Lue keskustelun säännöt.
Suomi on innovoimisen takapajula, ja siksi talous ei ole kasvanut liki 20 vuoteen
01.01.2026 |
Suomessa ongelmien juurisyinä ovat koulutusleikkaukset, TKI-leikkaukset sekä yltiövarovainen mieliala, jossa tuloksia pyritään saamaan aikaan leikkaamalla eikä kasvua hakemalla. Se tyydyttää pörssiyhtiöiden osinkojensaajia, mutta vähentää niiden omaa TKI-rahoitusta ja heikentää yhtiön menestystä pitkällä aikavälillä.
Suuria pullonkauloja ovat koulutuspohjan ja tutkimuksen tarkoituksellisen heikentämisen lisäksi myös se odotus, että luovien ja innovatiivisten henkilöiden pitäisi olla myös samalla taitavia keksintöjen tuotteistajia sekä sen lisäksi vielä markkinoinnin erityisasiantuntijoita. Jos vielä mahdollista, oletetaan tämän ihmetyypin olevan sen lisäksi myös yrittäjä. Esimerkiksi länsinaapuristamme vastaavat samoista asioista tiimit, joissa on eri alojen osaajat yhdessä.
Yleensä uutta luovat henkilöt ja innovoijat lähestyvät jo kulloistakin ongelmaa tai tutkimuskysymystä eri tavalla kuin perinteinen DI-Pertti tai -Pirkko. He eivät etene yleensä ongelmanratkaisussaan valmiiksi aurattuja latuja pitkin. Kuitenkin he kokeilevat asioita pohjautuen myös aikaisempaan tietoon. He eivät ole aina verbaalitaitureita ja eivät välttämättä osaa myydä loistavaa ideaansa millekään firmalle. Siten valtava määrä uusia innovaatioita jää sille asteelle, ettei niistä kehitetä kaupallisia tuotteita tai palveluita. Hyviä ideoita ammutaan alas jatkuvasti ennakkoluulojen ja ymmärtämättyyden vuoksi.
Yhteistyö vaatii sekä erilaisuuden suvaitsemista että luottamusta. Onko meillä Suomessa luottamuksellinen ilmapiiri? Jokainen voi omassa arjessaan ja kansakunnan kaapin päällä pohtia, mitä voi henkilökohtaisesti tehdä luottamuksen ilmapiirin ja luottamuksen lisäämiseksi Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Erityisen ikävää on se, että täällä nälvitään ja nykyään kun kaikki jää ikiajoiksi internetiin myös ikäänkuin julkisesti annetaan sakinhivutusta epäonnistuneille vaatien heiltä asioita, joita ei olla itsekään valmiita tai kykeneviä aikaansaamaan. Monessa muussa maassa ei kukaan joudu samalla tavalla hampaisiin ja elinikäiseen ulosottoon kuten Suomessa. Siellä innovoija ja yrittäjä eivät ole välttämättä edes samoja henkilöitä ja heitä yhdistää halu olla menestyvässä tiimissä ja mieluiten vielä olla alansa parhaita.
Suomessa puuttuu riskirahoitus. Muutenhan täällä pankit tarjoaisivat kilvan rahastoja, joiden kautta tavallinen Sari tai Jari voisi ostaa rahasto-osuuksia ja seurata, kasvaako riskirahoituksen avulla TKI:sta kaupallisesti menestyviä yrityksiä, jotka sitten kasvattavat ajan mittaan arvoaan. Suomalaiset pankit tyytyvät tilanteeseen, jossa rahat ovat verrattain passiivisina tekemättä lisää rahaa.
Pankkien ansaintalogiikka perustuu omien tuotteidensa myymiseen ja tilanne, jossa riskisijoitusrahasto perustettaisiin, olisi sellainen että sille olisi kova kysyntä että pankki ansaitsisi sillä. Ulkomaalaiset eivät tule tätä asiaa suomalaisten puolesta ratkaisemaan ja ulkomaalaisista riskirahoittajista haaveilu on ajanhukkaa.
Kun tilanne on se, ettei TKI-politiikka ja niiden pitkäjänteinen tukeminen ole valtion, kaupallisen sektorin eikä myöskään suomalaisten aktiivisen mielenkiinnon kohteina ja etteivät äänestäjät äänestä Arkadianmäelle valtion aktiivista koulutus- ja TKI-politiikkaa aktiivisesti ajavia ehdokkaita, eikä pankeille anneta palautetta sijoitustuotteiden laadusta, voi sanoa että tämä tilanne on itseaiheutettua globaalissa maailmassa, jossa suurvallat tekevät kaikkensa valjastaakseen kaikki mahdolliset kykynsä tukemaan konkreettisiksi tuotteiksi ja palveluiksi tuottaviksi tiimeiksi ja firmoiksi. Maailmalla ei myöskään välitetä paljoakaan, vaikka tutkija tai innovaattori poikkeaa keskivertokansalaisesta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Jos perus DI-pertillä olisi talous turvattuna esimerkiksi varmalla kansalaispalkalla, niin yrittämisen haluja ja innovoinnin haluja olisi nykyistä paljon enemmän. Nykyisin yrittäjäksi ryhtyminen on sellainen loukku, että monikaan ei halua siihen ryhtyä. Nykyisin vaatimus yrityksen menestymisestä ongelmien uhalla on liian iso.
Sen vuoksi eduskunnassa pitäisi muuttaa mahdollisimman nopeasti konkurssilainsäädäntöä ottaen siitä parhaat puolet Ruotsin konkurssilainsäädännöstä että Yhdysvaltojen Fresh start-laeista. On käsittämätöntä, että saneerauskelpoiset yritykset tapetaan Suomessa hitaasti byrokratian rattaissa ikäänkuin täällä olisi pilvin pimein menestyspotentiaalia.
Aina aika ei ole aina yrittäjän puolella. Idea voi olla loistava ja silloin se voi toimia kunhan aika on toinen. Kyse ei ole vuosikymmenistä vaan parista vuodesta. On myös liikaa vaadittu, että yksi ja sama ihminen on sekä innovaattori että talouden ammattilainen.
Suomessa epäonnistunutta rangaistaan sosiaalisella häpeällä pahemmin kuin mur_haajaa. Ruotsissa ajatellaan, että hän on ainakin yrittänyt. Yhdysvalloissa pidetään konkurssia oppimiskokemuksena, joka auttaa välttämään samoja virheitä seuraavassa yrityksessä. Siellä konkurssin tekeminen ei ole lainkaan sosiaalisesti leimaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Popular Science nimesi 5 merkittävintä innovaatiota 2025. SIjalla suomalainen Polar Night Energy "hiekkapatteri". Te ette vain tiedä mitä Suomessa tapahtuu, kun tuhlaatte aikanne tällä palstalla riitelyyn.
Kaikki eivät riitele täällä. Hiekkapatterista on artikkeli Ylen uutisissa. Sehän on loistava keksintö. Se on vain aihe, josta trollit eivät voi keksiä mitään jankattavaa. Siksi siitä ei ole olemassa täällä pitkiä keskusteluketjuja.
Kansalaisaloite yksityiskeksijöiden tukimallin uudistamiseksi Hollannin mallin mukaisesti ajaa taitelija-apurahojen kaltaista järjestelmää keksijöillekin, jotta he saisivat mm. työskentelyapurahoja. Jos kannatat Asta Ramin esittämiä ajatuksia Helsingin Sanomissa, lue lisää ja allekirjoita kansalaisaloitteemme www.ideatalous.fi
Yksi ongelmista löytyy soveltavan tutkimuksen rahoitusmallista, jossa suositaan suuria yritysvetoisia hankekonsortioita. Yleensä tämä johtaa pelkään puuhasteluun - yritykset haluavat määrätä tutkimuksen sisällöstä, mutta niiltä puuttuu lähes aina riittävät resurssit ja/tai osaaminen yliopistojen ja tutkimuslaitosten työn ohjaamiseen. Lisäksi yritykset vaalivat mustasukkaisesti ydinosaamistaan eivätkä siksi tuo pöytään mitään järkeviä tutkimuskysymyksiä.
Lisäksi tällaisten konsortioiden sopimuksista syntyy yleensä aika moinen pykäläviidakko immaterilaaliopikeuksien suhteen - ja tutkimuspuolellakin työnantaja omii keksintöjen oikeudet, niin kovin kummoista motivaatiota innovointiin harvoin löytyy. Onpa käynyt jopa niinkin, että eri sopimusosapuolien riidellessä pykälien tulkinnasta, ovat ne naurettavatkin keksitönpalkkiot jääneet maksamatta.
Käytännössä tutkimussuunnitelmat jäävätkin näiden syiden vuoksi kunnianhimottomiksi ja projektien aikana uusia ideoita vierastetaan - riskejä vältellään ja turvaudutaan tuttuun ja turvalliseen. Olenkin useasti kysellyt, että mitä järkeä on puuhastella jonkun aiheen parissa, jos tuotteita löytyy muualta jo kaupan hyllyltä.
Näihin ongelmiin on vuosien saatossa kiinnitetty useasti huomiota suomalaista tutkimusrahoitusta selvitelleissä analyyseissä, mutta mitään muutoksia ei tunnu tapahtuvan. Suositukset ovat sinänsä olleet aina yksinkertaisia - enemmän kunnianhimoa ja fokus startuppien synnyttämiseen. Olemassaolevaa rahoitusta on arvosteltu olemassaolevien yritysten tukemisesta ja vanhojen rakenteiden säilyttämisestä.
Tietysti samat ongelmat vaivaavat EU:n tutkimusohjelmia. Jotkut amerikkalaiset ovatkin veistelleet, että heidän suurin kilpaluetu ovat EU-puiteojhjelmat.
Sijalla 2 siis.