Miksi hevosharrastus on niin suosittua

Ei ole harrastus eikä ratsastus maksa.

Lievät länkisääret ovat nyt kuuminta hottia nuorten naisten keskuudessa?  ; )

Hepat ovat minusta tosi hienoja ja vaikuttavia eläimiä.

Yksi hevosia harrastava tuttu kertoi minulle joskus, että parasta hänen mielestään on se, kun saavuttaa hevosen kanssa henkisen yhteyden, ja molemminpuolinen jännitys raukeaa.

Ap, juuri tuon mukaisesta kirjoittamisesta...

Vierailija kirjoitti:

Ap, juuri tuon mukaisesta kirjoittamisesta...

En ymmärrä mitä tarkoitat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, juuri tuon mukaisesta kirjoittamisesta...

En ymmärrä mitä tarkoitat.

ap

Ymmärrän mitä et ymmärrä, mutta tiedosta se! 👍

Koska kamelit sortaa liikaa hevosia ja hevosista puppuuta puhuvia pitää viedä löylykauhateron kanssa viemään löylykauhakeppihevosia saunan taakse.

Kaikella kunnioituksella 🙂

Anteeksi jos aamun huumorini on liian skitsofreeninen

Harrastan ratsastusta vaikka joskus ajattelen että voisin aikani ja rahani käyttää muutenkin. Tosin harrastus on että hevostelua vain kerran viikossa. Minulle tärkeää on siinä että saan olla ison rauhallisen eläimen kanssa kontaktissa. Olen murehtija, liikaa ajattelija ja enemmän pitäisi opetella olemaan hetkessä läsnä. Mutta ratstuksessa on pakko olla läsnä! Se on mindfullnesia. Mielestäni myös tiukka kuntosaliharjoittelu ku tehdään sarjaa on samantyylinen asia.

Minulla on traumalapsuus ja asiat ei aina ole niin hyvin, ratsastaessa ovat. Lapsenakin ratsastin ja koirastamme muistan ajatelleeni joskus että se on ainoa joka rakastaa mua! Toki enää en traumoissani elele.

Mutta siis eläin, eläinrakkaus ja läsnäolo. Luonnollista terapiaa.

Hevostelija yli 40 v

Miksi hevonen ei kavioilla voi liittyä keskusteluun, hevonen haluaisi olla rannalla ilman kavioita, miksi hevonen ei saa, ei, siis tasapainoittaa palstan ylä- ja alanuolia

:(

Vierailija kirjoitti:

Harrastan ratsastusta vaikka joskus ajattelen että voisin aikani ja rahani käyttää muutenkin. Tosin harrastus on että hevostelua vain kerran viikossa. Minulle tärkeää on siinä että saan olla ison rauhallisen eläimen kanssa kontaktissa. Olen murehtija, liikaa ajattelija ja enemmän pitäisi opetella olemaan hetkessä läsnä. Mutta ratstuksessa on pakko olla läsnä! Se on mindfullnesia. Mielestäni myös tiukka kuntosaliharjoittelu ku tehdään sarjaa on samantyylinen asia.

Minulla on traumalapsuus ja asiat ei aina ole niin hyvin, ratsastaessa ovat. Lapsenakin ratsastin ja koirastamme muistan ajatelleeni joskus että se on ainoa joka rakastaa mua! Toki enää en traumoissani elele.

Mutta siis eläin, eläinrakkaus ja läsnäolo. Luonnollista terapiaa.

Hevostelija yli 40 v

Ymmärrän tuon henkisen hyvinvoinnin kautta vähän paremmin. Jos se vastaa terapiaa tms. Ehkä itse pelkäisinkin hevosia liikaa, jotta voisin kokea niiden kanssa toimimisen rentouttavaksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi hevonen ei kavioilla voi liittyä keskusteluun, hevonen haluaisi olla rannalla ilman kavioita, miksi hevonen ei saa, ei, siis tasapainoittaa palstan ylä- ja alanuolia

:(

Täällä on yksi ketju, johon hevonenkin on osallistunut. 😃

Jos pelottaa hevoset, kerää My Little Ponyja.

Tapaamani hevosfanit on kaikki samanlaisia tyhjäkatseisia fanaatikkoja, joilla on aika poukkoileva mieli.

Vierailija kirjoitti:

Naiset haluaa hallita ja kokea jotain voimakasta reisiensä välissä. Myös hoitoviettiä pääsee tuhlaamaan hevosen hoitoon. Joskus uros hevosella näkyä jotain mistä nainen pitää.

Tämä on muuten yllättävän totta. Mun ex tyttöystävä myönsi tämän aikoinaan mutta siitä ei julkisesti puhuta.

Hevosharrastusta on monenlaista, mutta minä näen tosi tärkeänä hevosen ominaislaadun ja sen, miten tämä heijastuu ihmiseen.

Hevonen on valtava laumaeläin, jonka evoluutio on muovannut tarkkailijaksi, pakenijaksi ja kiitäjäksi. Hevosesta näkee aina ja välittömästi, onko onnistunut luomaan sille hyvät puitteet. Onko sillä turvallinen olo sinun kanssasi, onko se saanut totutella välineisiin, ääniin, hajuihin? Onko sillä oman lajin seuraa sopivasti, saako se levätä ja haastaa itseään?

Taskukokoisen koiran voi pakottaa, hevosta ei. Mutta hevosen kanssa onnistuminen on tavattoman palkitsevaa.

Sitä on vaikeaa selittää ihmisille jotka eivät itse harrasta hevosia. Ihan pelkästään sen itse ratsastuksen lisäksi tallilla saa kyllä kulumaan aikaa ja monilla onkin siellä paljon ystäviä ja tuttavia. Talleilla käy monen ikäistä porukkaa, meidän tallilla vanhimmat hevosenomistajat olivat noin 80v ja nuorimmat aivan pikkulapsia. Varsinkin lapsille ja nuorille talli opettaa että täytyy olla vastuuntuntoinen ja esimerkiksi siivota omat jäljet pois, muuten siitä varmasti kuulee muilta.

Huonoja puolia on tietysti lajin kalleus. Yhdenkin harrastehevosen pitoon voi kulua kuukaudessa reilusti yli tuhat euroa, eikä mukana ole senttiäkään hevosen ostohintaa. Lajin vaarallisuus on myös puhututtanu tänä syksynä kahden vakavan onnettomuuden takia, joista toinen johti kuolemaan. Itse olen selvinnyt pelkällä aivotärähdyksellä enkä ole koskaan murtanut luita, mutta lähes kaikilla tuntemillani ratsastajilla on joskus ollut joku raaja paketissa. Jalkojen ja käsien murtumien lisäksi selkäranka- ja päävammat ovat mahdollisia. Yleensä putoamisissa ei kuitenkaan käy kuinkaan, ja suurimmat riskit ovat esteillä ja maastoesteillä, joten itsekin voi jonkin verran vaikuttaa loukkaantumisriskiin sillä, miten ratsastaa. Itse en esim. hyppää maastoesteitä ollenkaan ja tavallisia esteitä vain pieniä.

T. Hevosenomistajana melkein kymmenen vuotta

Sitten on se ryhmä ratsastuksen harrastajia/hevosen omistajia, joille hevonen on status ja pätemisen väline. Esine, tai kuten parhaimmillani kuulin erään valveutuneen 13-vuotiaan suusta: "...tää poni on mun urheiluväline ja mä haluun et se on hieno...". Hieno oli tyttökin, kallusta ratsastusvermettä kiireestä kantapäähän. Mistään eläimen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä, vuorovaikutuksesta tai kontaktista ei kyllä asiayhteydessä kannata puhua.

Tällätavoin hevosiin (eläimiin yleensä) suhtautuvia omistajia ja harrastajia on paljon myös aikuisissa, heiltähän nämä lapset asenteensa oppivat. Tyypillisimmin heidät tunnistaa fraasista, ettei eläintä saa inhimillistää. Usein tämä liittyy juuri vastavuoroisuuteen ja yhteistyössä toimimiseen, jossa ajatellaan, ettei eläimellä ole mieltä, tunteita tai omaa ajattelua. Sattumaa ei ole, että nämä ihmiset ovat myös kylmän laskelmoivia ja tunneköyhiä kaikissa ihmissuhteissaan. Kylmyys on aistittavissa. Väistelen näitä sujuvasti aina kun kohdille osuu.

Ihmettelenkin mielessäni, miksi pitää omistaa hevonen tai harrastaa ratsastusta, kun moni asia tulisi halvemmaksi ja suurin piirtein samat elämykset ja haasteet saisi, kun ostaisi mopon tai enduropyörän. Huoltokustannuksetkin putoaisivat neljäsosaan, eikä tarvitsisi ajatella mitään eläimen hyvinvointiin, kohtaamiseen tai kohteluun kuuluvaa inhimillistä näkökulmaa.

Naisen vartalon kosketusherkkiä alueita ovat sukuelimet, rinnat, niska, kaula, hartiat, reisien sisäpinnat, välilihan ja peräaukon seutu, varpaat ja sormet.

https://anna.fi/hyvinvointi/seksielama/erogeeniset-alueet-eli-kumppanin…

Täällä on nyt ollut vastaajina pelkkiä ratsastuksen harrastajia, mutta keski-ikäinen ravitäti vastaa kysymykseen myös.

Hevosten kanssa saan olla minä. Hevosen kanssa ei vedetä roolia. 

Hevosten kanssa oleminen, ravihevosen treenaaminen, nostaa endorfiinitasoja ja tuo siis hurjasti hyvänolontunteita.

Ennen treeniä ja treenin jälkeen tehtävät hoitotoimenpiteet, harjaus, kavioiden puhdistus, valjastus ja niiden poisotto, pesu, loimitus ja mahdollisesti joku herkkupalan anto vahvistavat hevosen ja ihmisen välistä suhdetta. Itse tykkään vielä höpötellä koko ajan, kun hevosen kanssa puuhailen, se on terapiaa ilman dialogia. 

Hevonen opettaa empatiakykyä ja vastuunkantoa. 

vm.1973

Hevoseni on turpaterapeuttini ja ystäväni. Sen kanssa puuhaillessa stressi vähenee ja mieli lepää. Juttelen sille paljon, vaikka dialogia ei synnykään. En ratsasta ollenkaan tai aja kärryillä.

N32