Kerro lyhyesti, millaista lapsuudessasi oli!

Köyhyyttä, oppimattomat ahdistuneet vanhemmat. Kasvattiin pelottelemalla, nöyryyttämällä, vähättelemällä, mitätöimällä, uhkailemalla.Täysin moukkamaisista oloista kotoisin vuosimallia -67 savosta. Onneksi pääsin jo nuorena sieltä helvetistä pois..

Luin valtavasti kirjoja. Isä välillä valitti, että pitääkö sitä jatkuvasti olla nenä kiinni kirjassa.

Kuuntelin LP levyjä.

kävin pyörällä 20km päässä ravitalilla hoitamassa hevosia.

Kaveri asui melko lähellä, alle kilsan päässä. Kävelin hänen luokseen ja jos hän ei ollutkaan kotona, niin kävelin takaisin kotiin. Sitten nähtiin seuraavana päivänä koulussa.

Olin ihastunut yhteen poikaan, jonka kanssa kirjoiteltiin kirjeitä. Se oli ihanaa, kun kirje tuli postissa, aivan toista kuin joku whatsapp viesti.

Olen nuoren naisen avioton lapsi. Isovanhemmat hoitivat minua varsin paljon ensimmäiset kuusi vuotta. Ilman sitä aikaa en tiedä millainen ihminen minusta olisi tullut, ei ainakaan niin tasapainoinen kuin tuli.

80 luvun loppu. Äidillä hoitamattomia mielenterveys ongelmia. Arvaamaton ja väkivaltainen. Isä oli vanhempi 3 perhe kierroksellaan väkivaltainen myöskin. Köyhiä oltiin kun varsinkaan isällä rahat ei pysyneet tallessa.

Kasari ja ysäri. Vaatteita oli vähän. Ehkä sen takia myöhemmin sain vaatteista ja asusteista jonkinkaisen fiksaation. Vanhemmat tekivät paljon töitä. Rahaa käytettiin isoihin juttuihin, ei niinkään arkeen. Olin aika itsekseni. Kotiriitoja jonkin verran. Pelon ilmapiiriä ja epäluottamusta yleisesti koulussa. Pelkäsin sisartani, joka inhosi minua ja yritti usuttaa muita kimppuuni. 

60-luvun lopussa syntynyt, lapsuus 70-luvulla ja nuoruus 80-luvulla.

Koti oli melko varakas, samoin naapurusto, välillä asuimme ulkomailla ja myös Suomessa oli monesta (usein eksoottisemmasta) maasta vieraita äidin tutkijan työn takia. Minulta odotettiin aikuismaista käytöstä ja käytöstapoja, vanhemmat olivat etäisiä ja kiireisiä. Sitä paikkasivat kuitenkin isän vanhemmat, isoisä erityisesti. Äidin isoäiti oli vieläkin etäisempi kuin vanhemmat ja aika ankara, mutta joka kesä olin hänen luonaan kuukauden ja kävimme oopperassa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. Hän oli ns. toisesta maailmasta, satumaisen lapsuuden elänyt köyhtynyt aatelispakolainen, jonka mies kuoli nuorena. Hänen kotikielensä oli ranska, joten hän opetti sitä minullekin jonkin verran, mm. opin runoja ulkoa. Matkustelimme myös yhdessä, hän oli hyvin kielitaitoinen ja opin jo lapsena rohkeasti puhumaan vierasta kieltä heti kun osasin muutaman lauseen.

Teini-ikä oli mahtavaa aikaa, olin lennossa ja lentelin jatkuvasti varsinkin Lontooseen ja Berliiniin, tapasin todella mielenkiintoisia ja luovia ihmisiä, kommunismi murtui, itäblokin maissa matkailin myös jo ennen kommunismin kaatumista. Olin hyvin varhaiskypsä ja pärjääväinen, mutta pidin kaikkia ihmisiä etäällä enkä ole tainnut siis pois oppia vieläkään. Tapasin nuorena mieheni ja hän on ainoa ihminen koko maailmassa, joka tuntee minut ja rakastaa sellaisena kuin olen. Meillä on rakkausliitto kuten on myös vanhemmillani ja kuten oli isovanhempien avioliitoissa. Siitä on periytynyt käsite rakkaudesta, jonka pitää tuntua hyvältä, intohimoiselta ja turvalliselta. Hyvin onnekasta, että olen perinyt tuollaisen käsityksen avioliitosta, niin ei ole ollut riskiä päätyä huonoon suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

60-luvun lopussa syntynyt, lapsuus 70-luvulla ja nuoruus 80-luvulla.

Koti oli melko varakas, samoin naapurusto, välillä asuimme ulkomailla ja myös Suomessa oli monesta (usein eksoottisemmasta) maasta vieraita äidin tutkijan työn takia. Minulta odotettiin aikuismaista käytöstä ja käytöstapoja, vanhemmat olivat etäisiä ja kiireisiä. Sitä paikkasivat kuitenkin isän vanhemmat, isoisä erityisesti. Äidin isoäiti oli vieläkin etäisempi kuin vanhemmat ja aika ankara, mutta joka kesä olin hänen luonaan kuukauden ja kävimme oopperassa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. Hän oli ns. toisesta maailmasta, satumaisen lapsuuden elänyt köyhtynyt aatelispakolainen, jonka mies kuoli nuorena. Hänen kotikielensä oli ranska, joten hän opetti sitä minullekin jonkin verran, mm. opin runoja ulkoa. Matkustelimme myös yhdessä, hän oli hyvin kielitaitoinen ja opin jo lapsena rohkeasti puhumaan vierasta kieltä heti kun osasin muutaman lauseen.

Teini-ikä o

Korjaus tähän, nopeasti kun koetin kirjoittaa, niin meni väärin, isoäiti oli aatelisperheessä kasvanut nainen (venäläinen aatelisarvo ei periydy naispuolisille).

Hyvä ja turvallinen lapsuus, sai harrastaa mitä halusi ja tehtiin lomamatkoja perheen kanssa. Vanhempien kanssa luettiin, liikuttiin ja retkeiltiin, meillä oli paljon kirjoja ja koska oltiin serkuista nuorimpia oltiin aina pieniä, saatiin kaikkien lelut. 90-luku ja 2000-luvun alku.

Minulla oli vaikea lapsuus, vaippoja ei vaihdettu, oli saivareita ja koivuniemen herra oli jokapäiväinen vieras.

Asuttiin maalla, vanhemmat ryyppäsivät kaiken vapaa-ajan ja mulla oli koko ajan joko lapsenvahti tai olin mummolassa hoidettavana. Kävin pientä kyläkoulua, harrastin ratsastusta yhdessä serkkujen kanssa ja olin kiltti sekä koulussa hyvin pärjäävä tyttö, joka halusi isona opettajaksi.

90-00 vaihde

Ihanat vanhemmat. Näin kuitenkin alkoholismia. Opettajani oli hullu ja kammottava, siis ala-asteella. Sain viilettää vapaana metsissä. Opin arvostamaan vapautta. Opin myös vihaamaan auktoriteetteja. 

Köyhää, yksinhuoltajan lapsi, yksi sisarus, 80-luku. Äiti haukkui ja hakkasi, sisko huusi ja ilkeili, koulussa kiusattiin. Pakenin mileikuvitusmaailmaan. Siellä elän edelleenkin syrjäytyneenä aikuisena.

Lyhyesti, se oli köyhää ja ankeeta. 

80-luku maaseudulla, vanhemmat maanviljelijöitä. Köyhä perhe:

- ei sisävessaa

- ei suihkua

- ei lämmintä vettä

- russakoita

- 8 henkeä alle 80 neliön talossa

Olen syntynyt -85

Pienessä maalaiskunnassa asuttiin. Vanhemmat pienituloisia, mutta okt oli silti ja ok elämää. Isä oli turvaton ja joi paljon ja muutenkin huono isä. Äiti kuitenkin rakastava ja turvallinen, mutta alistuva isä typeryyksiin. Yksi sisarus.

Paljon leikittiin serkkujen ja kavereiden kanssa, mikä teki elämästä kuitenkin suhteellisen onnellista. Samat kaverit pysyi siihen saakka, kunnes muutti kunnasta pois ja vieläkin välillä yhteyttä pidetään.

Pienessä koulussa oli todella huonoja opettajia suurinosa. Ihme, että sain silti kouluttauduttua ja nykyään vietän mukavaa elämää isommassa kaupungissa ihanan aviomiehen ja lasten kanssa. En siis seurannut vanhempieni jalan jälkiä.