Millainen on huono äiti?

Vastauspaljoudesta päätellen kaikilla on hyvä äiti 😁

ahne vieraannuttaja

pelkkä synnyttäminen ei tee kenestäkään äitiä

Huono äiti ei halua tai osaa asettaa lapsia etusijalle. Omani oli sellainen. Lapsuudesta asti koin äidin huonoksi. 

Äidin kuoleman jälkeen äidin sisko sanoi kerran suoraan, että äitisi oli huono äiti. Ensin vähän tyrmistyin sanoista, mutta tottahan se oli ja näkyi läheisille. Äitini oli hirveä esittäjä eikä monikaan tiennyt millainen hän oli. Luuli olevansa joku hienompi ihminen. 

Oisko vähän yksinkertaista ajattelua? Voiko joku ihminen olla vain hyvä tai vaihtoehtoisesti vain huono. 

Ajattelu kehittyy ikääntymisen myötä ja mustavalkoiseen ajatteluun tulee ensin harmaan eri sävyjä ja lopulta, jos olemme onnekkaita, erilaisia värejä.

Myy lapsen kympillä huor..., muuta kysyttävää ?

Oma äitini oli hyvä, mutta lähipiirissä on huonoja äitejäkin. Yksi esim. löi ja antoi lapsen varastaa kaupasta. Näitä oli myös, jotka pariskuntana joi ja juhli ja lapset saivat pärjätä keskenään, kun jatkot oli ravintolassa. Yksi yyhoo jätti vauvan nukkumaan ja lähti baariin etsimään uutta isää. Onhan näitä vaikka kuinka. Vain yhden lasun olen tehnyt, kun alkoholistiäiti oli tappaa vauvansa nälkään. Vauva joutui sairaalaan ja pelastui nälkäkuolemalta.

Oman kokemuksen mukaan kontrolloiva, kykenemätön keskustelemaan ja koko ajan huutava. Huono äiti voi olla monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan kontrolloiva, kykenemätön keskustelemaan ja koko ajan huutava. Huono äiti voi olla monella tavalla.

Tuo kuulostaa kuitenkin melko pieneltä 

Jos lapsi on oman egon jatke, niin ei siitä oikein kesää tule.

Fyysinen ja henkinen väkivalta. Henkisen väkivallan kirjo on laaja ja kyllä hyväkin äiti niitä huomaamattaan käyttää satunnaisesti stressitilanteessa (esim. lapselle ikävä kommentointi, kun ei tottele jne.)

Sen sijaan sellainen henkinen väkivalta, joka tekee vanhemman huonoksi liittyy persoonallisuushäiriöisen ihmisen toimintaan, eli henkinen väkivalta on kokonaisvaltainen käyttäytymisen muoto. Lapsen voi olla aikuisenakin vaikeaa ymmärtää, että häntä on kohdeltu kaltoin varsinkin jos muu lähipiiri on hyväksynyt vanhemman käytöksen.

Henkiseen väkivaltaan liittyy usein, että lasta ei nähdä aidosti omana itsenään vaan kaikki lapsen tunteet ja tarpeet ovat ikään kuin äidin tarpeiden määrittämää. Äidin oma sen hetkinen tunne ja tarve määrittää sen, minkä hän ajattelee lapsen tunteen ja tarpeen olevan. Jos äiti haluaa kokea itsensä hoivaavaksi hän tukahduttaa lasta silloinkin kun tämä ei hoivaa ja läheisyyttä kaipaa. Räikeimmässä tapauksessa vanhempi saattaa sanoa vaikkapa toisesta vanhemmasta jotain julmaa ja ikävää, jotta saa lapsen itkemään ja voi itse lohduttaa häntä. Tällä tavalla kohdeltu lapsi voi aikuisena tehdä itse samaa muille, jolloin käytösmallin häiriintyneisyyttä ei pysty käsittelemään vaan se on syvälle juurtunut toimintatapa. Ihminen kasvaa läheisriippuvaiseksi ja keksii toisille tarpeita joita täyttää, kokeakseen itsensä hyväksi. Jos taas äiti kaipaa vapautta toisena hetkenä niin lapsi nähdään itsenäisempänä kuin onkaan ja jätetään normaalin vanhemmuuden näkökulmasta heitteille (esim. 12 vuotias useammaksi yöksi yksin kotiin tai 6 vuotias koko päiväksi yksin kotiin). Lapsi ei saa tavallaan koskaan omille tunteille ja tarpeille vastinetta vaan kaikki vanhemman toiminta lasta kohtaan on lähtöisin vanhemman omasta tarpeesta. 

Tällaisessa tapauksessa omat negatiiviset tunteet puolisoa tai ex puolisoa kohtaan menevät sen edelle, että vanhempi ymmärtäisi lapsen kokevan vanhempansa eri tavalla. Vanhemman haukkuminen lapselle on aina henkistä väkivaltaa. Ihan niissä huostaanotetuissa sosiaalitapauksissakin vanhemmasta pyritään puhumaan niin, että lapsi voi kasvaa eheästi omaksi persoonakseen (johon käsitys vanhemmasta liittyy). Voidaan kertoa, että vanhempi on sairas ja se miten käyttäytyy on väärin lasta kohtaan, mutta vanhempaa ei määritellä pahaksi ihmiseksi, sillä lapsi voi kokea myös itsensä pahaksi.

Äidillä voi olla myös sisäistettyä naisvihaa tai ihan miesvihaa ja voi nähdä lapsessaan ensisijaisesti sukupuolen eikä itse lasta. Tämä aina aiheuttaa sen, että lapsi ei tule aidosti kohdatuksi ja hänen kasvu vaarantuu.

Äitini oli ankara, eikä johdonmukainen. Henkistä väkivaltaa oli paljon ja jonkin verran fyysistäkin.

Saimme välimme kuntoon ajoissa. Ilrn ajatellut, että hän yritti parhaansa, rakasti mutta keinot olivat hirveät sitä pientä lasta kohtaan.

Itse en ole lapsia hankkinut. Maailma on muutenkin sekaisin, enkä tiedä olisinko hyvä isä kenellekään.