Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset luulee mua köyhäksi.
24.01.2021 |
Olen todella nuuka. En tykkää tuhlata rahaa ja kuluttaa. Saan helposti joka kuukausi yli tonnin säästöön palkasta.
Huvittavinta on, että ihmiset lähipiirissäni eivät koskaan tajua, että olen nuuka, en köyhä. Saan hirveästi empatiaa ja ystävällisiä neuvoja kavereilta ja jopa työkavereilta, jotka luulevat mun olevan jostain syystä tosi köyhä. En tiedä miksi työkaverit luulee mua köyhäksi, koska saanhan samaa palkkaa kuin he, mutta ehkä ne luulee että olen veloissani, ulosotossa tai muuta vastaavaa.
En koskaan kehtaa paljastaa, etten olekaan köyhä, vaan ainoastaan tosi nuuka. En siis lokkeile tai muuta vastaavaa, pidän vaan oman talouteni hyvin kurissa. Koska rakastan rahaa. Se tuo mielenrauhaa kun sitä on.
Ihmettelen aina kun työkaverit hihkuu innoissaan "Jee, huomenna on tilipäivä". Mulle on ihan sama koska se tilipäivä on, kunhan joskus on, mutta leikin mukana ja olen muka innoissani että tilipäivä tulossa. Mulla kun aina on rahaa yllättäviin menoihin ja laskuihin, en todellakaan tuhlaa palkkaani ennen tilipäivää.
Tuntuu että elän niin eri maailmassa kuin muut ihmiset. Tai että ihan kuin olisin friikki vain siksi, että haluan käyttää rahaa harkitusti ja huolehtia taloudestani.
En halua kuitenkaan paljastaa kenellekään, etten olekaan köyhä, ainostaan nuuka, koska riittää että itse tiedän että rahaa on. :D
Onko muita samanlaisia friikkejä kuin minä?
Ja ei, en elä tylsää, karua elämää, vaan saan halutessani ostaa ihan mitä haluan silloin kun haluan. Jos haluan ostaa kahden tonnin IMacin, ostan sen. Tiukan taloudenpidon vuoksi se on mahdollista. Lähinnä mun "salaisuus" on se, että olen vältellyt ilmiötä nimeltä elämäntapainflaatio, eli sitä että menot kasvavat tulojen kasvaessa.
Kommentit (39)
Nuuka ja koyha elama on 2 eri asiaa. Ei tarvitse leveilaa. Mekaan ei leveilla,vaikka rahaa on enemman kuin koskaan. Mutta ei kukaan tule antamaan talousneuvoja. Ehka koska elan. Teen mita haluan. jos haluan kahvilassa kahvin lisaksi kakun, otan. En jata asioita valista rahasta, mutten myoskaan osta uusinta puhelinta joka vuosi tai autoa isolla lainalla. Mita niille hiluilla tekee haudassa?? Lapselle en saasta, Han elaa tata paivaa. Opetan ja kasvatan lapseni hyvalle taloudelliselle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä sillä on, kun elät köyhän elämää. Muille näytät köyhältä, itse elät köyhästi ainoana ilonasi pankkitilin saldo. Olet siis köyhä.
Veli on samanlainen. Miljonääri, mutta elää niin, että terveys vaarantuu surkean ruuan vuoksi. Selkävaivoja, mutta ei hanki kunnon sänkyä. Ei matkaile eikä harrasta, kun kaikki maksaa. Ei vaimoa, kun loisivat lompakolla. Lapsen maksaa yli satatuhatta/lapsi, ei kannata. Ainaista valitusta miten surkeaa hänen elämänsä on.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Olen pahoillani veljesi puolesta, mutta fakta on, ettei veljesi ole ollankaan samanlainen kuin minä. Minä nuukailen turhasta, en tärkeästä. Olen joskus tuntenut köyhiä ihmisiä ja pistänyt merkille mikä on ns. köyhän mentaliteetti. Se on se, että on varaa vaikka 50 tuuman televisioon, muttei käydä hammaslääkärissä "koska se on niin kallista".
Olen itse valinnut toisen linjan. Mun ei ole pakko saada uutta sohvaa, koska ostin nettikirpparilta sisustukseen sopivan tosi tyylikkään sohvan kahdella kympillä. En myöskään syö ravintoloissa lounaita, vaan teen omat terveellisemmät eväät toisin kuin mun työkaverit. Löysin myös roskiksesta tyyliin sopivan huonekalun, jonka sain kuntoon maalaamalla. Hammaslääkärissä käyn säännöllisesti ja pidän huolta, että olen hoikka, hyväkuntoinen ja terve enkä nuukaile minkään tärkeän asian suhteen. Pihistä/panosta -filosofia edellä mennään. Nuukailu ja köyhäily pitää suunnitella huolellisesti metatyönä, että tietää missä voi säästää ja missä ei missään nimessä pidä säästää.
Olen vähän sellainen elämänhallinta-friikki. Mietin jatkuvasti miten voin parantaa elämääni ja rahan säästäminen ja nuukailu on vain osa kokonaisuutta.
Se ei ole helppoa, vaan vaatii työtä ja jatkuvaa suunnitelmallisuutta, mutta palkkio on sitäkin parempi. En todellakaan ole ollenkaan luonnostani hyvät elämänhallintataidot omaava ja säästeliäs, vaan joudun tekemään jatkuvasti töitä sen eteen.
Enkä tosiaan ole täydellinen. Kerran viime vuonna ostin Zalandolta merkkivaatteita tarjouksesta useammalla satasella. Enkä laiskuuttani edes palauttanut. Virheitä teen minäkin, mutta kun pääosin pyrin elämään fiksusti ja säästeliäästi, yritän olla armollinen itselleni että joskus mokailenkin.
-ap
Minä taas olen sellainen että ihmiset ei selvästi osaa päätellä, olenko tosi köyhä vai tosi rikas (keskituloinen ei jostain syystä ole vaihtoehto). Pärjään hyvin ilman monia asioita kuten matkustelua, alkoholia, kallista autoa jne. Otan töihin eväät kun mielestäni melkein 10€ lounaasta on riistoa varsinkin kun itse tekemäni ruoka on paljon parempaa. En viruta rahaa noutokahveihin, lehtiin, kuntosalijäsenyyteen (työpaikalla on ihan ok kuntosali), jokaviikonloppuisiin bilettämiseen. Joskus kun näitä on ihmetelty, olen sanonut ettei minulla ole varaa sellaisiin. Ja se on ihan totta, koska jos heittelisin eurojani ympäriinsä kaikkeen "pieneen kivaan" turhaan, minulla ei olisi varaa käyttää rahaa niihin asioihin mihin haluan rahaa käyttää.
Yllättävät menot eivät ole katastrofi, ja minulla on joskus varaa ostaa jotakin kallimpaa. Sijoitan ja säästän joka kk palkasta vähintään 600€, mielellään enemmän. Jos haluan joskus jotain luksusta, menen ja ostan. Kun joku sen huomaa, alkaa usein kaakatus siitä miten "ei mulla vaan olis varaa". No ei ole, ei, kun sinulla on varaa käydä viihteellä pari kertaa kuussa, laitattaa rakennekynsiä jne.
Tuo on ihan totta että elintaso nousee herkästi tulojen mukana. Olen +40v, ja moni tuttu valittaa sitä miten asuntolainaa on vieläkin ihan tuhottomasti. Minulla on velaton koti, niinkin ihmeellisestä syystä kuin siksi ettei tulojen noustessa ole tullut pakottavaa tarvetta vaihtaa asuntoa kalliimpaan vaikka pankista irtoaisi lisää lainaa. Asuntoni on oikein kiva ja sopiva, muttei tietenkään uudehko ok-talo niin kuin näillä velkaisuuttaan itkevillä tutuillani. Ihan keskenäni olen sitä mieltä ettei ihminen ole varakas silloin kun hän voi saada pankista ison lainan, vaan varallisuus on se mikä jää kun varoista miinustetaan velat...
Minulla on sama tilanne. Säästöjä on reippaasti ja pärjään ihan hyvin vaikka en tekisi työtäkään ollenkaan. Yhdessä työpaikassa esimies tuli kyselemään suostuisinko tekemään nollasopimuksen muutamaksi kuukaudeksi ja selitteli että "sehän vaikuttaa kaikkiin tukiin tietysti hidastaen maksatusta ja onko minulla säästöjä että pärjään. Kenelläpä tällä alalla olisi säästöjä jne". Kyllä oli pokassa pitelemistä ja varmaankin jokin hymynkare kävi suupielessä. Itse mietin vain että jaksanko siinä paskamaisessa työyhteisössä enää olla kun ei ole pakko. Mutta kun lisää halusin säästöön rahaa niin tein sopimuksen. Hän luuli että epäröin että pärjäänkö palkallani. Myös sisarukseni luulevat että olen rutiköyhä ja siksi aina kun annetaan jollekin yhteislahja, minun ei tarvitse osallistua kuin nimelläni siihen. Itse ovat tätä ehdottaneet, en itse koskaan pyytäisi. Vetoan aina rahapulaan kun pitäisi johonkin juhliin mennä eikä se kiinnosta yhtään :)
Vierailija kirjoitti:
Kerran oli tullu liksaan 300e liikaa. Palkanlaskia, joka oli sössinyt muidenkin palkkojen kanssa, sanoi minulle "älä törsää sitä 300e koska vähennän sen seuraavasta palkasta" Mietin onko sillä itsellään aina niin tiukkaa. Meinaan olin yli 40v perheellinen ja talous kunnossa. Asia olisi toinen jos olisin ollut joku 16v tmv.
Mä olen itse palkanlaskija ja lasken palkat firmassa, jossa noin 200 työntekijää. Multa on käynyt pyytämässä palkkaennakkoa mies, joka tienas melkein 5000 kuussa tai kerran laskin väärällä veroprosentilla yhden palkan ja erotus oli reilusti alle 100 euroa. Hän ei voinut odottaa korjausta seuraavan kuun palkkaan vaan vaati korjauksen (lisärahan) heti. Toisaalta taas yksi,jonka palkka oli hädintuskin 2000, joutui olemaan palkattomalla lomalla kolme viikkoa kesällä kun oltiin kiinni koko firma eikä hällä ollut vielä lomaa kertynyt. Varoittelin etukäteen ja vastaus oli jotenkin, että ”ei haittaa, elää säästöillä”. Näistä ei koskaan tiedä. Yleensä sanon aina etukäteen, jos joudutaan takautuvasti jotain perimään ja joku saattaa pyytää maksusuunnitelmaa ja toinen on valmis maksamaan vaikka heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Viime vuosiin on kuulunut työttömyyttä ja opiskelua, mutta olen osannut suhteuttaa menoja tuloihin ja tarvittaessa esim. muuttaa pienempään asuntoon. Nytkin moni tuttu varmasti ihmettelee, kuinka pärjään osa-aikaisen työn palkalla. Sovitellun turvin oikein hyvin ja säästöön jää 800–1000e kuukaudessa.
Eläkkeestäni jää säästöön joka kuukausi ainakin 800e. Nettona saan 1500. Maksettu omakotitalo, kaksi Sijoitus asuntoa pääkaupunkiseudulla ja säästöjä itselläni noin 200 000e. Miehellä tuplat.
Tarkkoja olemme olleet. Kuitenkin matkusteltu ja syödään hyvää kotiruokaa. Shoppailu ei kuulu harrastuksiin.
Normaalista palkoista olemme säästäneet ja yhden lapsen elättäneet ja kouluttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko teillä uusia nuukailuvinkkejä?
t. nuukailija
Kiva, että täällä on näin paljon säästäväisiä.
Itsekin lukeudun tähän porukkaan. 2200 euron netosta jää 500-1000 euroa säästöön joka kuukausi ja keväällä jää vielä enemmän, kun saadaan asuntolaina lopulta maksettua pois. Olen 40-vuotias.
Usein sanotaan, että kun tulot nousee, niin myös menot nousee. Itselleni ei ole käynyt näin vaan kulutustottumukset on hyvin samanlaiset kuin silloin, kun työskentelin matalapalkka-alalla. En vaan ole koskaan nauttinut shoppailusta, ostan vain tarpeeseen. Rahaa menee oikeastaan vain ruokaan, auton kuluihin ja lasten (2 kpl) tarpeisiin. Lisäksi matkusteluun, sekin tosin nyt tauolla. Merkkivaatteet, uusin elektroniikka ym ei ole koskaan kiinnostanut. Mielestäni elän oikein hyvää elämää ja kertyneet säästöt tuo mielenrauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että täällä on näin paljon säästäväisiä.
Itsekin lukeudun tähän porukkaan. 2200 euron netosta jää 500-1000 euroa säästöön joka kuukausi ja keväällä jää vielä enemmän, kun saadaan asuntolaina lopulta maksettua pois. Olen 40-vuotias.Usein sanotaan, että kun tulot nousee, niin myös menot nousee. Itselleni ei ole käynyt näin vaan kulutustottumukset on hyvin samanlaiset kuin silloin, kun työskentelin matalapalkka-alalla. En vaan ole koskaan nauttinut shoppailusta, ostan vain tarpeeseen. Rahaa menee oikeastaan vain ruokaan, auton kuluihin ja lasten (2 kpl) tarpeisiin. Lisäksi matkusteluun, sekin tosin nyt tauolla. Merkkivaatteet, uusin elektroniikka ym ei ole koskaan kiinnostanut. Mielestäni elän oikein hyvää elämää ja kertyneet säästöt tuo mielenrauhaa.
Tämä on just tärkeetä. Ettei menot nouse tulojen noustessa. Tämä mahdollistaa sen, että voi säästää, sijoittaa, satsata parempaan elämänlaatuun tulevaisuudessa ja saada taloudellinen rauhan. Pystyy myös panostamaan kalliimpiin hankintoihin, kun rahat eivät mene arkielämiseen. Kun ostaa euron saippuan kahden euron saippuan sijaan ja pitää tämän periaatteen kaikkien hankintojen kanssa. Kun ei ole pakko näyttää siltä, että rahaa on, vaan näyttää miltä näyttää mutta rahaa oikeastikin on.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teillä uusia nuukailuvinkkejä?
t. nuukailija
Yksi nuukailuvinkki on, että jos perusnuukailet, niin aina välillä kannattaa ottaa sellainen supernuukailuviikko. Itse otan tämän käyttöön välillä niin että luen opiskelijablogeja, kuinka vähällä pärjätään. Yksi viikko tyyliin linssikeitolla ja kasot miten paljon säästät sen viikon aikana. Ei tietenkään pidä elää koko ajan linssikeitolla, mutta jos haluaa supernuukailuviikon jossa säästää paljon rahaa vaikkapa Iphoneen tai puskurirahastoon (joka tuo ihanan mielenrauhan ja stressittömyyden, koska rahaa on jos jotain tapahtuu mitä ei odottanut), niin nämä supernuukailuspurtit tuo sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihistely on hauska harrastus ja samalla huomaa että oikeasti ihminen tulee toimeen aika vähällä. Mä olin jossain vaiheessa hullu ostamaan uusia vaatteita ja kenkiä, nyt kaapit pursuaa ja reserviä näiden osalta on moneksi vuodeksi eteenpäin. Jos joutuisin ostamaan uutta niin pyrin laadukkaisiin valintoihin jotka kestää aikaa. Kaikesta en pihistele, esim laadukas ruoka ja ihonhoitotuotteet(atooppinen iho). Kuntosalillakäynti ei mielestäni ole rahan viruttamista viemäriin vaan satsaus omaan terveyteen. Kalliiksi tulee jos joutuu töistä pitkälle saikulle jonkun ruumiinvamman takia, hyvä lihaskunto ja reippaat nivelet ehkäisevät monia liikuntaelinsairauksia ja vammoja. Kuntokin kohenee.
Säästäväisyys on järkevää ja saituus on typerää.
Naapurit ainakin luulee et olemme työttömiä ja köyhiä. Ihan on kuitenkin tavis koti, auto ja vaatteet ym. Eikä olla edes pihejä tai nuukia mutta olemme järkeviä rahankäyttäjiä. Oikeasti olemme sijoittaneet rahamme pörssiosakkeisiin ja elämme osinkotuotoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen oikeasti tunnustaa kenellä on rahaa, vaikka esittäisi muuta.Moni nuuka on myös lokki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä sillä on, kun elät köyhän elämää. Muille näytät köyhältä, itse elät köyhästi ainoana ilonasi pankkitilin saldo. Olet siis köyhä.
Veli on samanlainen. Miljonääri, mutta elää niin, että terveys vaarantuu surkean ruuan vuoksi. Selkävaivoja, mutta ei hanki kunnon sänkyä. Ei matkaile eikä harrasta, kun kaikki maksaa. Ei vaimoa, kun loisivat lompakolla. Lapsen maksaa yli satatuhatta/lapsi, ei kannata. Ainaista valitusta miten surkeaa hänen elämänsä on.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Olen pahoillani veljesi puolesta, mutta fakta on, ettei veljesi ole ollankaan samanlainen kuin minä. Minä nuukailen turhasta, en tärkeästä. Olen joskus tuntenut köyhiä ihmisiä ja pistänyt merkille mikä on ns. köyhän mentaliteetti. Se on se, että on varaa vaikka 50 tuuman televisioon, muttei käydä hammaslääkärissä "koska se on niin kallista
Minä olen vähän samanlainen. En tiedä mitä minusta yleisesti luullaan, mutta pari kertaa olen yllätynyt kun on luultu ettei suurin piirtein ole rahaa ruokaan.
Velaton oma kämppä, vähän käytetty kartanovolvo ostettu käteisellä jne. Vaatteisiin minulla menee aika paljon rahaa koska olen laatufriikki, en osta mitään tekokuiduilla jatkettua. Mutta ihmiset ei nykyään useinkaan tunnista laadukkaita kankaita -toki on niitäkin jotka pysäyttävät kadulla ja kehuvat vaatteitani.
Joku sitten pitää köyhäilynä kun en "käy missään" enkä "harrasta mitään". Oikeasti harrastan paljonkin, en vaan ohjatusti, maksullisesti ja sisätiloissa. Ja en "käy missään" paitsi kirkossa koska inhoan kaikenlaista "käymistä". Tykkään olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Näinhän se menee, että isotkin rahat pystyy kuluttamaan helposti, mutta pienistä tuloistakin voi säästää sievoisia summia.
Tosin itse ajattelen niinkin, ettei niitä rahoja täältä kukaan mukaansa saa. Että joku kultainen keskitie on paras. Elämää pitää elää, mutta tehdä hankinnat järki päässä. En esim. ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko päästä lämpimään neljä kertaa vuodessa. Eikö vähemmänkin piisaisi? Eikö olisi mukavaa, että olisi vähän vararahastoa, jos vaikkapa pyykkikona hajoaa.
Toisaalta en ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat luteisia huonekaluja kirpparilta, käytettyjä syyhyvaatteita ja pihistelevät syömällä epäterveellisesti. Terveyden luulisi olevan tärkeää kaikille. Ei se ole järkevää säästämistä.
Tämä voisi olla minun näppikseltäni. Olen aina tykännyt nuukailusta, en arvosta materiaa enkä varsinkaan pröystäilyä. En omista autoa, koska en tykkää ajamisesta. Tukan leikkaan itse, en meikkaa, ja ostan harvoin uusia vaatteita. Aika monet varmaan luulee, että olen köyhä, varsinkin kun teen etätyötä eli olen päivisinkin kotona. Varallisuuden puolesta voisin kuitenkin periaatteessa jäädä vaikka kymmeneksi vuodeksi pois töistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. Säästöjä on reippaasti ja pärjään ihan hyvin vaikka en tekisi työtäkään ollenkaan. Yhdessä työpaikassa esimies tuli kyselemään suostuisinko tekemään nollasopimuksen muutamaksi kuukaudeksi ja selitteli että "sehän vaikuttaa kaikkiin tukiin tietysti hidastaen maksatusta ja onko minulla säästöjä että pärjään. Kenelläpä tällä alalla olisi säästöjä jne". Kyllä oli pokassa pitelemistä ja varmaankin jokin hymynkare kävi suupielessä. Itse mietin vain että jaksanko siinä paskamaisessa työyhteisössä enää olla kun ei ole pakko. Mutta kun lisää halusin säästöön rahaa niin tein sopimuksen. Hän luuli että epäröin että pärjäänkö palkallani. Myös sisarukseni luulevat että olen rutiköyhä ja siksi aina kun annetaan jollekin yhteislahja, minun ei tarvitse osallistua kuin nimelläni siihen. Itse ovat tätä ehdottaneet, en itse koskaan pyytäisi. Vetoan aina rahapulaan kun pitäisi johonkin juhliin
Että minua ärsyttää sun kaltaiset lokit. Oma sisareni on samanlainen. Käy töissä, mutta silti maksatti aina kaikki yhteislahjat muilla. Ja laskunsa kyyti vanhemmilleni, vaikka itse kävi töissä. Jotkut ne vaan kehtaa käyttää muita hyväksi. Itse en pystyisi.
Mulla on vähän sama tilanne. Palkka on matala, niin siitä se luulo varmaan pääosin tulee, oletan. En oikeastaan edes tietoisesti pihistä, mulla ei vaan kulu se raha kun asun yksin. Yli puolet tilille tulevasta summasta jää säästöön, jos ei ole tarvetta ostaa esim. uutta elektroniikkaa.
Leikin kuitenkin mukana ja naureskelen että tili tuli, tili meni, koska niin tekevät muutkin. Paras oli kun vaihdoin autoa uudempaan niin työkaveri kysyi että syötkö sä nyt makaroonia seuraavat vuodet.. No en syö, maksoin sen 9k auton kerralla pois ja syön tasan samoja sapuskoja mitä ennenkin sen ostamista.