Lue keskustelun säännöt.
KOIRA -harrastajat ; Mikä rotu meille?
25.10.2025 |
Tuttavat ovat suositelleet tähän mennessä: collie, bordercollie, kultainennoutaja, labradori, lapinkoira, samojedi, akita, berninpaimenkoira, leonberg, saluki.
Äkkiseltään sanoisin, että kovin erilaisia koiria keskenään, en tunne rotuja tarkemmin, netissä kailki vaikuttaa kivoilta,mutta olisiko näistä joku meille sopiva?
Meillä on ollut pystykorvasekoitus, jonka hyvät puolet oli se, että oli kaikille ystävällinen ja lasten kaveri ja jaksoi lenkkeillä, sisällä oli rauhallinen. Huonot puolet oli, että pihatarhassa ollessaan räksytti yhtämittaa ja karkasi jos pääsi irti.
Eli näihin huonoihin puoliin toivoisin uuden koiran myötä muutosta. Meillä on mahtavat lenkkeilymaastot ja jos koira olisi tottelevaisempi ( ei riistaviettiä), niin voisi pitää irtikin. Ja sitä räksytystä en enää jaksaisi kuunnella. Kaverilla on saksanseisoja ja toisella villakoira, molemmat hyppivät päälle, kun menee kylään, eivätkä osaa ollenkaan rauhottua, vaan häseltävät koko ajan sisällä. En halua sellaista.
Meillä on omakotitalo, 3 lasta 10-17v, joten rapsuttajia, kouluttajia ja lenkkeilijöitä riittää. Mitään varsinaista koiraharrastusta (agility esim) emme halua, mutta kivoja temppuja ja tapakasvatusta ja etenkin, että hihnassa oppii kulkemaan vetämättä, eikä reagoi toisiin koiriin tai juokseviin lapsiin ym.
Karvan laadulla ei muuta merkitystä, mutta olisi kätevää, jos koira tarkenisi ja viihtyisi ulkotarhassa sellaisinä päivinä, kun menee pitkään esim. pelireissulla, niin voisi jättää koiran päiväksi kotiin. Ihan pientä, tai jättikoiraa emme halua.
Suosituksia jostain roduista tai kokemuksia esim. ylläolevista roduista saa esittää.
Ja tottakai sitten kun rotu on päätetty, niin valitsemme kasvattajan ja pennun huolella.
Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
No miksei sitten lyhytkarvainen collie, jos collie olisi muuten sopiva, mutta turkki lisärasite. Sileäkarvainen on käsittääkseni myös hermorakenteeltaan pitkäkarvaista tasapainoisempi.
Ei collieta ulkotarhaan koko päiväksi! Mulla ollut collieita molemmilla karvalaaduilla ja yksilöiden erot ovat suuria. Nyt on kotona tasapainoinen, rohkea pitkäkarvainen sekä äkkiväärä ja vaativa sileäkarvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira hyppii rodusta riippumatta päälle, jos koiraa ei kouluta olemaan hyppimättä. Eli pennun kanssa mennään mentukouluun ja siitä jatkokurssille, että koirakoulun ohjaaja voi opettaa sinut kouluttamaan koiraasi. Moni luulee, että koirakoulun opettaja kouluttaa ihmisten koirat kentällä. Ei. Koirakoulun opettaja kouluttaa koiranomistajat, että he osaavat kouluttaa koiraa kotona. Koulutus tapahtuu kotona ohjeiden mukaan ja koirakoulutunnilla testataan mitä on opittu ja miten koira toimii häiriön alla (muut koirat jne.)
Luoksetulo on yksi tärkeimmistä asioista, joka tulee opettaa pennulle. Sitä harjoitellaan ihan minilyhyellä matkalla sisällä ja sen toimiessa siirrytään vähitellen ulos liinaan pidentäen välimatkaa. Kun luoksetulo on liinassa varma, niin sitä voi kokeilla irti.
Naurattaa nämä ohjeet, kas kun ette valista aloittajaa siitäkin, että koiraa pitää ruokkia ihan joka päivä ja jos se sairastuu, niin sitä ei saa hylätä yksin sinne kamalaan ulkotarhaan kitumaan ja paleltumaan kuoliaaksi, vaan se pitää viedä eläinlääkäriin....
Terveisin kahden onnellisen ulkokoiran omistaja
Pieni amstaff eli steffi.
Hyvin uskollinen ja hyvä koira, jos osaatte sen kasvattaa ettekä pelottele niin että jos haluaa tervehtiä jotain, että vedätte heti pois.Näiden omistajat tekevät koiristaan " vaarallisia" repimälä ne pois.Kyllä koira tietää ketä voi tervehtiä .Koiralla on hyvä vaisto .Tunnen monta joilla tämä pieni hyvä vahtikoira, ei hauku, on uskollinen seuralainen ja tottelee.
Tämä koira menee vaikka kuolemaan isännän sijaan pelastaakseen ja aavistavat heti jos tarvii apua.
Minun toivekoira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mittelspitz olisi sopiva teille. Tunnen monta mitsua, kivoja veijareita.
Meillä tällä hetkellä sileäkarvainen collie. Aika helppo yksilö. En kyllä collieta suosittele tarhaan jättämään pitkäksi päiväksi. Meillä ainakin on aika kylmän arka. Tokihan noissa on erojakin ja ehkä pitkäkarvainen tarkenisi vähän viileämmälläkin kelillä. En vaan koe paimenkoiraa ns häkkikoirana.
Australianpaimenkoira oli meillä ennen ja se olisi kyllä täysin loukkaantunut, jos olisi suljettu häkkiin päiväksi.
Kumpikaan ko koirista ei haukku herkkiä ole ollut. Myöskin irti pystynyt pitämään. Ei riista viettiä kummallakaan. Aussien ongelma oli lasten paimentaminen. Lapset kun juoksenteli metsässä niin silloin piti pitää koira kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainakaan bordercollieta ota ellet aio sen kanssa harrastaa aktiivisesti.
Ne on älykkäitä ja aktiivisia mutta eivät välttämättä mitään helppoja. Pelkkä liikunta ei riitä, tarvitsevat myös aivotyötä.
Pitääkö koiran siis tareta ulkotarhassa talvella monta tuntia? Ja ei saa olla haukkuherkkä. Ja ei saa olla riistaverinen. Nämä kolme toivetta saa suosittelemaan lelukoiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku spanieli tai vesikoira? Tai stabijhoun? Tolleri?
Täältä ääni myös spanielille. Jos on porukkaa ja tahtoa huolehtia lenkittämisestä ja virikkeistä, nämä höseltäjät saa rauhoittumaan ja ovat todella hyväluonteisiä perhekoiria. Lisäksi yleensä melko kompaktin kokoisia.
Mutta onko sellaisia spanieleita, joilla ei ole psinavat korvat. Kevyemmät korvat tuulettuisi ja ei olisi niin alttiit tulehtua. Ja pärjääkö spanieli ulkotarhassa talvella?
Missä te palstalaiset oikein asutte? Ilmeisesti kaupungin kerrostaloissa kaikki? Itse olen asunnut useammalla paikkakunnilla omakotitaloissa, enkä on eläessäni nähnyt koiran ulkotarhaa ILMAN, että siellä olisi myös lämmin koppi! -Ja kyllä, ihan normaali tapa pitää koiraa, ei mikään eläinrääkkäyspaikka, niinkuin näytätte täällä kuvittelevan. Luulisi koirallakin olla virikkeellisempää siellä tarhassa, kuin yksin sisällä. Plus, että pääsee tarpeilleen, kun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
australianpaimenkoira
suomenlapinkoira,
Kromfohrländer
Ulkohäkissä pidettäväksi? Oikeastiko olet sitä mieltä, että aussie ei tarvitse runsaasti aktivointia?
Aloittaja tässä. Tarkoitus ei ole pitää koiraa ulkona jatkuvasti, vaan tuleva koiramme voi olla ulkotarhassa silloin, kun olemme pitkän päivän poissa kotoa. Vaikka odottaisi ja pidättelisi pissaa sisällä, niin ei sitä siellä sillä aikaa kukaan aktivoisi.
Kiitos taas uusista ehdotuksista, tutustumme näihinkin rotuihin.
Ap
Näistä mainituista roduista ainakaan kromfohrländer ei sovellu turkkinsa puolesta päiväksi ulkohäkkiin. Aloitusviestistä sai sellaisen kuvan, että ette ole kiinnostuneet oikeasti aktivoimaan koiraa ja tarjoamaan sille aivotyötä, joten mitään työkoiraksi tarkoitettua ei kannata edes harkita. Esim. mainitut aussie tai bordercollie. Joku flegmaattisempi rotu sopii paremmin, ja jos on tarkoitus olla pitkä päivä yksin ulkohäkissä, niin turkin täytyy olla säänkestävä vaikka olisi lämmitetty koppikin.
Älkää hankkiko koiraa. Älkää hankkiko ainakaan isoa koiraa, jota et jaksa itse yksin nostaa. Ja jos kuitenkin teette typerän päätöksen ja koira tulee kotiin, menkää heti tottelevaisuuskoulutukseen, pliis! Lapset sinne mukaan myös. Ihan meidän kaikkien muiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leonberg on jättirotu ja laumanvartija joka vaatii rautaisen koulutuksen ja johtajuuden. Hyvin harkittuihin käsiin.
Leonberginkoira ei kuulu laumanvartijoihin ,vaikka se ulkomuodollisesti niitä muistuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Samoin kysyisin, mitä eroa arkielämässä on samojedin tai lapinkoiran kanssa? Miten eroavat perhekoirina? Voiko pitää irti turvallisessa paikassa ja entä haukkuherkkyys. Tyypillinen hihnakäytös ja sisällä oleminen?
Ap
Kannattaa muistaa että koira on yksilö, et voi tilata mitään tiettyjä luonteenpiirteitä. Ensimmäinen koirani oli rauhallinen, oppi nopeasti talon tavoille ja tuli toimeen kaikkien kanssa, ihmisten ja koirien. Ekan koiran kuoltua otettiin saman rotuinen ja saatiin haukkuherkkä, rauhaton. epävarma ja ihan kaiken kyseenalaistava yksilö, jonka kouluttaminen on todella työlästä ja joka säheltää jatkuvasti nyt vielä 4- vuotiaanakin. Ota koira vain jos olet valmis hyväksymään, että rotukuvaus tai paraskaan kasvattaja ei takaa koiran luonteesta yhtään mitään.
Labbis on hyvä valinta. Ei hauku käytännössä lainkaan ja ei karkaile, ei riistaviettiä. Ruuan perään on tosin vähän liikaakin, toisaalta juuri herkkujen avulla koiran saa koulutettua lähes mihin tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Labbis on hyvä valinta. Ei hauku käytännössä lainkaan ja ei karkaile, ei riistaviettiä. Ruuan perään on tosin vähän liikaakin, toisaalta juuri herkkujen avulla koiran saa koulutettua lähes mihin tahansa.
Lisätään huonoja puolia myös. Karvaa irtoaa älyttömästi. Ei tätä rotua siivousfriikeille tai sitten talossa oltava robotti-imuri 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Labbis on hyvä valinta. Ei hauku käytännössä lainkaan ja ei karkaile, ei riistaviettiä. Ruuan perään on tosin vähän liikaakin, toisaalta juuri herkkujen avulla koiran saa koulutettua lähes mihin tahansa.
Labradorinnoutaja on metsästykseen jalostettu koira ja kyllä ovat riistan perään. Lisäksi labbis on hyvin aktiivinen, eikä välttämättä lainkaan tottelevainen ilman koulutusta. Lyhytturkkista koiraa en jättäisi myöskään päiväksi ulos häkkiin. Lähipiirissä on esimerkkejä siitä, miten pieleen voi asiat mennä myös labbiksen kanssa, kun kuvitellaan sen olevan helppo vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä heillä itsellään on kokemusta vain lelukoirasta."
Koiran rotuominaisuuksista riippumatta koirat ovat yksilöitä. Takeita ei ole. Jos et halua haukkuvaa koiraa, et halua harrastaa sen kanssa eikä sen turkki saa aiheuttaa liikaa vaivaa jne. Niin lelukoira on paras vaihtoehto. Se ei kärsi eikä vaivaa teitä mitenkään. Toki vastauksesta voi ottaa nokkiinsa. Siitä vaan sitten.
Olen ollut samanlainen, valitsija ennenkuin tapasin kotia tarvitsevan koiran, joka valitsikin meidät. Silloin ymmärsin, mistä koiran hankinnassa on kyse.
Toivoisin monen muunkin ymmärtävän sen.
Koira vaatii aina jotakin voidakseen hyvin, useammat vähän enemmän. Koirilla on tunteet ja tarpeet. En ole vielä tavannut koiraa, joka ei tarvitsisi tai vaatisi mitään.
Jos minulla ei ole mahdollisuutta tai halua antaa tai tehdä mitään, en ota koiraa, mutta jokainen tavallaan. Ei kannata kysyä, jos ei halua kuulla
Tietystihän ne on yksilöitä, mutta rotuominaisuudet täytyy ymmärtää. Niitä ei saa koulutettua pois, niistä oikeasti täytyy olla perillä. Esim ajamalla metsästävästä koirarodusta et sitä viettiä saa koulutettua pois, irtipito luultavasti mahdotonta. Itsenäisestä rodusta et saa ihmisen työparia, esim menestyvää toko-kaveria jne.
Meillä esim oli kaksi dobermannia, jotka olivat yksilöinä erilaisia toisiinsa verrattuna, mutta ne olivat kumpikin molemmat luonteeltaan dobermanneja. Ne käyttäytyivät pääsääntöisesti kuten rotukuvaus sanoo, vaikka olivat myös yksiöitä. Ne eivät käyttäytyneet kuin metsästyskoirat, kuten noutaja, tai seisoja, tai terrieri. Ne käyttäytyivät kuten vartioiva koira. Mun nykyisistä seurakoirista kumpikaan ei toimi tietyissä tilanteissa kuten nuo dobermannit tekivät.
Ensin täytyy haarukoida sille tasolle että tehdään rotuvalinta (kun nyt ollaan rotukoiraa ottamassa). Ja sitten kasvattaja valitsee pentueesta sen YKSILÖN jonka luonne natsaa uuteen omistajaan.
Ei akitaa. Akita on osaamattomissa käsissä vaarallinen. Ne eivät yleensä pidä muista koirista omassa ympäristössään (lenkit). Akitat pitää sosialistaa hyvin, eivätkä ne siltikään välttämättä suvaitse muuta, kuin oman porukkansa. Jos on lapsia, niin kannattaa ottaa vieraista pitävä koira, ei pidättyväistä koiraa. Täälläkin nuoripari pisti akitansa pilalle, eikä nainen edes pysty sitä enää ulkoiluttamaan. Mies ulkoiluttaa yöllä ja muina hiljaisina aikoina. Ihmiset eivät jostain syystä usko, että pentua pitää tutustuttaa muihin siksi, että sen sietokynnys nousee. Vahtikoiraa ei tarvitse kouluttaa vahtimaan, se on sille synnynnäinen vaisto, joka puhkeaa viimeistään parivuotiaana. Jos pentua ei sosiaalisteta, niin se rähjää muille koirille, ihmisille ja kaikelle tavalliselle. Kun koira on sosiaalistettu, niin se on tottunut normaaliin ja reagoi vain normaalista poikkeavaan. Se olisi tarkoitus