Lue keskustelun säännöt.
Olen alkanut kokemaan sisälläni todella voimakasta rakkautta, jolle ei ole varsinaisesti kohdetta. Tietääkö kukaan?
01.10.2025 |
Se on todella syvää ja voimakasta, nöyrää ja kiitollista rakkauden tunnetta. Sille ei ole yhtä subjektiivista kohdetta vaan se on tunnen, jonka voin tuntea jokaisella hengenvedäyksellä. Kunnioitan elämää ja näen sen kauneuden, tämä on universaalia rakkautta.
Minulla ei ole edes "mitään tai ketään" mitä ihmiset mittavaat mielellään ja vertailevat. Olen yksin ja ulkoisesti köyhä. Sisäisesti kuitenkin valtavan rikas. Elämäni on ulkoapäin epävarman näköistä enkä tiedä tulevasta mutta sisäisesti tunnen rauhaa ja syvää luottamusta.
Etenkin luonto, musiikki ja elämä itsessään täyttää minut suurilla tunteilla.
Kommentit (79)
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyttää koneen tänä aamuna. Pikkujuttuja siis.
Todellakin viime vuosina asiasta on alettu kauheasti puhua, vaikka olen lukenut yli 100 vuotta vanhoja kirjoja aiheesta. Vasta nyt ilmiö lisääntyy. Olin aika hämmästynyt luettuani rhonda byrnen salaisuuksien salaisuus: hän on oivaltanut saman asian. Jos jota kuta tökkii hörhökirjallisuus ja universumipuheet (kuten minua), niin tuo on ihan hyvä kirja aloittaa opiskelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinulla menee läheisten kanssa ap?
Sisäinen matka ja henkinen uudistuminen kuuluu perusihmisyyteen. Usein taustaksi tarvitaan vaikeat elämäntilanteet, musertava kriisi, joka pakottaa ihmisen kasvamaan, jotta selviäisi. Klassinen teema kirjallisuudessa, uskonnossa.
Matkan jälkeen tulee paluu kotiin, arkeen. Vaikka elämä näyttäisi olevan ennallaan, kaikki on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyttää koneen tänä aamuna. Pikkujuttuja siis.
Todellakin viime vuosina asiasta on alettu kauh
Kiitos tarinasi jakamisesta! Minusta näitä ei voi lukea liikaa ja tuovat toivoa mielestäni kaikille, jotka elävät vaikeissa paikoissa elämässään ja varmasti muutenkin. Kun sisäinen maailma muuttuu niin muuttuu myös ulkoinen.
Kiitollisuus on kyllä avain täälläkin, sillä on ihmeellinen voima. Kyllähän sitä tippuu itsekin välillä sinne pohjille mielen tasolla hetkeksi aikaa mutta se kestää hetken aikaa eikä vie enää toimimaan itseäni vastaan teoin. Sitten täytyy vain antaa sen myrskyn tulla ja mennä, hengitellä, tuntea, kyllä se ohi menee siitä huolimatta millaisisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyykään.
Minusta tämä on ollut mahtavaa oppia elämään hyväksyvämmin ja tietoisemmin. On mielenkiintoista nähdä mitä vielä saa oppia ja kokea. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyttää koneen tänä aamuna. Pikkujuttuja siis.
Heh, tyypillinen epävakaa. Ihmissuhteitahan sinulla ei elämässäsi ole ja käytät valtavasti aikaa omien tunteidesi ympärillä pyörimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinulla menee läheisten kanssa ap?
Ihmissuhteet, joissa on haitallista päihteiden käyttöä tai joiden seurassa voin pahoin, niin en ole yhteydessä.
Ne suhteet joissa on kunnioittavaa keskinäistä olemista ja olo on turvallinen niin ovat vahvistuneet. - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvain tai aneurysma pullottaa tunnekeskuksen vieressä. Myös neurosyfilis aiheuttaa tuollaista.
Minulla on aneurysma joka puhkesi, selvisin siitä hengissä ja se korjattiin, mutta se on siis edelleen aivoissani tyrehdytettynä. Minulle tuli sen jälkeen juurikin tuollaisia tuntemuksia. En tiedä johtuuko se itse aneurysmasta vai siitä kun selvisin hengissä ja aloin miettimään elämää uudesta näkökulmasta.
Kuolemanrajakokemukset aiheuttavat henkisiä heräämisiä, mutta myös jotkin lääketieteen käyttämät "lääkkeet". Toki tietoisuuden muutokset voivat aiheutua elämässä muutenkin, mutta yleensä niihin liittyy joko tietoista tavoittelua (esim. meditaatio), jokin mullistava tapahtuma (trauma, raskaus, kuolemanrajakokemus), tai sitten kemikaalit. Tämä on sitä heräilyvaihetta, milloin suomut putoavat silmiltä ja tajuaa, että tieteellis-materialistis-kapitalistinen elämäntapa ei olekaan se, mistä elämässä on kysymys. Arvopohja putoaa, kun kokemusmaailma muuttuu niin vahvasti
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyttää koneen tänä aamuna. Pikkujuttuja siis.
Todellakin viime vuosina asiasta on alettu kauh
Joogien jutut ovat aika paljon pidemmällä kuin universaali rakkaus. Miksi muuten käytät sanaa "hörhö"? Koetko jotakin ylemmyyttä heitä kohtaan vai mikä funktio on käyttää tuollaista sanaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyt
Jos joku on epävakaa niin tuntematommia vauva palstalla gaslightaava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyt
Tästä välittyy nyt hyvin vahvasti se, että yrität projisoida omia tuntemuksiasi toiseen ihmiseen.
Tämä on yksi esimerkki siitä mistä aiemmin puhuin, että osa ihmisistä pystyy nyt kohtaamaan itsensä ja luomaan valoa sisälleen, kun taas toiset jäävät kiinni kärsimykseen ja takertuvat epäolennaisuuksiin painamalla muita alas nostaakeen itseään ylemmäs. Tämä on hätää ja epätoivosta keinoa parantaa omaa oloaan. Kuitenkin vastaus on siinä, että kääntyy itseensä ja tekee töitä varjojensa kanssa. Tämä ilmiö on vain voimistumaan päin koska niin moni on tässä sisäisessä prosessissa ja silloin he, jotka eivät siihen vielä kykene hätääntyvät entisestään. Kun ihminen alkaa rakastamaan itseään, niin se ehdottomasti laajentuu myös ulkoisesti ja auttaa myös toisia. Ihminen joka elää alituiseen kärsimyksessä niin lisää sitä myös ympäröivään maailmaan tahtoen tai tahtomattaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyttää koneen tänä aamuna. Pikkujuttuja siis.
Joogien jutut ovat aika paljon pidemmällä kuin universaali rakkaus. Miksi muuten käytät sanaa "hörhö"? Koetko jotakin ylemmyyttä heitä kohtaan vai mikä funktio on käyttää tuollaista sanaa?
Koska hörhö-sana on kuvaava: kun sanon, etten ole hörhö, niin tajuat yhdestä sanasta, etten kulje paljain jaloin, halaile puita, aisti energioita ja etsi höyheniä tai elele pelkillä porkkanoilla
Minulla on kaksi hörhö-kaveria, enkä todellakaan halveksi heitä. Mutta kun kutsun heitä hörhöiksi, niin voit jo aavistaa: heidän kanssaan puhutaan menneistä elämistä ja asioista, joita tavistallaaja ei ihan ymmärrä. En minäkään ymmärrä kuin puolet. Nauran heidän jutuilleen ja he nauravat minulle, kun en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä tuossa on kyse aivoaineevaihdunnan muutoksesta. Esimerkiksi serotoniinia ja oksitosiinia vapautuu nyt enemmän kuin ennen. Joogan harrastajat puhuisivat sydänchakran aukeamisesta, ja siinä on sama juttu vaikka sitä ei tajuta: aivoaineenvaihdunta on muuttunut. Onnittele itseäsi. Tila saattaa poistua, mutta nauti siitä niin kauan kuin oikeat aineet loiskuvat päässä. Olen itse kokenut kerran saman unessa. Se oli upea rakkauden tunne, jotain jota ei voi saavuttaa todellisessa elämässä, ainakaan omassa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minut tuo kuvaus teki vain jotenkin niin pahoinvoivaksi. ei vain kuulosta kertakaikkiaan terveeltä. ehkäpä joku lääkäri voisi antaa tuohon jonkun lääkkeen, kun kyse on luultavasti jostain aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.
Pelosta ja epävarmuudesta tämmöinen kommentointi. Rakkaudellinen olotila on ihmisen luonnollinen olotila. Onneksi porukka alkaa heräämään!
Olen kylläkin neurologiaan erikoistuva lääkäri, jonka mielestä oire on huolestuttava. Ja myös nuo neurosyfilis ja aivokasvain voivat aiheuttaa ylitsepursuavaa tunnetta. Myöhäistä sitten päkistellä kun on housussa, nauttikaa niin kauan kunnes totuus paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kanssa yksi, joka tietää, mistä ap puhuu. En ole hörhö enkä mikään joogi, vaan liiketalouden ihminen.
Minun muutokseni alkoi 15 vuotta sitten, kun yritin selvitä vaikeasta avioerosta. Etsin tietä saavuttaa rauhan myrskyn keskellä. Sehän tulee vain hiljentämällä ajatukset, ettei usko, mitä pää veivaa. Luin kymmeniä, jopa satoja kirjoja.
En muista kuvata koko polkuani enää, eli hyppään tarinan loppuun eli tähän päivään. Ei tuo tila ole koko aikaa läsnä, välillä vieläkin putoan aallonpohjaan, mutta enää ne eivät kestä kovin kauaa. Yksi tehokkaimmista keinoista päästä tuohon on kiitollisuus. Eli löytää koko ajan uusia asioita, joista on kiitollinen: tästä aamukahvista, jota nyt juon, siitä että voin jakaa tämän tarinani av:lla, siitä että minulla on astianpesukone, siitä että muistin täyt
Okei. En tunne tuollaisia ihmisiä enkä ketään joka käyttäisi kyseistä sanaa. Omaan korvaan se kuulostaa halveksuvalta.
Tosiaan sydänchackra on alempien ja ylempien puolivälissä. Alempiin keskittyvät ovat yleensä fyysisiä, materialistisia. Siitä ylöspäin alkaa sitten nämä energiat kiinnostamaan.
Tunne ei ole rakkautta vaan euforiaa. Kroonisena tai pitkäaikaisena se viittaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheeseen, joka valitettavan usein pahenee psykoosiksi.
Se voi olla monen muunkin aivo-ongelman tai psyykkisen häiriön merkki. Neurosyfiliskin tosiaan kävi mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minut tuo kuvaus teki vain jotenkin niin pahoinvoivaksi. ei vain kuulosta kertakaikkiaan terveeltä. ehkäpä joku lääkäri voisi antaa tuohon jonkun lääkkeen, kun kyse on luultavasti jostain aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.
Pelosta ja epävarmuudesta tämmöinen kommentointi. Rakkaudellinen olotila on ihmisen luonnollinen olotila. Onneksi porukka alkaa heräämään!
Olen kylläkin neurologiaan erikoistuva lääkäri, jonka mielestä oire on huolestuttava. Ja myös nuo neurosyfilis ja aivokasvain voivat aiheuttaa ylitsepursuavaa tunnetta. Myöhäistä sitten päkistellä kun on housussa, nauttikaa niin kauan kunnes totuus paljastuu.
No mikäpä lääketieteessä nyt olisi huolenaihe. Varsinkin jos on valaistuneempi kuin lääkäri.
Oho, todennäköisesti jälkimmäisestä johtuu jos muutenkin olet toipunut.