3.vuotiaan yölliset raivokohtaukset,onko muilla?

Alkoivat joskus n.2v kun pikkuveli syntyi. Ehkä siis mustasukkaisuutta ja huomiontarvettakin, joka sit otetaan öisin...



Ehkä jotain ikään liittyvää, mielikuvitusta tai sitä omaa tahtoa, mutta ei tiedä itsekään mitä haluaa. Meillä myös vaan tuntuu, että nyt rauhoittuu vaan mun syliini, välillä on ollut hetkiä kun ei ole rauhoittunut mihinkään.

Ja välillä huutaa vähintään kerran yössä, välillä kaksi, ja joka yö, ja sitten voi olla jonkin aikaa että menee rauhallisesti yöt.



Sen mitä olen huomannut, niin ainakin, että ylikierrokset päivällä aiheuttaa levottomuutta yöllä. Ja jos ei ole saanut erityisesti äidiltä huomiota päivällä tarpeeksi (vieraita, mummolla, hoidossa, tms liikaa erityisesti uutta mukavaakin virikettä) niin heti yöllä on hirveetä huutoa.



Meillä on ollut myös kotihoidossa koko aika, ja nyt aloitti osapäiväisenä kerhomaisessa hoidossa, seurauksena joka yö ihan kammottavia raivareita jo parin viikon ajan.



Hermostua ei ainakaan kannata, se pahentaa vain. Jostain oon lukenut että ei tarvitsis herätellä lasta ko. raivarin aikana jos lapsi nukkuu... välillä on rauhoittunut ihan vaan sänkyynsä silittämällä.. välillä sylissä, ja välillä siitä saa oikein yllykettä... Pissalle olen vaan raahannut, yövalo on auttanut vähän ettei matkalla ole tarvinnut huutaa niin. Viereenkin olen ottanut nyt nukkumaan, mutta ei tunnu auttavan tarpeeksi sekään nyt, kiukkuaa sitä pissalle menoa. Mutta selvästi läheisyys helpottaa, suosittelen samaan huoneeseen siirtymistä jos mahdollista.

Yöllinen kauhukohtaus on vaikkapa unissakävelyyn rinnastettava unihäiriö. Se alkaa 1¿2 t nukahtamisesta.

" Lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan, hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Pulssi on nopea. Kohtaus kestää muutamasta minuutista pariinkymmeneen minuuttiin. Kohtaus ei vaadi hoitoa, eikä lasta kannata herättää kohtauksen aikana." Lääkärin käsikirjasta.



Meillä tyttö nukahti kohtauksen jälkeen muistamatta kohtauksesta mitään vaikka olisi lopulta siihen herännyt. Tuo että kiukuttelee vielä sen jälkeen viittaisi johonkin muuhun. Mutta jos huudot tulee tosiaan reilun tunnin kuluessa nukahtamisesta, syy voi olla tuo kauhukohtaus. Niitä voi tulla kausittain, välilllä olla kuukausiakin poissa. STressi, vaikka äidin tai isän matka, laukaisee ainakin meillä niitä.

Pidän yleensä sylissä tai silittelen ja juttelen hiljaa kohtauksen ajan.

Meillä myös kohta 3 vuotias poika (poikia meillä on 3 ja tämä on siis se keskimmäinen)

Hän saa myös raivareita ja kovin tutulta kuulostaa nuo mulla-on-pissahätä-mutten-mee-potalle jutut! jos en saa ratkiraivokasta poikaamme potalle,hän pissaa housuun ja seuraava taistelun aihe onkin sitten vaatteiden vaihto *huokaus*...

jossain vaiheessa unissaan komensi " äitiä" eli siis minua. Huusi kuin raivopäinen ja potki,että äiti mee pois. Kun nousin ja menin sohvalle,hän huusi äitiä takaisin.. Välillä tätä pompottamista kesti hyvän tovin, mutta sitten sain tarpeekseni enkä enää mennyt mihin pikku-herra milloinkin äitin halusi. Käänsin vain kylkä ja sanoin, että nyt nukutaan. Annoin hetken huutaa ja sitten kävin silittämässä poikaa ja hyssyttelmässä ja menin takaisin nukkumaan. Nykyään meillä nukutaan jo aika rauhallisesti. Ehkä kerran-kaksi vilä herätään öisin, kun janottaa tai pissittää. Luulen, että aika monella on tälläinen vaihe. (lapsethan alkavat nähdä unia 2-3 vuotiaana).

Meillä lapset käyvät myös päiväkotia parikertaa viikossa.



Voimia ja kärsivällisyyttä teille! Kyllä se parempi aikakin vielä koittaa.

Meillä auttoi aika paljon unikoulu-periaate!

Kolme vee poika ja aika ajoin samanlaista raivoamista öisin. Itse olen sen ajatellut liittyvän vain uhmaikään. Meillä nimittäin tismalleen samalaisia kohtauksia saadaan myös päivisin, kun esim. ulkohaalarit pitäisi pukea. Olen tuumaillut, että poika varmaan näkee unta ja kiukuttelee sitten unissaan...ikäänkuin kertaa päivän tapahtumia. Öisin raivotessaan ei oikein kunnolla tunnu olevan hereillä. Olen vain sitten hyssytellyt, peitellyt ja isttunut hetken vieressä niin että saa uudelleen kunnolla unenpäästä kiinni.

perhe nykyään samassa huoneessa.Mutta eipä auta sekään...

Juuri tuota meilläkin kun joku sanoi, että saattaa huutaa äitiä ja sitten jo takaisin.Onkohan siis normaalia kun olen ajatellut meidän lasten olevan jotenkin " häiriintyneitä" .Ei kellään meidän tutuilla tälläistä ole.

Itseäni vaan syytän, että mitä teen/teemme väärin.Kun voisi

olla varma että kaikki tälläinen voi olla ihan ok käytöstä...

Toisaalta oli helpottavaa lukea, että muillakin voi olla tälläistä.

Meillä 2-v tyttö joka viimeksi tänään heräsi kesken päiväunien raivoamaan, ja tässä parina yönä viime aikoina on ollut öisiä huutokohtauksia. Meillä ne liittyvät väsymykseen, eli jos on nukuttu liian vähän tai herätään täysin kesken unien johonkin häiriötekijään on tulos karjunta jota ei saa millään loppumaan. Sylissä riehutaan ja karjutaan, huudetaan hysteerisesti jne. Tyttö on ollut samanlainen vauvasta saakka, eli ei kannattanut herättää yöllä ellei halunnut saada hysteerisesti kirkuvaa pakettia kannettavakseen tunneiksi. Nyt on minuakin alkanut mietityttää onko jossain jotain vikaa koska meillä on puolivuotias joka ei ole koskaan tällaisia kohtauksia saanut. Varmaan kyseessä on vain temperamenttipiirre, eli lapsi reagoi kurjalta tuntuvaan tilanteeseen unenpöpperöisenä tuolla tavoin.

Kappas vain, onhan meitä muita! Meidän temperamenttinen, neurologin mm. " hyvin omaehtoiseksi ja hyvin herkäksi" diagnosoima tytsy, kohta jo 4v. alkoi saada noita 3v.uhman iskettyä päälle.. Aivan karseata, että ei ne päivittäiset riehunnat ja rajojen testaamiset piisaanneet vaan piti siinä vaiheessa sitten öisinkin ruveta.. Jos vaan jostain syystä sattui heräämään yöllä, herätti minutkin.., sitten otti pultit jostain mitä tein hänen mielestään väärin, ja lisää kierroksia jostain.. rääkyi, riehui, rähjäsi, kävi kimppuunkin, jankkasi, huusi vastaan, solvasi. paiskeli tavaroita.. vaikka mitä. Ja pahimmillaan sitä saattoi kestää kaksi, kolme tuntia putkeen, pahimpina koin itse ajankohdan klo 03-05/06, vielä kun raskaana olin, väsynyt, pahoinvoiva etc. Eikä sitten niissä desibeleissä ja muussa kyllä kukaan muukaan nukkunut.. Varmaankin tarhan aloitus aika paljon yhdessä saman aikaisesti siitepölykauden räjäyttämien allergiaoireiden kanssa oli tilanteen syynä, huh huh.



Mainitsin tuolloin asiasta isälleni puhelimessa, joka räjähti nauramaan ja totesi, että saan maistaa nyt omaa lääkettäni, heh hee.. Elikäs itse kutakuinkin samassa iässä tein aivan samat temput. Minuun kuulemma puri huumori, eli kun rupesivat yöllä vitsiä vääntämään ja nauramaan, niin lopulta onnistuivat minut saamaan nauramaan ja rauhoittumaan. Mutta meidän tyttöönpä eivät isäni vinkit auttaneet, vaan saivat riehaantumaan lisää ja rähisemään, että häntä ei saa yrittää naurattaa. Mur. Likka äitiään fiksumpi.. Tuota sitten kesti jonkin aikaa.. En tiedä kumpi auttoin enemmän, aika vai saadut allergia- ja astmalääkkeet.



Kesä tuli, lomat ja siitepölyt vähenivät.. Kunnes tuli syksy, tarha alkoi, samoin allergiaoireet ja hengenahdistus.. ja samat yölliset uhmakohtaukset!



Meillä siis vaikuttais olevan pohjalla ongelmassa ikä 3v. uhmineen, tarhailun aloitus ja lomien jälkeen jatkuminen ja ne ALLERGIAT. ihme ja kumma.. raskaudellani ja vauvan syntymällä kesällä ei asiaan ollut vaikutusta tähän ko. ilmiöön, vaan ne ovat vaikuttaneet häneen positiivisesti : ).



pst. Unohdin, että tarhassa tyttöä kiusattiin, kun tämä saatiin kuriin syksyn aikana, niin se visiin helpotti myös - kuten se myös, että uusi lastentarhan opettaja kahden vaihtuneen hoitajan kera ovat huomanneet, meidän pikkulikan vetävän heitä höplästä->tiukensivat kuria ja ihan tosissaan näkevät vaivaa, etteivät tule juksatuiksi ; ). Lisäksi hänen vaativuutensa/ääniyliherkkyytensä ja vauhdikkuutensa/mahdollinen keskittymishäiriö ovat saaneet henkilökunnan skarppaamaan monin paikoin.



- Tiina -

Meillä 3 ja 5 vee lapset. Poika isompi ja tyttö nyt 3v. Hänen kanssaan on menny arki ihan mahdotomaksi. Mikään ei ole hyvin ja valittaa joka asiasta. On ollu nyt viimeisen puoli vuotta todella herkkä esim pukemisesta, sukat huonosti, vetoketjut ahdistaa kaulasta, hanskat väärin, pipo väärä ym. Jouduttu viemään usein ilman sukkia päiväkotiin aamulla. Aamut on aivan kauheita ja varattava aikaa tosi paljon. Vaatteita riisuu moneen kertaan, kiukuttelee ym. Päiväkoti näkyy ikkunasta ja syövät siellä aamupalan. Aamuun voi silti tuhrautua 1.5h:a ja emme edes ehdi aina aamupalalle jolloin annettava syötävää kotona. Monesti joudun pukemaan tytön vasta ulkona rappusilla kun muuten vaan kiukkuaa sisällä. Olen nostanu aamulla alasti välillä ulos koittamaan onko lämmin, voiko lähteä vaikka t-paidalla. Tuntuu niin pahalta kun aina mentävä äärimmäisyyksiin että saa edes vaatteet päälle. Ja kun on takana aikamoista valvomista tytön nukkumisen takia niin tulee kyllä sitten tiuskittua aika herkästi :(

Meillä saadaan siis yöraivokohtauksia jotka kestävät 10min-45min ja näitä on muutaman kerran viikossa, välillä joka yö. Kun tyttö oli 2v 3kk sai hän yhden kuukauden putkeen joka yö todella rajuja raivareita. Potki, hakkasi minua ja miestäni, heitteli tavaroita  ym. Huusi ensin äitiä mutta sitten pitikin taas mennä pois ym. Välillä isä kävi, välillä oli oltava äiti. Satutti itseään myös usein kun potki seiniä, huonekaluja ym lattialla maatessaan ja raivotessaan. Muutamana yönä valvoi 3-5h ja nukahti vasta klo 5 aamulla. Noihin aikoihin käytin tyttöä lääkärissä kun ei tiedetty mitä voidaan tehdä noiden yöraivareiden kanssa. Töissä käyminen alkoi olemaan jo aika raskasta. Alettiin antaa lääkärin kehotuksesta melatoniinia ja se auttoi tuon pahimman yli. Meni nukkumaan klo20 ja saatiin poikakin ajoissa nukkumaan kun eivät riehuneet kimpassa. Poika siis myös erittäin vilkas ja haastava lapsi.(Perheneuvolassa tutkittu psykoligisin testein) 

Nukkumaan meneminen on ollut aina todella vaikeaa lapsillamme ja edelleen molemmat lapset menevät nukkumaan vasta 21.30 vaikka iltatoimet aloittaisi kuinka aikaisin. Poikkeuksena päivät milloin päiväkodin jälkeen on ollut jotain fyysistä liikuntaa vielä esmi uimista. Näinä päivinä  lapset väsyneempiä. Välillä saatamme saada heidät jo ysiltä nukkumaan(Tätä tapahtunut ehkä max 10 krt 3 vuoden aikana). Poika lopetti päikkärit jo todella aikaisin 2.5 vuoden iässä. On nukkunut aina max 10h yössä. Tyttö tarvitsee päikkäreitä mutta se taas pidentää nukkumaanmenoaikaa mikä on todella myöhäinen kun pitäisi herätä aamulla klo 6.30.  Päiväkodissa on yritetty ottaa päikkärit pois mutta on välillä nukahtanut silti. Siellä rauhoittuminen ollut vaikeaa unille ja herättäminen myös haastavaa joten päätimme kokeilla jos pärjäisi ilman päikkäreitä. Siellä kun on herätetty unilta niin tyttö itkenyt ainakin 30min ja huutanut äitiä. Pärjäisi varmaan ilman päikkäreitä jos nukkuisi yöt hyvin mutta kun heräilee ja kitisee paljon plus käy joka yö pissalla tai pissatetaan väkisin kun kitisee pissahätää. Raivari tullut usein myös tästä pissaamisesta. Iltajuomistakin yritetty rajoittaa mutta ei ole aina auttanut sekään. Pitäisi olla juomapullo päiväkodissa jotta joisii tarpeeksi päivän aikana niin ei illalla enää tankkaisi. Vesi vaan menee huonommin alas näin talvella ja en voi mehuakaa päiväkotiin oikein pullossa viedä. Eli tuntuu että mikään ei auta jotta olisi rauhalisempi. Illat on rauhoitettu, tv on kiinni jo klo 19, kaikki iltatoimet tehdään samalla lailla joka pv ym. Käy ilm. päivän tapahtumia yöllä läpi jos on jotenkin erityisherkkä(tätä ei ole vielä tutkittu mutta mietimme pitäisikö harkita toimintaterapiaa ym). Ennen oli siis niin että raivarit sijoittuivat öihin, nykyään itkee, kitisee, raivoaa myös päivisin. Raivarin voi saada mistä vaan. Yhtenä iltana esim siitä kun laitoin hammastahnaa harjaan ja kastelin harjan(minkä teen aina) tuona iltana ei olisi saanut kastella. Toinen kerta oli kun jouduin pesemään väkisin hampaat. Hampaiden pesu ollut todella haastavaa jo kauan ja yksi reikä oli tullut kun en ole saanut hampaita kunnolla pestyä :( Päätin ottaa kovemman linjan ja pesen väkisin jos ei anna pestä. No siitäkös suuttui ja sen jälkeen 45min potki lattialla ja raivosi klo 22 asti. Heitti mm keittiön puisen tuolinkin olohuoneeseen. Raivari tulee myös esmi ketsupin laitosta ruokaan, on liina vähän tai paljon tai ei ollenkaan ym. Eli tosiaan alkaa olemaan ideat vähissä että mitä tehdä ja kiva lukea että muillakin on lapsia jotka raivoaa monista asioista, kun kenelläkään tutulla ei ole mitän tallaista. Itseä tullut myös syytettyä monesti koska itelläni palaa kyllä pinna kun mielestäni on aikamoista manipulointia tytöltä. Kun en suostu temppuiluun ja annan itkeä lattialla niin mietin aina että onkohan tapani järkevä. Tekeekö hallaa erityisherkälle lapselle, näkeekö vielä enemmän painajaisia kun äiti ei huomioi. Yleensä jos on illalla saanut raivarin niin yö menee myös huonosti :( Öisin olen yrittänyt kääntää selän ja sanonu että nyt on yö ja pitää nukkua. Yleensä raivoaa, potkii ja huutaa että "äiti ei saa nukkua taii mee pois ym". Kun ei anna ottaa syliinkään niin ei ole oikein keinoa rauhoittaa. Voimat ei edes riitä pitämään sylissä 30minuuttia. Yritetty on. Yöraivariin ei auta muu kun että huutaa aikansa ja sitten pyytää ite syliin. Nykyään huutaa lattialla päiväsaikaankin että "äiti, älä jätä, älä jätä mua yksin". Vaikka siis menen viereiseen huoneeseen, vessaan ym. Lisäksi sanoo että en pysty kävelemään, on liukasta ym. Mietittiin jo että onko joku fysiologinen vika vai mitä ihmettä mutta motoriikassa ei mitään ongelmaa kun kivaa tekemistä ja hänellä hyvä pv ym. Eli onko vain keino saada huomiota vai mitä ihmettä? Pelkääkö vaan pimeää tai äidin/isän menettämistä niin paljon että reagoi voimakkaasti. Olemme kyllä olleet aika väsyksissä kun ei ole tukiverkkoa ja lapset haastavia. Ehkä tunnistavat meidän väsymyksen ja kiukkuisuuden ja reagoivat siksi. Pojalla on lisäksi ongelmia kakkaamisessa pottaan/pöntölle. Ottaa joka pv vatsan pehmennyslääkkeen jotta kävisi edes kerran päivässä kakalla(tännkein pakotettava, vietävä vessaan, muuten tulee housuun tai yöllä vaippaan). Pissavahinkoja on myös edelleen ehkä kerran viikossa vaikka poika jo 5.5v. Mutta tässä siis kokemuksia meidän raivareista ja "eritysiherkästä tytöstä".