Saako älykäs, osaava ja lahjakas ihminen aina helposti töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla pääsee vaikka minne.

T. Yrittäjäperheen tytär

Suhteita voi myös hankkia myöhemmin elämässä vaikka ei olisikaan syntynyt tällaiseen perheeseen.

Sama juttu kuin siinä työllistymisessä. Teoriassa mahdollista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä.

Miksi se olisi epätodennäköistä? Toki suhteiden rakentaminen vaatii paljon aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta, onnistuminen on täysin kiinni omasta panoksestasi.

Söpöä että uskot tuollaiseen. Sama kuin joulupukki. Lakkasin uskomasta joulupukkiin varmaan kolmivuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ihminen käyttää sitä älyä työnhakemiseen. Se ei montaa tuntia vie aikaa, että on työsopimus kourassa.

Vähemmän älykäs lähettelee hakemuksia ja kyselee täällä kela tukien perusteita.

Kyllä vie monta tuntia, jos kärsii yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Nimim. kokemusta on. Eikä kuukaudessa pysty tekemään kuin yhden hakemuksen, sen jälkeen on niin lamaantunut viikkoja, ettei pysty mihinkään. Mikäkö sitten ahdistaa? No jatkuva torjutuksi tuleminen ja turhan työn tekeminen.

Juuri tällaisissa todella yleisissä tilanteissa, kun torjutuksi tuleminen ahdistaa ja lamaannuttaa, kannattaisi yrittää kääntää ajattelutapojaan. Helposti sanottu, mutta se voi myös olla melko helposti tehtävissä, esimerkiksi lukemalla kirjoja, kuten Carol Dweckin "Mindset" ja Ichiro Kishimin & Fumitage Kogan "Kaikkien ei tarvitse pitää sinusta" (vaikkapa äänikirjapalvelun ilmaisella kokeilujaksolla). Torjutuksi tuleminen ahdistaa yleensä siksi, että ajattelee epäonnistumisten määrittävän ihmisarvoaan ja luulee olevansa muita alempiarvoinen. En pysty tiivistämään noiden kirjojen viisauksia tällaiseen yhteen viestiin, mutta suosittelen lukemaan ne. Niiden avulla voi päästä eroon typerästä ja paikkansa pitämättömästä ajatuksesta, että olisi epäonnistuja, sekä ymmärtää alemmuuden tunteen juurisyitä. Aika moni varmaan pääsisi nämä kaksi asiaa sisäistämällä ainakin osittain eroon ahdistuksestaan, kun tajuaisi, ettei epäonnistumisesta ole millään tapaa loogista ahdistua. Kun sen logiikan tajuaa, niin on aika vaikeaa joutua enää takaisin sinne epävarmuuden kuoreen.

Minulla meni lähes 40 vuotta tajuta, että olen oikeasti älykäs.

Koulussa olin ihan hyvä, en kuitenkaan pinnistellyt koulutehtävien eteen, koska siellä toistettiin mielestäni lähinnä itsestään selvyyksiä ja loogisia juttuja. Muistan istuneeni koululuokassa tylsistyneenä kuuntelemaasa kuinka opettaja selosti jotain päivänselvää matematiikan tai fysiikan kaavaa, kuin se olisi joku seitsemäs ihme- omat ajatukseni pyörivät lähinnä pojissa tai kavereissa ja opettajan sanoista mietin, että "no shit sherlock- juuri nytkö vasta tuon oivalsit".

En koskaan lapsena kokenut olevani arvostettu tai pidetty- minulla oli kyllä kavereita mutta läheisiä ystäviä ei ollut. (Osittain asuinpaikkakin vaikutti tähän).

Aikuisena työllistyminen oli aluksi uudelle alalle kankeaa, koska en tajunnut toistella työhakemuksessa itsestäänselviä fraaseja- ajattelin niiden olevan jokaisen hakijan ominaisuuksia joita on turha mainita.

Yksinkertaistin hakemuksia ja aloin laittaa niihin ne itsestäänselvyydetkin, niin työtarjouksia rupesi tulemaan