Muita seksuaalisesti estyneitä?

Uskon että sulla ap aikaa myöten helpottaa. Olet vielä aika nuori ja jos teillä on noin paljon seksiä ja nautitkin siitä, ja on oikeasti halua vapautua, niin uskon että se tulee ihan varmasti tapahtumaan, pikku hiljaa. Tosiaan vähän sinne mukavuusalueen ulkopuolelle kun menet, vähän viikossa paljon vuodessa. T. Tuo sairaan estynyt

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:26"]

Ei seksi ja seksuaalisuus olekana rumaa, minä nautin seksistä ja kyllä sitä harrastetaankin ainakin 2-3 krt viikossa, vaikka pieniä lapsiakin löytyy. Mutta joku kyrpä vaan on sanana sellainen mikä ei istu mun suuhun. Pillukin on siinä ja siinä että uskallan ääneen sanoa.

ap

[/quote]

Ehkä sun pitää sitten vain alkaa niitä käyttämään. Ala kutsumaan oma alapäätäsi vituksi ja miehen kyrväksi. Estot häviää ja pidot paranee. 

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:51"]

19, edes terapeutit eivät halua kuulla?? Missä terapiassa olet käynyt? Voitko vähän avata tilannettasi, voisimme yhdessä pohtia tätä asiaa?

ap

[/quote]

Olin nuorena tosi tuskainen ja kävin monenlaisten ammattilaisten pakeilla. Kahteen ihmiseen oli terapiasuhde ja yritin varovasti ehdottaa että ehkä minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi, torjunta oli välitön. Nyt pärjään jo itseni kanssa, tosin olen aika syrjäytynyt. Ei ole rahaa lähteä rahoittamaan terapiaa yksityisesti enkä jaksa enää sitä prosessia mielenterveystoimiston kanssa. Sama liukuhihna aina. Menen sinne, ssri-lääkettä, sanon ei auta, enkä ole enää edes masentunut, sori vaan, täytyy kokeilla silti, pakkosyön jotain lääkettä, muutun zombieksi... Elämäni paras päätös oli lopettaa tuo kierre ja olen omin voimin opetellut pärjäämään itseni kanssa. Nyt olen onnellinen siitä ettei elämä ole jatkuvaa tuskaa, ja tää seksipuoli on vaan jäänyt jotenkin taka-alalle. Sen verran olen edistynyt että ekaa kertaa nelikymppisessä elämässäni kykenin tilaamaan ajan gynelle mutta peruin sen sitten. Mutta tilasin jo ja kerään rohkeutta seuraavaan yritykseen.

[/quote]

Sinä olet juuri niitä säälittäviä ja tuskaisia ihmisiä joita ei vaan auta mikään. Ei sua kukaan ole hyväksikäyttänyt ja luultavasti sua on muutenkin kohdeltu normaalin hyvin, mutta sä vaan jaksat valittaa ja keksiä ongelmia itsellesi, koska niin kuvittelet elämän olevan helpompaa.

Koska olet katsonut peiliin ja etsinyt ongelmien syytä sieltä?

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:30"]

Uskon että sulla ap aikaa myöten helpottaa. Olet vielä aika nuori ja jos teillä on noin paljon seksiä ja nautitkin siitä, ja on oikeasti halua vapautua, niin uskon että se tulee ihan varmasti tapahtumaan, pikku hiljaa. Tosiaan vähän sinne mukavuusalueen ulkopuolelle kun menet, vähän viikossa paljon vuodessa. T. Tuo sairaan estynyt

[/quote]

öh, mä menetin neitsyyteni 21-v:nä ja takaapäin pantiin. Ei estoista tietoakaan.

Kaikki alkaa liukuvoiteesta, ja sen jälkeen kun se on huomattu hyväksi niin käydä esim. aikuisten leluja myyvän firman sivuilla katselemassa jotain kivaa mitä tekisi mieli kokeilla. Nettikaupassa on helppo asioida jos on ujon puoleinen. 

Me emme juurikaan puhu rouvan kanssa seksin aikana, koska muksut nukkuvat aivan vieressä kolmessa eri huoneessa johon äänet kantautuvat helposti koska meidän "makkari" on aivan keskellä. Mutta meillä alkaa kyselytunti jo illalla pienellä vihjailulla ja kaksimielisillä heitoilla, että mitäs saisi olla illalla.

Olemme olleet yhdessä yli 10v. ja nykyisin meillä on aikuisten leluja kirjaimellisesti joka lähtöön. Rouvan kanssa ollaan kasvettu yhdessä ajan kanssa leikkimään yhdessä meidän leluilla ja niitä löytyy joka fiilikseen, laidasta laitaan. Rouvan pravuuri on kun hän saa isoa dildoa ja samalla suuseksiä. 

 Ei kaikkea kertarysäyksellä. Taisi olla 10v. kihlajaispäivä kun juhlan kunniaksi kokeilimme ensi kerran peppuseksiä. Ei olisi kuvitellut sen olevan niin kömpelö ensikokeilu. Kivaa se oli, mutta ei mennyt kuin strömsöössä. 

Mutta jos ei puolisolleen voi/uskalla kertoa mitä tekisi mieli niin sitten on kyllä pattitilanne. Mutta se ei aukea kuin aloittamalla varovasti puhumaan ko. asioista.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:18"]

Mun mielestä on aika turhaa linkittää tänne mitään tutkimuksia seksuaalisista mieltymyksistä, koska niitä on varmasti yhtä monta kuin tutkittavaakin. Minä olen nainen, ja tykkään katsoa penetraatiota peilistä. Tykkään muutenkin hyvin erilaisesta seksistä kuin "keskivertonainen" (tutkimusten mukaan) ja silti koen olevani ihan normaali. Tuollaisella "tutkitusti naiset kiihottuvat tällaisesta" -jutulla kylvetään vain epävarmuutta.

[/quote]

No kun tuo nyt oli ihan OT juttu muutenkin, ihan mielenkiinnosta vaan kysyin asiasta ja nyt koko juttu on väännetty ihan johonkin sellaiseen muotoon mitä en hakenutkaan. Se ei siis ollut kommentti ap:n tilanteeseen vaan ihan OT niin kuin muutamaan otteeseen olen maininnutkin.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:31"]

Koska olet katsonut peiliin ja etsinyt ongelmien syytä sieltä?

[/quote]

Ihan alusta asti, jo yläasteella asia oli mulle selvä että mussa on jotain vikaa.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:31"]

Sinä olet juuri niitä säälittäviä ja tuskaisia ihmisiä joita ei vaan auta mikään. Ei sua kukaan ole hyväksikäyttänyt ja luultavasti sua on muutenkin kohdeltu normaalin hyvin

[/quote]

Ja tähän vielä se kommentti että ensinnäkin en ole enää tuskainen 24/7. Tuska tulee nykyään vaan aaltoina ja harvoin, esim. eilen viimeksi olin oikein iloinen ja tyytyväinen ja laittelin ruokaa, ja sitten jokin taas vain laukaisi sen tuskan aallon, ei hajuakaan mikä. Nyt kuitenkin jo pärjään sen kanssa, osaan astua taaksepäin ja katsella itseäni kokemassa tuskaa ja se on ihan eri asia kuin velloa tuskan sisällä. Tähän asti pääseminen vaati valtavan työn ja oli todella tuskallista, mutta joka hetki kannatti.

Ja noh, lapsuuteni oli aika rankka mutta se vain todennäköisesti pahensi tätä asiaa, ei aiheuttanut sitä. Meillä seksuaalisuutta ei käsitelty mitenkään, ei negatiivisesti eikä positiivisesti, sitä ei ollut suurin piirtein olemassakaan. Joten tuskin nämä mun käsittämättömät ongelmat seksuaalisuuden kanssa siitä johtuu.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 20:41"]
Lisään vielä, että toki mun olisi helpompaa kokeilla esim. tuota takaapäin-asentoa, jos mieheni olisi enemmän aloitteellinen ja tavallaan veisi ja minä vikisen. Siis vaikka ihan kädestä pitäen laittaisi minut siihen asentoon ja sanoisi että ole siinä. Mutta koska näkee varmasti, että se on epämukavaa mulle, niin ei sellaista tee. 
ap

[/quote]

Tämä on mielestäni hyvä huomio! Joskus voi olla helpompi päästä omien estojen yli, jos tavallaan ei tarvitse olla "vastuullinen" omasta halustaan. Pitkän tähtäimen suunnitelmana tämä ei yksinään toimi, mutta tästä voi olla ihan hyvä aloittaa.

Jos et pysty puhumaan miehellesi ja sanomaan asioita ääneen, niin luuletko, että pystyisit kirjoittamaan miehellesi kirjeen? Jos omista mieltymyksistäsi kertominen kirjeessäkin tuntuu hankalalta, voisit kirjeessä pyytää miestä kertomaan sinulle omista mieltymyksistään, ja ehkä keskustelu lähtisi rullaamaan siitä omalla painollaan. Tai voit lähettää miehelle esimerkiksi jonkun seksinovellin, josta nautit ja kertoa sitä kautta jotain omista haluistasi.

Tuo on minusta tärkeä huomio kertoa myös miehellesi, että toivot hänen olevan aloitteellisempi uusien asioiden suhteen ja ottavan jämäkämmän roolin tarvittaessa. Kun olet saanut kerrottua tai edes vihjattua omista mieltymyksistäsi, voisit ehdottaa miehellesi, että hän tekee aloitteen ja jatkaa siitä huolimatta, että se ehkä näyttää olevan sinulle epämukavaa. Jos epämukava olo jatkuu pidempään, voisit sitten viheltää pelin poikki itse, mutta mies ei kuitenkaan lopettaisi heti alkuunsa.

Voisitko kokeilla itsesi haastamista siten, että ottaisitte vaikka yhden asian, esimerkiksi 69, jota kokeilette vaikka vain vähän aikaa joka kerta kun harrastatte seksiä? Vähän samaan tyyliin kuin lapset totutetaan uusiin makuihin: aluksi paljon jotain josta jo entuudestaan tykkää ja vain vähän jotain uutta, mutta uuden osuus kasvaa vähitellen. :) Jos miehen päällä tai alla oleminen ujostuttaa, sitä voi tehdä myös kyljellään ollen.

Lisäksi uusia juttuja kokeillessa kannattaa muistaa, että on ihan OK todeta, ettei tykkääkään jostain asiasta, jota on itse kenties ehdottanut. Ja seksin on tarkoitus olla hauskaa. Sekin on tärkeä muistaa. :)

Tsemppiä!

Kiitos sulle 76 kivasta viestistä :) Juu, tuota kirjeen kirjoittamista olen miettinyt. Ehkä joskus kun mieheni on työmatkalla, voisin vaikka sähköpostia laittaa. 

69 kylkiasennossa voisi tosiaan olla sellainen pehmeä lasku tähän asentoon.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2013 klo 21:50"]

Ja tähän vielä se kommentti että ensinnäkin en ole enää tuskainen 24/7. Tuska tulee nykyään vaan aaltoina ja harvoin, esim. eilen viimeksi olin oikein iloinen ja tyytyväinen ja laittelin ruokaa, ja sitten jokin taas vain laukaisi sen tuskan aallon, ei hajuakaan mikä.

[/quote]

Ja vielä tähänkin pakko lisätä että todennäköisesti juuri se ilo ja tyytyväisyys laukaisi pelko- ja ahdistustilan. Äitini oli masentunut suuren osan lapsuuttani ja sillon on pakko typistää myös ilon ja tyytyväisyyden tunteet, ja mikä tahansa typistetty ja tukahdutettu tunne aiheuttaa henkisen pahoinvoinnin, vaikka tunne olisi sinänsä positiivinenkin. Hyvien asioitten tukahduttamisen mekanismi on sama joka toimii vaikka silloin jos kaveri kertoo että läheinen on kuollut tai sairastunut. Silloin ei kerta kaikkiaan voi naureskella ja vitsailla ja olla iloinen, vaikka kaverin sukulaisen kuolema ei oikeasti koskettaisikaan. On sopeuduttava sen toisen tunnetilaan. Sama masentuneen aikuisen kanssa eläessä. Kiukku ja monenlaiset negatiiviset tunteet on tukahdutettava, mutta myös positiiviset. Ja silloin myös tyytyväisyyden tunne voi ahdistaa. Vähän ot mutta menkööt.

Musta jotkut lelut ja rivojen puhuminen eivät  kuulu hyvään seksiin mitenkään. Ap tarvitsisi aloitteellisemman ja reippaamman miehen, eli osa tuosta on tosiaan paljon sitäkin, että sun MIES ei kokeile uusia asentoja vaikka voisi. Ja ap syyttää vain itseään.

Mä voin lainata mun miestä, 20v loistava seksielämä, ja mies tosiaan vie eikä vikise, vaan yksinkertaisesti asettaa mut eri asentoihin ja antaa mennä. Jos joskus tulee vähän esineellistetty olo, se kyllä unohtuu 20 sekunnissa, koska ne asennot ton miehen kanssa on niin mahtavia. Meillä ei olla koskaan käytetty MITÄÄN seksileluja, ne on molemmista ihan turhia, eikä myöskään olla IKINÄ puhuttu sanaakaan seksin aikana, sekin on turhaa, koska keskitytään siihen seksiin ja siihen miltä se tuntuu, ei siinä ehdi jutella eikä tarvitse kommentoida mitään.

Estottomuus ei tosiaan tarkoita mitään rivojen puhumista (musta se olisi koomista, naurattaisi vaan) eikä leluja, joten  kun teillä on kivaa jo noissa kahdessa asennossa, niin ihan saletisti hauskuus teilläkin lisääntyisi maximiin, kun vaan sanot miehellesi, että laittaa sut mihin asentoihin tahansa, ei ole enää mitään rajoituksia. Ja sitten annatte mennä, nussiahan te osaatte jo :D

Sitten voi sen verran aiheesta jutella, että  takaapäin on hyvä, sivulta oli vähemmän hyvä, ja jatkatte niissä asennoissa seuraavat vuodet, jotka molemmista on hyviä. Meillä voidaan vaihtaa asentoa viisikin kertaa per pano (sessiot 15 min-2 tuntia) ja välillä on kyllä vähän karusellissä oleva olo :D

Itse olen seksuaalisesti estynyt ja tästä syystä neitsyt. Tai siis tästä syystä ja siitä että kukaan ei halua minua. Mietin jossain vaiheessa olevani aseksuaali, mutta olen nuorempana tuntenut seksuaalista vetoa joihinkin miehiin, nyt olen vain niin lukossa tuon asian kanssa.

Itsetyydytys tuntuu väärältä ja vastenmieliseltä, kaikki seksikohtaukset tv:ssä ahdistavalta, kaikki aihetta sivuavat puheet ovat hyvin vaivaannuttavia.

En myöskään voi koskaan seurustella tämän takia vaikka haluaisin. Häiritsee olla näin siveyden sipuli.

Olen seksuaalisesti estynyt, jännittävä lerpahtelija aina kun kiinnostun naisesta parisuhdemielessä. Irtosuhteissa olen vapautunut seksin jumala, jolta käytännössä kaikki kerjäävät aina lisää ja lisää heti kun hengästykseltään saavat sanotuksi.

Pidemmän päälle aikamoinen tragedia, vaikkei ehkä uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen masturboinut ihan jostain 10-vuotiaasta asti, vaikka se oli lapsuudenkodissa synti ja tietenkin tein sen omissa oloissani (joskus jäin "kiinni). Aikuisena masturboin säännöllisesti, viime vuosina 2-3krt/vko. Saan orgasmin helposti itsekseni, yhdynnässä se on vaikeampaa, mutta onnistuu aika usein siinäkin (klitoriksen kosketuksella).

Niin, miksen vaan laita pyllyä pystyyn ja pyydä miestä panemaan niin? No kun en vaan voi, en pysty en kehtaa. Siihen ei ole mitään järjellistä selitystä. Kai se on se kiltin tytön syndrooma missä olen pienestä saakka kasvanut. Kai siinä asennossa on jotain sellaista mitä ei kiltit tytöt tee. VAIKKA haluaisin suuresti, harmittaa tosi paljon.

Miehenikään ei ole mikään macho eikä mikään älyttömän villi ja kekseliäs rakastaja. Mutta tiedän kyllä, että kaipaisi vähän variaatiota "ohjelmistoon" enemmän. Seksi on kyllä aivan hyvää ja nautinnollista näinkin, mutta tiedän, että se voisi olla myös paljon enemmän.

Mulle ei ole helppoa puhua seksiasioista edes mieheni kanssa. Kyllä hän toki tietää, että lukkoja ja estoja minusta löytyy. Huomaan mieheni ilahtuvan kovasti jos teen jotain tavallisesta poikkeavaa, esim. otan suihin kun hän istuu sohvalla (mikä on tosi harvinaista ja uskalsin tehdä näin vasta aivan viime aikoina). 

Huolettaa, että psytyisinkö mä puhumaan näistä asioista edes terapeutin kanssa, kun en miehenkään kanssa kovin hyvin voi?

ap

Terapia voisi olla hyvä idea, ja sanoa terapeutille että aloitatte hellästi; he ovat ammatilaisia ja osaavat kyllä johdatella keskustelua.

Mietin tuosta takaapäin-asennosta et eihän sun tarvi olla kontillaan. Voit maata mahallasi, avata vähän jalkoja ja mies tulee niin sisääsi.  Sekin on aivan ihana asento! Ei niin "eläimellinen" tai kaiken paljastava. Samalla hän saa kosketeltua sun klitorista ja halattua sua. Uskon että tykkäisit! 

Olisi kiinnostavaa kuulla, miten ap:n seksielämä on kuluneen 8 vuoden aikana kehittynyt! Onko löytynyt reittiä uusille mukavuusalueille?

Minä olen nykyään estynyt. En olisi varmaan muiden kanssa, mutta oman mieheni. Rakastin seksiä aijemmin. Olin avoin ja nautin ja halusin pitää miestä hyvänä. Toteutimme fantasioitamme ja seksi oli monipuolista ja sitä oli usein. Sitten mies meni ja ihastui työkaveriinsa ja yksissä illan istujaisissa oli päätynyt panemaan tätä. Kertoi heti aamulla ja katui syvästi. Vaihtoi työpaikkaa ettei näkisi ihastustaan enää vaan halusi että yritämme vielä pelastaa liittomme. Kaikki muuten nykyään onkin hyvin..mutta en vain ole tuon jälkeen pystynyt heittäytymään seksiimme. En pysty nauttimaan täysin enkä samalla tavalla tuottamaan nautintoa toiselle. Olen jotenkin lukossa. Mies ymmärtää mutta näen että häntä satuttaa kun ei saa minua nykyään laukeamaan. Seksimme on muuttunut miehen paineiden purkamiseksi. Ehkä vielä joku päivä.