Etäsuhde ja tulevaisuus mietityttää

Olin vuoden verran jossain etäsuhteen kaltaisessa, 9h matkaa.

Kyllä mä sen noin oikeana suhteena ja mielellään olisin ollut virallisesti yhdessä. Välimatkaa lukuunottamatta me puhuttiin ja käyttäydyttiin kuin pari. 

Oli se tosin välillä aika rankkaa, jos tapahtui jotain ja olis vaan halunnut halauksen ja läheisyyttä toiselta ja tuli monet itkut itkettyä ikävää.

Aloin just itse olla siinä pisteessä, että olisin ollut valmis muuttamaan lähemmäs. En samaan osoitteeseen mutta lähemmäs, kummallakin huonoja kokemuksia. Mies sit haluskin lopettaa.

Kyllä mä edelleen lähtisin lähemmäs häntä jos vielä saatais asiat kuntoon.

Tosiaan, väärinkäsitysten vaara on suuri kun sitä toista ei pääse näkemään. Ei meilläkään ikinä mitään ongelmaa nähdessä ollut, kinaa tuli sit kun tarpeeksi kauan oltiin erillään ja oli epävarmuutta koska nähdään taas. Itse ikäväkin alkaa kiukuttamaan ja alkaa mietitään onko täs mitään järkeä. Mut ei näitä asioita järjellä mitatakaan, sydän sanoo mitä se sanoo.

Oon itse niin romantikko että uskon jos kaks ihmistä haluaa yhdessä olla, niin ne sen tekee eikä siinä etäisyydet vaikuta.

Mutta joo, olis se voinut helpompaakin olla.

Uskon että täysin mahdollista. Kai se riippuu voittaako järki vai tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Eihän silloin ole kysymys etäsuhteesta jos ette seurustele?

Ehkä helpompi kuvata kuin selittää kuviota? Turhaa yksityiskohtaisesti mitään availla.

Ei toimi.

Oikean ihmisen kanssa voi toimiakin. Luottamus pitää olla kunnossa ja molemmilla sopivasti omaa tekemistä ja menoja, että ei ala vatvomaan ja yliajattelemaan mitä toinen tekee kun ollaan erossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäsuhde sopii itsenäiselle ihmiselle. Opettele tekemään asioita yksin. Tuo on mahtava tilanne. 

Ei se ole ainoastaan sitä osaako olla yksin vai ei. Helpolla toisesta tulee kaveri kun ei läheisyyttä ja seksiä ole säännöllisesti.. Vai tuleeko?

 

Tämähän on juuri päinvastoin? Säännöllinen erossaolo ja ikävöinti pitää huolta siitä, että toista muistaa rakastavansa. Silloin kun ollaan yhdessä, aikaa osaa arvostaa ihan eri lailla. Ja useimmilla etäsuhteessa olevilla on kyllä säännöllistä seksiäkin, meillä esim viikko erossa eli ei mitään ja viikko yhdessä jolloin päivittäin. 

 

Yhdessä asuvien olen huomattavasti useammin kuullut valittavan, että ei tehdä mitään erityistä, ollaan kuin kämppiksiä, kotityöt rassaa, ei ole seksiä kun viihdytään puhelim

Jos ei sitä omaa kumppania kestä arjessa, vaan etäsuhde pysyy hyvänä vain koska nähdään harvoin, onko se hyvä suhde? 😂