Tällein lapsen kanssa lomaillessa oon huomannut, että lapselle tärkeintä ei oo kaikenlaiset elämykset vaan yhdessäolo vanhemman kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitä pitäisi ulista että ei ole rahaa, niin ei voi pennun kanssa tehdä yhtään mitään?

Vielä että hallituksen vika tämäkin...

Ei pitäisi. 

 

 

Siinä sulle, vassu:

 

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Eiköhän sun olisi ihan oikeasti aika harkita terapiaa. 

Olet aidosti sen tarpeessa. 

Meilläkin kesän parhaat jutut on poikkeuksetta serkkujen kanssa mummolassa vietetty aika. Siellä on hyvin vähän virikkeitä. 

Lintsiä ja muita kyllä odotetaan hirveästi ja siellä riekutaan innolla joka kesä, mutta serkkujen tapaaminen on monin verroin tärkeämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin se on. Liian moni suorittaa lomaa, pitää jatkuvasti olla tekemässä jotain, eikä lasta edes kunnolla ehditä huomioimaan kaiken tekemisen keskellä. 

En tajua ihmisiä, jotka ovat koko ajan menossa jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Itse vihasin kaikkea yhdessäoloa vanhempieni kanssa. Päivän paras hetki kun pääsi koulusta ajoissa ja ehti olla hetken aikaa yksin ennen kuin porukat pääsivät töistä.

Sama. Mutta nykyvanhemmat onneksi ovat erilaisia, omassa lapsuudessani tuntui, että vanhemmat aukaisivat suunsa vain huutaakseen ja valittaakseen asioista, joita ei välttämättä ollut edes tapahtunut. Kivempiakin vanhempia tietysti oli, mutta ei kavereidenkasn vanhemmat mitään yleensä touhunneet lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin on tärkeitä. Elämykset on vaihtelua kaikille eikä niidenkään merkitystä voi myöskään väheksyä. Jos rahat ei riitä, sitten priorisoidaan muut asiat.

Eihän elämysten tarvitse olla maksullisia tai kalliita! Toisekseen joku ulkomaan matkahan on sitä hienompi kokemus mitä harvemmin sellaisen tekee koska siitä ei tule sellaista njääh, ai taas mennään johonkin -juttua.

Ihan sellainen koti-ilta jonkun yhteisen, koko perheen pelin parissa voi olla elämys. Etenkin jos tuollaiset ei siihen normaaliin elämään ole kuuluneet.

Vierailija kirjoitti:

Tota paskaa jauhaa persaukiset ja näköalattomat lokkilisääntyjät. Vanhemman kanssa yhdessäolo muka jotenkin tärkeää, ei hele. Sen kun valehtelet itsellesi, mutta ei ole.

Ei ole meidän syy, että voit tavata tavata lapsiasi vain valvotusti.

Kyllä paras loma on yhdistelmä ihanista kotipihan tai lähijärven rannan kokemuksista JA asioista, joita lapsi muualla kokee. Te kaikki näette tämän raivostuttavan mustavalkoisena! Ei tämä ole mikään joko-tai. Mikään lapsenkasvatuksessa ei ole joko-tai.   
 

Lapsi kokee jotkut paikat keinotekoisina. Jopa pelkää. Luonnollinen aitoa.

Muistan, että itsekin lapsena olin mieluiten kotona. Kaipasin aina reissulla kotiin. Ihan tavallista olemista äidin kanssa ja nukkumista omassa sängyssä. 

Riippuu iästä. Pienet lapset usein myös haluaa vanhemman olevan hyvällä tuulella ja sanovat asioita että tulisi iloiseksi. Ei välttämättä ole....

Riippuu siitä läsnäolon laadusta. Ehkä jotain tekemistäkin pitäisi olla eikä vaan tujotella ikkunast....??

Niinhän se on.

Me oltiin yhtenä kesänä käyty Linnanmäellä, Ruotsissa Kolmårdenin eläinpuistossa ja samalla myös laivalla. Lisäksi käytiin mökillä.

Koulujen alkaessa kysyttiin mikä oli parasta. Kuulemma mökkireissu.

Niin, mökillä ulkovessa, ulkosauna, ei tv:tä, ei nettiä 🙂

Näin kasvatetaan tasapainoista nuorisoa.