Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tukehtumisen pelko, olen tulossa varmaan hulluksi koska

Vierailija
05.06.2013 |

en uskalla kohta niellä mitään. Nielemiskammo on ollut lapsuudesta asti, pelkäsin niellä lääkkeitä lapsena mutta ruuan syömisessä ei ollut ongelmia. Nyt viime ajat ovat olleet stressaavia (läheisen kuolema ja sitä edeltänyt tuskallinen aika sairaan ihmisen tukemisessa) ja tilanne on mennyt ihan överiksi, pelkään etten osaa niellä ja jauhan samaa ruokapalaa ikuisuuden. Myös juominen on välillä vaikeaa. Kuulostaa tosi sairaalta, mitä se onkin :( Seurassa syöminen esim.  töissä on tosi hidasta ja porukka vain ihailee kun osaa syödä hitaasti, kun he itse ovat sellaisia hotkijoita. Tietäisivätpä vain totuuden..pelkään tukehtuvani koska en osaa niellä.

 

Makeaa jostain syystä saan nieltyä helpommin, en tiedä miksi. Hyvä puoli tässä tietty on se, että laihtuu kun ruokamäärät jäävät niin pieniksi mutta muuten tämä on tosi ahdistavaa.

 

Olen ihan normaalien kirjoissa toistaiseksi, minulla on vastuullinen työ, jonka hoidan hyvin ja perhe, jota rakastan. Olen vain kehittänyt itselleni tällaisen hulluuden, joka ahdistaa hirveästi :(

 

Onko muilla kokemusta tällaisesta neuroosista?

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 |
06.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kellään ole vastaavia oireita? Ei tämä varmaan kovin yleistä ole? ap

Vierailija
2/13 |
06.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

On kokemusta. Lapseni sairastui pienenä tälläiseen "nielemishäiriöön". Hän sai allergisen reaktion sopimattomasta ruuasta ja kurkku turposi hiukan. Sen jälkeen syöminen muuttui vaikeaksi ja eräänä päivänä hän ei vaan pystynyt enää syömään mitään, ei uskaltanut niellä enää ruokaa. Nestemäisillä juomilla menimme muutaman päivän ja maanittelimme häntä syömään. Mikään ei auttanut. Hän sanoi, että ei pysty nielemään. Menimme poliklinikalle ja hänet otettiin sisään sairaalaan. Fyysiset tutkimukset eivät paljastaneet mitään vikaa, paitsi ne ruoka-aineallergiat. Ongelma katsottiin psyykkiseksi ja koko perhe joutui tutkimuksiin ja kovaan seulaan. Vanhemmuus ym seikat kyseenalaistettiin ja jonkinlaista väärinkäyttöä epäiltiin. Olemme kuitenkin aivan tavallinen perhe, joten meitä ei saatu syyllistettyä mistään.

Sairaalajakson aikana lapsi sai soseutettua ruokaa, joka alkoi pikku hiljaa mennä alas. Kotona soseutin hänelle ruuat tehosekoittimella. Noin puoli vuotta oli rankkaa aikaa, mutta elämä voitti pikku hiljaa. Jossain vaiheessa nesteen nieleminen alkoi sitten tökkiä, mutta onneksi pääsimme siitä yli. Elämme veitsenterällä ja toivomme vaan parasta.

Sinun ongelmasi kuulostaa niin tutulta. Toivon sinulle paranemista nielemiskammosta, mutta en valitettavasti pysty auttamaan. Oletko ollut neurologisissa tutkimuksissa? Lapseni sai myöhemmin diagnoosin, joka selittää osaltaan tätä asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/13 |
06.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskomatonta, minulle tuli vastaavaa pari vuotta sitten stressaavan elämäntilanteen päätteeksi, erosin tuolloin. Minulla on edelleen pelko tukehtumisesta enkä halua syödä esimerkiksi pihviä tai isoja lihanpaloja. Hieman on lievittynyt, mutta edelleen välillä varon syömistä...Mitenköhän tästä pääsisi eroon?

Vierailija
4/13 |
06.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lla stressireaktio johon traumaterapia auttaa. Sananmukaisesti puretaan trauma

Allergisiin turvotusreaktiohin ensiapuna Epipen-adrenaliini joka pistetään reiden ulkosyrjään jos turvotusta suussa ja nielussa.

 

Vierailija
5/13 |
06.06.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä taas pelkään että muut ihmiset, varsinkin lapseni tukehtuvat ruokaan. Olen hysteerinen asian suhteen, pilkon pihvit, karkit ym. tosi pieniksi isoiltakin lapsilta... Olen itse kerran aikuisena meinannut tukehtua ruokaan, mutta silti en pelkää omaa nielemistäni.

Vierailija
6/13 |
14.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 40 ja kaikki samat vaivat. Ikävä,mutta samalla mukava kuulla, että muilla on samaa. Itselläni on diagnosoitu add,ahdistuneisuus ja paniikki häiriö ja asberger. Liikunta vei vaivat vuosiksi. Nyt taas tosi pahana, kun on stressiä. Elämä kantaa,ei ole mitään hätää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/13 |
08.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä samat sairaudet ja samat ongelmat, nyt onlen P-häiriön taas saanut pois liikunnalla.

Vierailija
8/13 |
08.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli lapsena noin, koin myös hengittämisen vaikeaksi. Mitään vikaa fyysisesti ei ole. Koulussa oli n aina viimeinen syödessä, ahdistuin siitä ja se vain pahensi tilannetta. En uskaltanut niellä pillereitä ym ja jos oli pakko niin äiti käytti kohtuuttomasti aikaa maanitteluun. Lihan syöminen kesti mahdottoman kauan kun vain jauhoin ruokaa suussani. En vain saanut nieltyä. En tiedä edelleenkään mikä sen aiheutti. Teini-iän myötä helpotti jonkin verran. Minulla oli aivan normaali lapsuus eikä mitään traumoja sen enempää enkä ole koskaan meinannut tukehtua. Nyt olen liki 30 eikä ongelmaa juuri ole. Aina satunnaisesti lihan syöminen ahdistaa ja pilkon sen liioitellun pieneksi. Muut eivät enää huomaa syömisessäni mitään lutoa, en syö enää hitaampaa kuin muut. Edes mies ei tiedä tästä.. En ole kokenut tarpeelliseksi kertoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/13 |
08.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei toi oo mikään häiriö, ku joku puhu heti persoonallisuushäiriöstä. -.- !!!!!!!!

Nuorilla naisilla esiintyy jonkin verran esim ahdistusperästä hengitysvaikeutta, eli tuntuu ku ei sais henkee kunnolla.

Itelläni oli vähän aikaa sit silleen, et ku stressasin kaikkii koulujuttuja yms., ja sit mul tuli samaan aikaan TOSI paha flunssa et kaikki paikat oli tukossa ja joutu nukkuuki ihmejärjestelyillä ku ei saanu normaalisti henkee, ja sit viel kurkku turpos vähän toiselta puolelta ja sitä kautta nieleminen kai vaikeuttukin, mut sit aloin dramatisoida sitä ja joskus en uskaltanu ku juoda vaan jotain koska mua alko ahdistaa se syömsitilanne ku tuntu että tukehdun ja muutenki tuntu etten saa henkeä. :D

jos psyykkisperästä niin varmasti helpottaa kuhan tilanne on ohi, jos esim allergiaa tai astmaa niin sit tietnekin eri asia . :)

Vierailija
10/13 |
08.04.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käy ihmeessä juttelemassa tuosta jostain. Tosiaankin liittyy stressiin. Makeaa on varmaan mukavampi syödä ja hyvä niin.

Joo mullakin on ollut samaa.

Älä jää asian kanssa yksin. Tämä on yleisempää kuin luullaan. Tilanne on varmaan just ihan ok ja sä pääset yli tuosta. Huonot vaiheet menee elämässä aina ohi!

Ammattilainen osaa rauhoittaa tillannetta. Koita ajatella vaikka mitä kaikkea saat syötyä, eikä mitä et. Positiivisempaa ajattelua. Stressi ja muu on saanut negatiiviseen ajatuskierteeseen.

Se kans auttaa että myönnät itsellesi ja puhut niistä aiheista jotka sua oikeesti ahdistaa. Ne kokemukset mitä nyt on ollut.

Tuo syöntijuttuhan on ahdistuksen projektio, ei aihuettaja.

Sulla saa olla huono olo, sulla on ollut rankkaa. Tarvitset tukea. Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/13 |
25.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitää vaan napsauttaa nielua

Vierailija
12/13 |
03.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ala syödä sosekeittoja kuten muut keski-ikäiset akat!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/13 |
03.09.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sosekeitto perunasta ja kukkakaalista. Supernam!

Anni52, vegan

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kolme