Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Pari muutaman tunnin pituista iltavuoroa viikossa tekemään tullut opiskelija tai muissa töissä oleva. Pari-kolme tuntia rentoa höpöttelyä muiden kanssa, ja itse työpanos jää melko mitättömäksi.

Herra ominaishaju: omaa vahvan tietynlaisen ominaishajun, eikä kyse niinkään mistään hygienian puutteesta, mutta tietää aina missä hän on ollut viimeisen kymmenen minuutin sisällä.

Että voikin yhden mätämunan takia ottaa päähän koko työpaikalle meneminen. Muuten olisi kiva, jos häntä ei olisi siellä, mutta aina kun vain astuukin taloon, niin hyvä fiilis pilautuu. Kyseessä siis tyyppi, jolla on jokin pakkomielle käyttäytyä epäasiallisesti muita kohtaan. 

Papukaijamaisesti toisen, yleensä pätevämmän ja nokkelaälyisemmän työkaverin sanoja, lauseita, kommentteja toistava henkilö. 

Nämä ovat heitä joilla on selkeästi muita heikompi osaaminen ja kyvykkyys kommentoida työhön liittyviä asioita. Ehkä sanavarasto ei riitä nykypäivän argumentoinnin vaatimuksiin ja ko tyyppi toistaa vaan toiselta kuulleita lauseita jopa niin että ihan selunnin päästä sanoo samaa asiaa kuin edellinen, toistaa sanatarkasti toisen lauseen. Näin yrittää näyttäytyä pätevämpänä kuin mitä on. 

Tämän kyllä valitettavasti kaikki havaitsee, koska tällä toimintamallilla toimivat toistaa tätä kikkaa tasaisin väliajoin. 

Hetikin tiedän omasta työyhteisöstä 2 tällaista papukaijaa.

Onko muuten nykyään työpaikoilla yhtään positiivisia tai edes vähänkään järkevän oloisia tyyppejä?

En tosin ole enää kauaan niin luullutkaan, ja tälläiset jutut se todistaa osaltaan ! 

Tietysti yleisin tyyppi on joka keskittyy seuraamaan toisia oman työnsä sijaan, kuten tälläisiin ketjuihin vastaajat ! 

Joka työpaikan perus mukava "pirkko". Iloinen kaikkien kaveri. Tekee työnsä hyvin, tunnollisesti ja osaakin sen ihan hyvin. Tulee joka päivä duuniin 10 min etuajassa, on hyvällä tuulella aina, ei sairadtele juuri koskaan ja kaikki pitävät hänestä.

Rasvaisia vitsejä kertova kovaääninen röhöhöö -ukko. Jos ei itse naura hänen jutuilleen tai ole niissä mukana, niin hän alkaa katsella sinua vähän vihaisesti, että mikäs tuo nyt sitten kuvittelee olevansa. 

No se joka työpaikan keski-ikäinen tai sen ylittänyt, entinen ja vannabe liikunnallinen tyyppi (mies tai näinen), jolla heittämällä 20-30 kg ylipainoa mutta kovasti joka käänteessä kertoo miten liikunnallisia ja ulkoilmaihmisiä he kumppaninsa kanssa ovat. Käydään muka 3x vko salilla ja puolitoista-pari tuntia menee kerralla, on vesijumppaa ja -juoksua on sauvakävelyä ja puutarhatöitä ym ym. Ollaan muka hirmu terveellisesti syöjiä, "en syö sokeria enkä leivonnaisis" mut valtava röllömaha pomppii keskivartalolla ja joka vuosi on ostettava uusia vaatteita kun entiset ei mahdu päälle. Mut jo avokonttorissa pöydän äärestä neukkariin kävely näyttää olevan vähän kankeeta ja 1 krs portaiden ylös kävelyyn menee tupla-aika esim minuun verrattuna. 

Joka kerta kun kuulen omalla työpaikallani tämän stereotyypin liikunta-aktiviteeteistä ja mihin taas on menossa, niin mietin et luuleeko hän oikeasti että me uskotaan tuo juttu. Mutta hyvähän se on että uskottelee itsensä olevan "kuntoilija ja kuntoilijan tasoisessa kunnossa". Positiivista ajattelua sekin.

50kymppinen kouvolatukka akka jolla luja luulo omaan osaamiseensa.

Kova ääni ja kamala katkeruus kaikkia ja kaikkea kohtaan.

Ääni raikuu konttorilla kaiken aikaa koska ei osaa puhua normaalilla äänellä.

Kaikki on pakko HUUTAA!

Puhelimeen puhuessa desibelit kohoaa entisestään.

Hankkiutuu sairaslomalle kiireisimpään aikaan jolloin muut hoitaa hommat ja pöytä taas tyhjä kun palaa töihin.

Jokaisesta isommasta firmasta, missä keskijohtoa enemmän, löytyy tällainen / tämän kaltainen pomo, yleensä päällikkötasolle päässyt:

Heikkoitsetuntoinen ja heikohkolla ammatillisella pätevyydellä rooliin jostain syystä päässyt henkilö. Yleensä myös emotionaalisesti herkkä ja siis ko. työhön siltä osin hiukan sopimaton, koska työ vaatii hyvää hermostoa ja teflon hartioita.

 Ottaa helposti nokkiinsa (kuin teinityttö) ja kokee kaiken työpaikkaan / työnantajan toimintaan kohdistuvan asiallisenkin kritiikin, kysymykset tai palautteet itseensä kohdistuvana moitteena. Ryntää heti puolustautumaan ja sysää päätöksistä vastuun aina jollekin muulle jos se suinkin on mahdollista. 

Tämän henkilötyypin on vaikea josko mahdotonta tehdä isoja päätöksiä, hän tarvitsee aina hyväksynnän pomoltaan (johtaja) tai vähintäänkin kollegoiltaan. Hän myös oikoluettaa tai hyväksyttää asioita alaisillaan tai tukiorganisaation vastuuhenkilöillä, jotta saa ikään kuin taustavahvistuksen. Tällainen henkilö välttää vaikeissa / hiukankaan kyseenalaisissa päätöksissä kirjoitettua päätöstä, jottei siihen voida palata, eli ei jää kirjoitettua sanaa. Hän joko soittaa tai sanoo päätöksen (ohjeen) jossain kasvotusten. Toisaalta tällainen henkilö saattaa hyvinkin napakasti ottaa kantaa, puuttua ja päättää ihan jotain lillukanvarsiasioita jotka kuuluisivat ihan esihenkilötason päätettäväksi. Hän tekee näin koska hän osaa suorittavaa työtä tekevien tason ja hänen on helppo päättää niistä (mikromanagerata) vaikka se ei kuulu hänen työhön, hän ei osaa siis pysyä omassa roolissaan.

Hän on kiperissä esim asiakastilanteissa valmis heittämään alaisensa ns bussin alle koska tahansa, jotta säilyttää itse kasvonsa. Hän haluaa olla pidetty (koska hänellä on heikohko itsetunto) ja näin hän voi näyttäytyä sovittelevana osapuolena myöhemmin eikä häneen kohdistu mielikuva haasteellisesta persoonasta. Hän sysää alaisensa siihen rooliin. (Näitä em piirteitä on muuten paljon sattunut omalle työuralle ihan johtajarooliin saakka, suibaillaan itse aina jonkun muun selän taakse, jopa omien alaisten tai paetaan paikalta ja jätetään alainen hoitamaan selvittelytyö ja saamaan kritiikki mikä kuuluisi johtoportaallekin.)

Tämä tyyppi kerää mielellään kaiken kiitoksen itselleen heti tilaisuuden tullen ja antaa ymmärtää että vastuualueensa hyvät tulokset ja tunnusluvut ovat hänen ansiota. 

Nuha

Sairastaa joka vuosi samaan aikaan nuhan.  Viikon on pois ja sitten taas palaa paikalleen. Kunnes taas vuoden päästä päivälleen: nuha iskee.

Sellainen, jolla aina kiire mukamas, mutta ei ole oikeasti.  Joka kerta kun tapaat valittaa kiirettä. 

Pisneshenkilö: henkilö, joka on aina luurit korvilla ja kalenterit täynnä palavereja. Ei ehdi oman yksikön palavereihin, koska pitää kokoajan multitaskata muita asioita. Syö eväät omalla työpisteellä. Harvemmin jos sattuu ehtimään lounaalle muiden kanssa, tykkää olla auupalttina, ja yleensä keskustelu siirtyy häneen tai hänen tärkeisiin projekteihinsa. 

ADHD kyselijä: Mielenkiintoisena ja asiallisesti kyselelee et miten tämä homma toimii. Sitten kun alat asiasta kertomaan niin kyseinen henkilö poistuu paikalta.

Nyökyttelijä. Kun joku puhuu, varsinkin kokouksessa, pää nyökyttää hyväksyvästi koko ajan. Oikeasti ei tiedä, meneekö mikään perille, mutta nyökytys jatkuu. Näitä on kiva trollata puhumalla jostain ikävästä asiasta positiiviseen sävyyn. Nyökytysohjelma menee ihan tilttiin.