Anssi sitten jätti Laura Arffmanin 10 vuoden suhteen päätteeksi - häipyi yhteisestä kodista. Sinne jäivät Laura ja pienet lapset
Ero ei ole niin sanotusti yhdessä sovittu, vaan Anssi on muuttanut pois perheen kohdista Helsingistä.
Kauhean iso šokki. En olisi tätä halunnut. Olisin ollut valmis tekemään kaikkeni säilyttääkseni perheeni, Laura kommentoi.
Laura Arffman, 39, ja entinen maajoukkuehiihtäjä Anssi Pentsinen, 38, menivät naimisiin vuonna 2017. Pariskunnalla on kaksi lasta.
Parisuhde ei ole ollut raiteillaan viime kuukausien aikana.
Tosi huonosti olen jaksanut koko alkuvuoden, Arffman sanoo.
https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/a79487c3-bcb7-4a09-96af-9b461f64e4
8 vuotta naimisissa, suhdetta yhteensä 10 vuotta.
Lapset syntyneet 2019 ja 2021 eli 4-vuotias ja 6-vuotias.
Kommentit (655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niitä miehiä, joille perhe-elämän rankkuus iski päin naamaa, ja hän päätti ratkaista ongelman jättämällä ihan kaiken naisen harteille. Kuinka usein luemme naisista, jotka ovat tehneet vastaavan?
Niinpä.Lasten hoito ja kodinhoito on naisten hommia.
Se on niiden hommaa, jolla on munaa ja hauista tehdä kaikkein tärkeintä työtä. Valtaosa miehistä on suht kädettömiä, joten naisten pitää tehdä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean höttöpäisiä ja huonokestoisia nuo nuoremmat sukupolvet. Me ollaan oltu yhdessä 35 vuotta, josta naimisissa 33 vuotta. Oltaisiin saatu mennä naimisiin ja erota kolme kertaa, jotta oltaisiin päästy noiden numeroihin.
Vai pelastiko meidän parisuhteen ja avioliiton, että minä olen vapaaehtoisesti lapseton? Hmmm. Kokeilkaapa toisetkin!
Jos sinunkin äitisi olisi ollut vapaaehtoisesti lapseton, sinuakaan ei olisi olemassa.
Olisihan jo äidin kannattanut kokeilla. Toisaalta eipä tuossa olisi kummoista lasta kasvanut, että ihan hyvä vaan. Yksi lapsi vähemmän kärsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anssi ei tajunnut mitä menettää. Laura kyllä pärjää.
Hyvin usein pettäjä ja lennosta vaihtaja ei löydä rauhaa eikä pääse henkisesti perille.
Pettämisestä alkaneet suhteet kaatuvat erittäin suurella todennäköisyydellä 2-5 vuoden sisällä.
Moni pettäjämies ei kestä henkisesti sitä kun hänet laitetaan julkisesti vastaamaan teoistaan,
Vierailija kirjoitti:
Onpa omituinen naama ja leuka tolla eukolla... Mikä mahtaa olla syynä?
Toihan on heppanaama 😄
Vierailija kirjoitti:
Nainen vonkaa lapsia ja painostaa miehen siihen. Nainen hoitakoon lapsensa. Mies vaan mahdollistaa lapsien saannin. Nainen pääpasmari.
Vähän tiedät. Miehet haluavat lapsia oman egonsa jatkoksi, omaa perimää, naiset useammin muista syistä.
Ja meillä on kyllä ihan huippuvanhempia, mutta ymmärtäähän sen, että 50 % kansasta on keskivertoa tyhmempää ja lapset perivät heidän ominaisuutensa. Eihän sellainen millään vie elämää eteenpäin. Nekin päättyvät kommentoimaan vauva.fille.
En lakkaa ihmettelemästä mistä tekin kaikki tyhmät ajatukset löydätte. Tolla pätemisellä ei ole mitään pohjaa, kun sullakaan ei ole erityisemmin mitään annettavaa.
Ymmärrän, jos ihminen on lahjakas tai taitava, mutta kun ei ole, ja vielä siitäkin on ihan pakko vetää kotiinpäin. Se on niin hyvin pienen ihmisen tekemistä, että miten sitä jaksaakin.
Kuinkahan moni somejulkkiksen mies lähtee somen takia? Kun kaikki pitää olla somessa, kotona täydellisesti matonhapsuja myöden... eihän sitä kukaan täysjärkinen jaksa?
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajat joutuu ottamaan päivätyön lasten takia. Lentoemot joutuu vaihtamaan kokonaan työtä jne. Joku harva laittaa lapsem vuotopäiväkotiin. Kouluiässä sekin loppuu.
Miten matkusteleva toimittaja voisi jatkaa työtään kuin ei mitään lasten teon jälkeen?
Ihmiset eivät joudu vaihtamaan mitään, jos mies on oikeanlainen. Naiset ovat tehneet keikkahommia ihan aina. Kiristäjät pakottavat naiset valitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
en yhtään ihmettele kun toinen koko ajan reissussa ylen piikkiin
Olet kateellinen, lyhyt kommentti täynnä katkeruutta.
Laura EI ole koko ajan reissussa, koska Olympialaisia ei ole joka vuosi. Ja kotimaan hiihdot hiihdetään talvella.
Ymmärrän, että sun ajantaju heittää täällä vauva.fissä, totuus ei ole kauhean tärkeää katkerille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Kun äidin työ on noin liikkuvaa, joutuu reissaamaan paljon, pitkiä reissuja ulkomailla, niin vaikuttaa paljon perheeseen kun on pieniä lapsia.
Hän oli viime kesänä Rooman kisoissa ja Pariisin olympialaisissa, ne oli pitkiä matkoja.
Piti vain viikon kesäloman. Kertoi itse näin viime kesänä Seiskassa.
Kertoi myös, että nyt kun on kirjoittanut tuota kolmatta "elämänkerrat kirkas" noista naisurhelijoista, niin se on vienyt paljon aikaa kieltämättä perheeltä ja lastenhoidolta, kuulemma varsinkin tämä viimeisin kirja.
Niin onko pakko alkaa kirjoittaa noita tarinoita silloin kun läiset on taaperoita, työ vaativaa reissuhommaa?
Mies on venynyt tuossa paljon, olisi se äiti voinut odottaa ja kirjoittaa niitä kirjoja vaikka 10 vuoden kuluttua, kun muksut isompia.
No, nyt ei jää yksinhuoltaja aikaa enää kirjoittamiseen. Mutta oma valinta.
Kun sinä et tiedä näistä ihmisistä mitään, onko pakko keksiä? Toivottavasti sä saat osasi juoruamisesta, kun sulle käy huonosti.
Sinä et ole se ihminen, jolla on oikeutta leikkiä muiden ihmisten elämillä ja keksiä tarinoita. Missä sunlaisten ihmisten järki on? Ette te voi satuilla ihmisten elämiä.
Vierailija kirjoitti:
Oma eroni oli niin raskas, että en koskaan toipunut täysin ennalleni siitä. Eka vuosi oli ihan karmea, olin todella väsynyt ja surusta sekaisin. En muista siitä juuri mitään. Töissä kävin, mutta kaikki värit elämästä oli hävinneet. Jossakin vaiheessa tilanne tasoittui, mutta huomasin että en ollut ihan täysin ennallani. Jonkinlainen masentunut mieliala, jota ei aikaisemmin ollut ollut, jäi pysyväksi. Ei siis sellaiseksi että se olisi toimintakyvyn vienyt, mutta en saanut mielihyvää oikein mistään ja kaikki oli pelkkää suorittamista. Nukkuminen oli se mikä tuntui hyvälle ja odotin iltaa että saan alkaa nukkumaan.
Nyt on menty jo 12 vuotta ja edelleen on sama asia. Kyllä se elämä meni uusiksi kokonaan. Oli kuin olisin ollut rajussa onnettomuudessa, josta en koskaan ihan täysin palautunut. Ulkoiset tekijät voi masentaa ihmisen, tai ainakin muuttaa pysyvästi. En tietysti koe että elämäni olisi täysin kurjaa, mutta ei se enää ole sellais
Ero ei ole ulkoinen tekijä. Voimia.
Monet eivät tunne itseään, ennenkuin matto vedetään jalkojen alta. Monella ihmisellä on lapsuudesta perusturvallisuuteen liittyviä ongelmia, joita ei näe, ennenkuin rakas ihminen pettää.
Avioliitossa pitäisi olla raudan luja itserunto, että kävi miten kävi, en hajoaa, mutta me ollaan ihmisiä. Missä ei ole mitään raudanlujaa, jos meillä on sydän. Ainoastaan psykopaatit ja itsekkäät ihmiset voivat kävellä huolettomasti pois. Mutta usein miehet alkoholisoituvat.
Lapsuuden asetelma kotona kertoo millaisia ihmisiä meistä tulee. Huono isäsuhde jättää sieluun turvattomuutta, sen huomaa, kun rakas ihminen jättää. Se on täydellinen hylkäämisen kokemus, jota vain harva ihminen kestää aikuisena. Lapsena meillä on vielä äidin rakkaus lämmittämässä, äiteinä ei sama toimi.
Voimia sulle. Kasva vahvaksi, kampita kaikki elämän miehien huijaukset, aloittaen isästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas niitä miehiä, joille perhe-elämän rankkuus iski päin naamaa, ja hän päätti ratkaista ongelman jättämällä ihan kaiken naisen harteille. Kuinka usein luemme naisista, jotka ovat tehneet vastaavan?
Niinpä.Lasten hoito ja kodinhoito on naisten hommia.
Kyllä, siinä tapauksessa kun mies tienaa kaiken rahan, hänellä on tarpeeksi rahaa tarjotakseen hyvän elintason perheellensä ja hän antaa vaimollensa täyden käyttöoikeuden rahoihin mukisematta. Tällaisia miehiä on Suomessa ehkä tyyliin promille. Joten sori - ei, lastenhoito ja kodinhoito eivät ole ainoastaa naisten hommia suomalaisissa olosuhteissa ja yhteiskunnassa.
Itse elin tuolla tavalla monta vuotta, eli hoidin lapset ja kodin hyvin pitkälti samalla mahdollistaen mieheni työmatkat, ylityöt jne. Mies kustansi kaiken. Hän toki ei ole suomalainen mies, vaan venäläinen. Suomalaisen miehen kanssa tuollainen tuskin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Kauhean höttöpäisiä ja huonokestoisia nuo nuoremmat sukupolvet. Me ollaan oltu yhdessä 35 vuotta, josta naimisissa 33 vuotta. Oltaisiin saatu mennä naimisiin ja erota kolme kertaa, jotta oltaisiin päästy noiden numeroihin.
Vai pelastiko meidän parisuhteen ja avioliiton, että minä olen vapaaehtoisesti lapseton? Hmmm. Kokeilkaapa toisetkin!
No kuule, 32 vuotta yhdessä, 29v. naimisissa ja kolme nyt jo aikuista lasta. Eli onnistuu se parisuhde myös lapsellisena, jos tahtoa on. Ei se lapsista ole kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhean höttöpäisiä ja huonokestoisia nuo nuoremmat sukupolvet. Me ollaan oltu yhdessä 35 vuotta, josta naimisissa 33 vuotta. Oltaisiin saatu mennä naimisiin ja erota kolme kertaa, jotta oltaisiin päästy noiden numeroihin.
Vai pelastiko meidän parisuhteen ja avioliiton, että minä olen vapaaehtoisesti lapseton? Hmmm. Kokeilkaapa toisetkin!
No kuule, 32 vuotta yhdessä, 29v. naimisissa ja kolme nyt jo aikuista lasta. Eli onnistuu se parisuhde myös lapsellisena, jos tahtoa on. Ei se lapsista ole kiinni.
samantapaiset luvut, tosin 35 v yhdessä ja kaksi lasta. Lapset lujittavat valmiiksi lujaa liittoa. Lapsettomia pareja on eronnut tuttavapiirissä paljon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anssi ei tajunnut mitä menettää. Laura kyllä pärjää.
Hyvin usein pettäjä ja lennosta vaihtaja ei löydä rauhaa eikä pääse henkisesti perille.
Pettämisestä alkaneet suhteet kaatuvat erittäin suurella todennäköisyydellä 2-5 vuoden sisällä.
Suhde voi myös kestää loppuelämän, jos on rakkautta.
Hyvin usein pettäjä ja lennosta vaihtaja ei löydä rauhaa eikä pääse henkisesti perille.
Pettämisestä alkaneet suhteet kaatuvat erittäin suurella todennäköisyydellä 2-5 vuoden sisällä.