Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde ja lapsihaaveet
22.09.2025 |
Olen seurustellut puoli vuotta saman ikäisen miehen kanssa. Olemme molemmat 40 vuotiaita. Olemme heti alussa keskustelleet että haluaisimme perheen jos se on vielä mahdollista. Kummallakaan ei ennestään lapsia.
Vaikka olemme olleet yhdessä vasta vähän aikaa mielestäni meidän tulisi jo aloittaa yritys jos lapsen haluamme. Olen yrittänyt selittää tätä miehelle mutta mies ei ole vielä valmis. Hänestä meidän tulisi vielä tutustua paremmin. Olen koko ajan enemmän ja enemmän ahdistunut asiasta kun tuntuu että jokainen tuhlattu kuukausi voi vähentää mahdollisuuksiani enää raskauteen. Ymmärrän täysin että jos olisimme nuorempia niin en vielä puolen vuoden jälkeen ehdottaisi lapsen tekoa.
Miten ihmeessä saan miehen ymmärtämään että asialla olisi kova kiire? Tiedostan hyvin sen että emme välttämättä enää edes onnistuisi ja yrittämisessä voisi mennä kauankin, voisi tulla keskenmenoja ja muuta..
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se mies odottaa, mikä pitäisi muuttua?
Olisi varmaan kiva vaikka tuntea puoliso ensin.
Todella iso riski tehdä kenties elämän suurin päätös 6kk:n tapailun perusteella.
Missä muussa elämän asiassa otetaan näin isoja riskejä?
Kyllähän ihmiset tekee luovutetuilla munasoluilla/siittiöillä lapsia. Vähän liioittelua minusta siis.
Kyllä. Sopii hänelle, joka nyt joka tapauksessa ainakin sen lapsen haluaa.
Lapsenteko ei voi olla riskitöntä. Aina lapsesta voi tulla vaikka minkälainen, kumppani kuolla tai jättää. Adoptiolapsillakin on monenlaista traumaa.
Ennen vanhaan raskaus ja synnytys oli aina hengenvaarallista. Silloin ei tietysti ollut ehkäisyäkään, ei voinut harkita siltä kannalta, vaan seksi oli aina riski raskaudesta. Kyllä nykyajan kaikki riskit ovat pieniä entisajan elåmään verrattuna. Ei elämää ole ilman riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julkisuudessa on nelikymppisiä äitejä mutta muistakaa että raskautuminen on helpompaa jos ei oo eka. Ekaa pitää yrittää ajoissa.
Yksi sukulaisnainen sai ainoa lapsensa yli nelikymppisenä vuosisadan alussa. Meni raskaana naimisiin.
Voi olla, ettei homma ei onnistu luomuna ja tarvitset klinikan apua. Oletetaan, että menet miehen siittiöillä hoitoon, käyt kaikki läpi, alkioita pakkaseen. Ei ole halpaa tai hauskaa. Mies päättääkin erota, löytää nuoremman tai vain muuttaa mieltä lapsenhankinnasta. Alkiot laitetaan roskikseen.
Tuo on varmasti monen haave, että löytyy unelmien kumppani, tutustutaan vuosikausia, mennään naimisiin, tehdään lapset, vanhetaan yhdessä, eletään onnellisina loppuun asti. Aika monella se kosahtaa johonkin, eikä koske vain niitä jotka ovat sinkkuja nelikymppisinä. Taitaa 40 % erota. En sano, ettei pidä haaveilla ja ettei joku onnistuisi, mutta ei ydinperhe ole ainoa tapa olla onnellinen eikä muillakaan ole täydellistä.
Jos on alunperin yksinhuoltaja, niin säästyy katkeralta lapsiperheen erolta. Eikä myöskään ole kotona sellaista toista aikuista, jolle sanoo, että voisitko hoitaa tämän, hoisitko tämän ja sitten lopuksi hoitaa sen itse. En nyt väitä, että ero on aina riitaisa tai toinen lusmuaa, mutta kyllä monella niinkin on. Ja saat hoitaa asiat mielesi mukaan. Ei ole kesälomallakaan lapsi joka toinen viikko päiväkodissa, kuten joillain.