Lue keskustelun säännöt.
Asioita, joita olet oppinut elämässä - En enää koskaan...
05.11.2025 |
Onko teillä jotain asioita, joita olette elämässänne oppineet kantapään kautta? Olette tehneet jonkin valinnan esim, ja nyt tiedätte, että ette koskaan enää tule tekemään sitä virhettä uudelleen?
Itse olen päättänyt, etten koskaan enää vuokraa asuntoa yksityiseltä. Minulla on kauhukokemus vuokranantajasta, joka vaati takuuvuokrat itselleen, uhkasi haastaa oikeuteen tehtailluilla todisteilla siitä, kuinka perheemme oli "tuhonnut" hänen asuntonsa jne. Onneksi oikeus voitti emmekä penninlatia hänelle maksaneet, mutta oli niin ikävä kokemus, että vastedes jos vuokralla asun, niin vuokraan säätiöiltä, yritykseltä tms isolta taholta. Uskon, että ovat luotettavampia kuin rahanahneet, sekopäiset yksityiset.
Ihmissuhteissa olen oppinut sen, että kumppanini pitää olla sosiaalinen, avoin ja puhelias. Olin pitkään yhdessä hyvin introvertin miehen kanssa ja koin, että kaikki keskustelu ja isommista ja pienemmistä asioista puhuminen oli minun vastuullinen, eikä hänestä saanut irti mitään ns. tunnetasolla. Onneton suhde, minä kärsin sosiaalisena ihmisenä toisen vetäytymisestä ja siitä, ettei koskaan halunnut kyläillä tai että meille olisi tullut vieraita. Ei sellaista enää koskaan.
Kommentit (17)
En koskaan halua olla tekemisissä naapureiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää yritä olla se, joka saa muut viihtymään. En ole vastuussa toisten tunteista ja tarpeista.
En enää koskaan ryhdy parisuhteeseen.
En koskaan enää suostu kaveruuteen/ystävyyteen pelkästään sen takia, että se toinen osapuoli haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En toivottavasti enää koskaan joudu asumaan asunto-osakeyhtiössä, jossa on omatoiminen huolto. Muutaman vuoden kokemus kahden eri omakotitalon välissä riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää koskaan muuta rivitaloon jossa asukkaat itse hoitavat pihatyöt. Jatkuvaa riitelyä, kyräilyä ja selän takana paskan puhumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää koskaan ota sanallakaan kantaa mihinkään työpaikan konflikteihin vaan jos minulta kysytään, en ole nähnyt mitään, kuullut mitään enkä tiedä asiasta tuon taivaallista.
En enää koskaan ole liian kiltti kynnysmatto.
En enää koskaan ota tatuointia.
En enää koskaan juo alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää mene sänkyyn työkaverin kanssa. (Tai ehkä kännissä,kuten viimeksi)
En enää koskaan ala parisuhteeseen narsistisen henkilön kanssa. En enää koskaan anna pettämistä anteeksi. Tai anna kenenkään lyödä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää koskaan yritä olla mitään muuta kuin mitä olen. Yritin olla uraohjus, sairastuin ja hoksasin, että elämäni tarkoitus on jotain ihan muuta kuin työ! Tai että työni ei kuulu tuntua työltä.
Olen oppinut, että en enää koskaan lupaa kirjoittaa oppikirja/käsikirja/companion kirja-artikkelia tai osallistua sellaisen tekoon millään tavalla, vaikka ne on tällä alalla eräänlainen aikuisuuden merkki - nuoret tekevät puhtaita tutkimusartikkeleita, kokeneemmilla pitäisi olla ns kokonaisnäkemystä näihin companion-artikkeleihin. Mutta hitto että ne on tylsiä kirjoittaa. AIvan sietämättömiä. Ja sit joka kirjassa on lisäksi 2-3 toimittajaa, joilla myös on Näkemys ja ne haluavat sen Näkemyksensä tunkea joka paikkaan, vaikkei se välttämättä sovi. Valitettavasti on vielä pari, jotka olen luvannut tehdä, muta sitten ei enää ikinä.
Olen myös oppinut, että en ikinä eää vuokraa asuntoa luottotiedottomalle, enkä vaikka miten hyvä ja myötätuntoa herättävä tarina olisi selityksenä.
En ryhdy tapailuun saati seurusteluun miehen kanssa, jolla on näitä kuuluisia red flageja. Jos ei vastaa viesteihin, salailee asioita, on vielä vähän kiinni ex:ssä (tietääkö ex edes olevansa ex..) niin ei se ukko siitä paremmaksi muutu. Todennäköisesti alussa tsemppaa ja käyttäytyy vähän normitasoaan paremmin, mutta kannattaa huomioida nuo pienet red flagit.
En enää koskaan odota keneltäkään tai mistään asiasta mitään - otan elämän, ihmiset ja asiat vastaan sellaisina kun ne tulee.