuten. Minulle on täysin ok se, että kaikilla ei ole samaa ambitiota eikä myöskään pakkoa olla paras kaikessa. Minä en ole koskaan uskonut periaatteeseen jossa tiedosta tehdään yksinvaltaa vaan olen aina ollut valmis auttamaan ja jakamaan osaamistani myös muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös sellainen työkulttuuri on tosi väärä, että pitäisi uhrata vapaa-aika työlle ollakseen 10 työntekijä. Jo työaikalaki ja terveyslaki ei tue tätä. Miksi kiitettävään suoritukseen vaadittaisiin oman vapaa-ajan uhraus? Jne. Ei se saa olla niin.. :)
Etenkin hoitoalalla näkee tätä "minä olen uhrannut kaikkeni". Sitten jäädään puolen vuoden saikulle. Ja "olipa 10 suoritus". Kyllä 10 suoritus kuuluu saada järkevästä ajankäytöstä
Ei ole mitään syytä mennä toiseen ääripäähänkään. Pyrin olemaan hyvä täysin itsekkäistä syistä eli sen vuoksi, että asiaikkaita ja töitä riittäisi jatkossakin. Onneksi myös pidän omasta työstäni ja haluan muutenkin oppia ja kehittyä, joten asia ei kuormita. Samalla periaate kohentaa myös omaa itsetuntoani.
Ihminen, jolla on huono itsetunto, kadehtii herkästi toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmäsin osuvaan sanontaan.
Ihmiset kadehtivat sitä, mitä sinulla on. Kukaan ei kadehdi sitä, mitä jouduit tekemään saavuttaaksesi tuon asian.
Tämä on niin totta! Kadehditaan toisen menestystä, mutta viisveisataan siitä työmäärästä, jonka toinen on tehnyt.
Myös sellainen työkulttuuri on tosi väärä, että pitäisi uhrata vapaa-aika työlle ollakseen 10 työntekijä. Jo työaikalaki ja terveyslaki ei tue tätä. Miksi kiitettävään suoritukseen vaadittaisiin oman vapaa-ajan uhraus? Jne. Ei se saa olla niin.. :)
Etenkin hoitoalalla näkee tätä "minä olen uhrannut kaikkeni". Sitten jäädään puolen vuoden saikulle. Ja "olipa 10 suoritus". Kyllä 10 suoritus kuuluu saada järkevästä ajankäytöstä