En uskalla ajaa Helsingissä
Kortti ollut yli 10 vuotta, silti jännitän kovasti Helsingissä ajoa. Kehäteillä ajetaan hurjan kovaa, ja keskustan ratikkakiskot ja yksisuuntaiset kadut on ehdoton nou-nou. En osaa taskuparkkiakaan tehdä. Miten olette oppineet ajamaan Helsingin (keskustassa) ja voiko jännityksestä päästä eroon?
Kommentit (84)
Kuten on jo sanottu, Helsingissä on hyvin ymmärrystä sille, että joku tajuaa olevansa väärällä kaistalla ja vaihtaa viereiselle vaikka se on täynnä autoja. Vilkku päälle ja kättä pystyyn kiitokseksi, kun joku antaa tilaa.
Isommassa kaupungissa ei voi täysin mustavalkoisesti pitää kiinni omista oikeuksistaan, vaan tilaa annetaan kun tilanne sitä vaatii. Esimerkiksi kehätiellä jos näet ison letkan autoja liittymässä tielle, vaihda oikealta kaistalta keskikaistalle (jos on tilaa), jotta heidän kiihdytys ja liittyminen kehälle olisi sujuvampaa.
Ei ole ollut mitään ongelmaa ajaa pk-seudulla. Bemareilta tosin on turha odottaa sosiaalista liikennekäyttäytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minua liikenteessä ole koskaan pelottanut muu kuin muut kuljettajat, ne jotka ei osaa liikennesääntöjä eivätkä pidä turvavälejä ja siihen vielä kännykkä käteen. On sieltä kolmion takaa tultu kylkeen ja on tultu perään kun itse pysähtyy punaisiin valoihin, no ei haittaa kun ei ole minun vika
Kännykkä kädessä ja napit korvissa zombeileva nuoriso pelottaa mua. Äkkijarrutuksia joutuu keskustassa tekemään aika ajoin kun joku pinkaisee kuolleesta kulmasta ajoradan poikki. Ja aiemmin mainitut sähköskootterit myös. Pahimpia on sellaset 12-14-vuotiaat poikajoukot joita on pahimmillaan kolme yhden kyydissä ja kisailevat toisten samanlaisten kanssa.
Keskustassa on ihan sairaan vaikeaa ajaa. Tajusin vasta palstalla, että se on tehty tarkoituksella mahdollisimman hankalaksi, koska keskustaan ei haluta autoja.
Muuten ajan kuin mikäkin konkari. Keskustaa välttelen kuin ruttoa. Jos sinne on joskus harvoin pakko mennä autolla, ajan niin hyvin kuin kykenen ja toivon parasta. Se ei nimittäin riitä, että osaa väistämissäännöt, kun ne samat eivät todellakaan päde keskustassa. Siellä on vaikka ja millä mitalla paikkoja, joissa mikään muualla pätevä sääntö ei päde. Aivan kamala paikka ajaa.
Stadilainen faijani opetti 2000-luvun alussa että rohkeudella pärjää, mutta bemareilta, audeilta ja mersuilta ei kannata odottaa muuta kuin pahinta.
Vierailija kirjoitti:
ei hätää. ei tarvitse osata taskuparkkeerausta, koska hesassa ei ole parkkipaikkoja
On. Helsinki on aika laaja. Keskustassakin on paikkoja.
Lisään vielä, että joo, ratikka kulkee kiskoja pitkin, mutta se tulee myös päälle, jos ei tajua kääntäessä varmistaa kuollutta kulmaa. Nimittäin vasemmalle käännyttäessä pitää väistää myös TAKAA tulevaa ratikkaa. Tämä voi helposti unohtua ja sitten pamahtaa.
En myöskään ymmärrä tuota sanaa spåra. Se on ratikka, raitiovaunu tai SPORA.
Vierailija kirjoitti:
Keskustassa on ihan sairaan vaikeaa ajaa. Tajusin vasta palstalla, että se on tehty tarkoituksella mahdollisimman hankalaksi, koska keskustaan ei haluta autoja.
Muuten ajan kuin mikäkin konkari. Keskustaa välttelen kuin ruttoa. Jos sinne on joskus harvoin pakko mennä autolla, ajan niin hyvin kuin kykenen ja toivon parasta. Se ei nimittäin riitä, että osaa väistämissäännöt, kun ne samat eivät todellakaan päde keskustassa. Siellä on vaikka ja millä mitalla paikkoja, joissa mikään muualla pätevä sääntö ei päde. Aivan kamala paikka ajaa.
Kuinka niin? Ei stadissa ole mitään rattiraivoa juurikaan. Liikenne menee liikenteen mukaan. Jos joskus on parempi unohtaa väistämissäännöt sujuvuuden takia, nostaa vaan kättä kanssa-autoilijalle ja huiskuttaa hänelle että menehän sinä ensin. Ikinä ei ole ollut edes läheltäpititilannetta. Valppaana tietysti pitää olla, ja ottaa katsekontaktia muihin autoilijoihin.
Torvi saattaa törähtää, jos jää pitkään tumpuloimaan johonkin, mikä blokkaa muun liikenteen ja aiheuttaa selvästi haittaa.
Vierailija kirjoitti:
En myöskään ymmärrä tuota sanaa spåra. Se on ratikka, raitiovaunu tai SPORA.
Sana spora tulee ruotsin en spårvagnista ja ainakin suomenruotsalaiset kirjoittaa spåra eikä spora.
Mitä vaikeaa Helsingin keskustassa on? Ideologian nimissä kaikki kadut on tukittu tarkoitukselma käyttökelvottomaksi ruuhkasumpuksi jossa jyystät aina yhden autonmitan kerrallaan punaisten valojen keskellä. Ei keskustassa "ajamiseen" tarvita korttia lainkaan.
Kehillä pärjäät mainiosti kunhan painut həlvəttiin vasemmalta kaistalta jonne et selvästikään kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustassa on ihan sairaan vaikeaa ajaa. Tajusin vasta palstalla, että se on tehty tarkoituksella mahdollisimman hankalaksi, koska keskustaan ei haluta autoja.
Muuten ajan kuin mikäkin konkari. Keskustaa välttelen kuin ruttoa. Jos sinne on joskus harvoin pakko mennä autolla, ajan niin hyvin kuin kykenen ja toivon parasta. Se ei nimittäin riitä, että osaa väistämissäännöt, kun ne samat eivät todellakaan päde keskustassa. Siellä on vaikka ja millä mitalla paikkoja, joissa mikään muualla pätevä sääntö ei päde. Aivan kamala paikka ajaa.
Kuinka niin? Ei stadissa ole mitään rattiraivoa juurikaan. Liikenne menee liikenteen mukaan. Jos joskus on parempi unohtaa väistämissäännöt sujuvuuden takia, nostaa vaan kättä kanssa-autoilijalle ja huiskuttaa hänelle että menehän sinä ensin. Ikinä ei ole ollut edes läheltäpititilannetta. Valppaana tietysti pitää olla, ja otta
Keskustassa täytyy lähinnä osata lukea liikennevalojen rytmiä, jotta ei lähde risteysalueelle tai suojateille liian myöhään. Pysähtymiskieltoja on hallintokortteleissa ja kantakaupungissa parissa paikassa on kaksisuuntaisen pyörätien merkit. Muuten en keksi, miten Helsinki eroaisi muista isommista suomalaisista kaupungeista. Tampereellakin on raitiovaunuja nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mine ei rystä eikä raiska. Mina ehkä huija hyvin pienesti sinu juntti raha pois.
Taxi-Omar
Olisit laittanut yhteystiedot.
Palvelukuvauksesi ylittää niin huikeasti helsingin taksien nykyisen tason että asiakkaita riittäisi jonoksi saakka.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että joo, ratikka kulkee kiskoja pitkin, mutta se tulee myös päälle, jos ei tajua kääntäessä varmistaa kuollutta kulmaa. Nimittäin vasemmalle käännyttäessä pitää väistää myös TAKAA tulevaa ratikkaa. Tämä voi helposti unohtua ja sitten pamahtaa.
Näitä paikkoja on onneksi aika harvassa kohdassa Helsingissä. Viiskulma ja Kaisaniemenkadun Unioninkadun ja Liisankadun risteys tulee lähinnä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinä et aja autoa missään jos oikeasti ajattelet noin.
Että sinun mielestäsi on tärkeämpää ajaa toista päin kunhan ei riko liikennesääntöjä?
Mikä värinen skodaoctavia sinulla on? Annas kuin arvaan: se halvin jääkaappivalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaankin nainen. Palauta ajokorttisi poliisiasemalle, ja hommaa julkisen liikenteen kuukausilippu tilalle.
Minä olen nainen ja ajan Hgin keskustassa ja missä vaan ilman ongelmia. Helsingissä on samat liikennesäännöt ja -merkit kuin muuallakin. Ajamaan oppii ajamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on ettei törmää kehenkään, liikennesäännöt tulee vasta kakkosena. Tämä systeemi on vähentänyt mun stressiä.
No sieltä tuli todellista naisen logiikkaa, voi jumaliste.
Mitä vikaa tuossa on? Eikä autoilussa ole tärkeintä, ettei törmää keneenkään? Minä ajan vain skootterilla, mutta tärkeintä on, etten törmää keneenkään. Pian olen ajellut 20 vuotta ja vieläkään en tiedä kuin puolikymmentä liikennemerkkiä ja sääntöä. Hyvin on mennyt.
Mikä siinä yksisuuntaisessa kadussa on niin pelottavaa? Ratikoiden kanssa pärjää kun muistaa säännöt ja sen että ne eivät raiteiltaan väisty. Vain ajamalla jännitys vähenee ja kokemus kasvaa. Itse opettelin taskuparkin hiljaisessa paikassa enkä aloittanut suoraan kaupungissa. En mielellään Helsingissä aja mutta pärjään jos on ihan pakko ajaa.
Ei kehillä ihan hirveän kovaa ajeta, kun rajoitus niillä on yleesä se 80. Ainakin Kehä 3:lla ja Kehä 1:llä on nopeusvalvontakameroita aika monessa kohtaa. Nuo hillitsevät edes vähän sitä kaasujalkaa. Liikenteen joukkoon pitää liittyä reippaasti, eli rampilla kunnon kiihdytys ja oman kaistan otto. Sama pätee, mikäli on liittymässä moottoritielle. Rampilla kunnon kiihdytys ja nopeus siihen 120:n tuntumaan. Tällöin et ainakaan ole se, kuka aiheuttaa kolarin.Harvemmin itsellä on tarvetta ajaa ihan keskustassa, mutta yksisuuntaisia ei ihan hirveästi ole. Tämä kerrotaan kyllä liikennemerkillä, mikäli tie on yksisuuntainen. Ratikkakiskojen päällä ei kovin monessa kohtaa ole tarvetta ajaa. Tämäkin kerrotaan erillisellä liikennemerkillä, että saako henkilöauto ajaa ratikkakiskojen päällä tai ei. Pieni liikennemerkkien kertaus voisi olla ihan paikallaan sinun kohdallasi.
Jos tuntuu, ettei osaa eikä ole pakko mennä, älä mene. Jos kuitenkin menet, niin tässä muutama vinkki. Pysy liikenteen rytmissä, äläkä tee mitään äkkinäistä. Kehätiet on helppoja kun olet päässyt kaistalle, siinä vaan ajelet muiden perässä. Pidä riittävä etäisyys edellä ajavaan ja päästä muita väliin jos ovat tullakseen. Pääset liittymään ruuhkaisellekin kaistalle kun sovitat nopeutesi ja ennen kaikkea käytät suuntamerkkiä. Aina saat tilaa kun vain näytät mitä olet tekemässä. AIna liikenteessä on mukana muutama törttöilijä, joten tarkkaavainen pirää olla. Kokonaisuutena Helsingin liikennekulttuuri on maan parasta, välttämättömyyden pakosta siellä osataan ottaa muut huomioon.
Ei minua liikenteessä ole koskaan pelottanut muu kuin muut kuljettajat, ne jotka ei osaa liikennesääntöjä eivätkä pidä turvavälejä ja siihen vielä kännykkä käteen. On sieltä kolmion takaa tultu kylkeen ja on tultu perään kun itse pysähtyy punaisiin valoihin, no ei haittaa kun ei ole minun vika