Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kiusaaminen ei sitten loppunutkaan, jätin luokkakokouksen väliin
05.09.2014 |
Sain kesällä yllättäin kutsun FB:ssä vanhan luokkani saunailtaan. Olin aika yllättynyt, koska en ole ollut missään tekemisissä luokkalaisteni kanssa koulun jälkeen.
Silloin kouluaikaan minua kutsuttiin nimillä, joita en ala tässä toistamaan, mutta ne liittyvät erääseen ulkonäössäni olevaan, muista poikkeavaan piirteeseen. Asiaan, jolle en itse voi yhtään mitään. Ne nimittelyt sattuivat jo silloin tosi paljon ja en vielä aikuisenakaan voi mitenkään pitää niitä hauskoina tai vitsikkäinä. Sanottakoon vielä, että jos tänä päivänä koulussa jotakuta nimiteltäisiin vastaavasti, nousisi siitä iso haloo.
En ole noita kouluaikoja sen enempää muistellut, en hyvällä enkä pahalla. Ajattelin myöskin, että kaikki me olemme lapsena voineet olla ajattelemattomia, mutta nyt aikuisena asiat ovat toisin.
Kutsu siis tuli ja olin yllättynyt ja vähän ilahtunutkin. Ajattelin, että menneet on menneitä ja nyt ollaan aikuisia. Hyväksyin tapahtumakutsun ja usea pani merkille, että olin ilmoittautunut mukaan. Siitä alkoikin jotain, mitä en voinut kuvitella enää tapahtuvan. Ne jotka olivat pahimpia silloin, aloittivat välittömästi saman, mihin jäimme koulun pihalla. Että ihan oikeasti aikuiset ihmiset aloittivat sen saman kiusaamisen! Ensireaktio oli täydellinen tyrmistys, että mitä v...ua ja sen jälkeen tuli tahattomat kyyneleet.
Jotenkin jäin myös odottamaan, että edes joku noista kaikista luokkalaisistani reagoisi jotenkin tuohon, mutta ei. Kukaan ei sano mitään. Sen verran alkoi jossain kohtaa ottaa päähän, että vastasin noihin viesteihin, että toivosin ettei minusta enää käytettäisi tuollaisia nimityksiä. Vastaus tuli välittömästi: "Mut sähän olet..." ja muut peukuttaa, nekin jotka muuten olivat hiljaa. Hämmentävintä tässä kaikessa on mielestäni se, että kaikki ovat jo itsekin vanhempia ja vaikea kuvitella, että he hyväksyisivät vastaavaa omien lastensa suuntaan.
Saunailta oli ja meni, en sinne mennyt. Pari viikkoa on nyt mennyt ja se tässä nyt mietityttää, että eikö tästä ollenkaan pääse yli ja olenko liian herkkä. Kommentteja? Ei enempää lyttäystä tällä lytätylle, kiitos :-)
Kommentit (112)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Kiitos sinulle ja monille muille vastanneille. AV:lla yleensä lyödään lyötyä, mutta ihana huomata, että täällä on myös paljon tunneälyllä varustettuja ihmisiä :-)
Se mikä itseäni tässä jutussa rassaa eniten, on oman reaktioini voimakkuus. Tuosta kouluaikaisesta nimittelystä on tosiaan jo vuosikausia ja luulin päässeeni sen kaiken yli. En ole näitä miettinyt ollenkaan, enkä tosiaankaan ole kieriskellyt itsesäälissä näiden juttujen takia. Kun tämä alkoi taas, tuntui kuin olisi iso kivi valahtanut vatsanpohjaan. Ja niiden sivustakatsojien reaktiot, ne tosiaan satuttivat eniten.
Teille jotka arvelette minun olevan huumorintajuton herkkis, niin kysyn, olisko teistä ok, että lastanne huudetaan toistuvasti koulun pihalla ja luokassa sukupuolitaudin nimellä? Minä en edelleenkään osaa ottaa sellaista huumorilla ja minusta se ei ole mitenkään hyväksyttävää.
Muutamilla tässä ketjussa tuntuu olevan kova halu vääntää kiusaaminen kiusatun omaksi syyksi. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että toista ei nimitellä? Kaikki me olemme olleet lapsia ja varmasti toimineet jossain kohtaa tyhmästi ja loukanneet muita, mutta aikuisen ihmisen pitää jo pystyä säätelemään omaa käytöstään. Vaikka ensimmäinen mielleyhtymä minusta olisikin sukupuolitauti, niin ei sitä nyt saatana soikoon pidä enää ääneen sanoa.
ap
[/quote]
Äh, alan epäillä trollia. Ei kukaan nyt sentään noin törkee voi olla.
Hei, ap
kirjoita toi sun äskeinen kommentti sinne faceen.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 09:05"][quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Aina ei asenne valitettavasti auta. Meillä oli luokalla tyttö, jota aina haukuttiin selän takana. Myöhemmin hänestä tuli viranomainen alalle, minne ei ihan jokainen pääse. Näytöt olivat siis melko kovat ja ihmisenäkin hän oli muuttunut, oli määrätietoinen ja sellainen, jolle ei tulisi mieleen ryhtyä ryttyilemään.
Luokkakokouksessa kaikki oli kuitenkin ennallaan. Hänelle puhuttiin päin naamaa ystävällisesti ja selän takana naurettiin uutta olemusta, itsetuntoa ja kasvotusten käytiin haastattelemassa virne naamalla, että saatiin lisäjuoruttavaa tupakkapaikalle. Surullisinta tässä on se, että tämä menestynyt virkamies lähti juhlista pois kuvitellen, että vihdoin sain näyttää niille.
[/quote]
No näyttihän se. Tietää ilmeisesti itse, että on parempi kuin nämä juoruajat, jotka ovat jumittuneet teini-ikäisten pissisten ja jonnejen tasolle ja varmaan pohjimmiltaan itsekin sen tietävät, koittavat vaan peitellä epävarmuuttaan juuri tuolla juoruamisella ja mukaparemmuudella. Tietävät alitajunnassaan, että tuo kiusattu henkilö on parempi ja pätevämpi ja ystävällisempi kuin he ikinä pystyvät olemaan, jolleivat muuta asennettaan toisia ihmisiä kohtaan.
Tabletilla ei näköjään lainaus toimi. T:73
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:28"]
Ja kun oikein asiaa mietin, niin pahimmalta ei edes tuntuneet nuo ilkeät kommentit. Niihinhän mä olen jo "tottunut" heiltä. Pahinta oli se, ettei kukaan sano mitään mun puolesta, ei edes aikuisena, kun jokaisen jo pitäisi tajuta, ettei kenellekään puhuta noin. Ei edes siinä kohtaa, kun itse laitoin viestiä, et toivoisin nimittelyn jo loppuvan. Oli siellä luokassa niitäkin, joista ihan aidosti ajattelin, et olis kiva tavata. No, en ajattele enää.
[/quote]
Voi ap, etkö tiedä, että häntäheikit ja joopajoot eivät vain uskalla erottua joukosta! He leikkivät vielä aikuisenakin -seuraa johtajaa leikkiä!
Ole huoleti, vanha sananlasku sanoo: minkä taakseen jättää sen edestään löytää!
Asiallinen tekstisi tosin kertoo, että taidat olla varsin kelpo persoonallisuus!
Ap:n kyky kirjoittaa ilmaisee, että hän on fiksu. Hyvin ammattiin sijoittunut nainen toisessa esimerkissä on ilmeisesti fiksu. Minun veljeä kiusattiin koulussa, kun hän oli muille "liian älykäs". Oma poikani ei oikein sulaudu joukkoon, koska hänkin on älykäs.
Peruskoulun seulomaton sakki ei kestä sitä, että joukosta pistää silmään suuresta massasta erottuvat älyköt. Tämä on minun tähänastisella elämänkokemuksellani (46 v) tekemä havainto, joka pätee moneen tapaukseen.
Ap:na voisin tuntea iloa siitä, että olisin kaiken tuollaisen yläpuolella. Oikein hyvää jatkoa ja onnellista elämää hänelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi kyllä ärsyttämään ihan huolella sun luokka"kaverit". Huh huh. Mut ehkä vaan täytyy käsittää ettei voi kauhalla pyytää, jos on lusikalla annettu. Säälittävät reppanat. Ap, pää pystyyn ja elämässä eteenpäin! <3
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 05:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 21:31"]Toivottavasti niiden lapsia kiusataan koulussa, niin ehkä ymmärtäisivät miten paskamaisesti ovat sulle tehneet. [/quote]
Lastenko vika se on, miten vanhempansa käyttäytyvät? Olet itse sairas.
[/quote]
Ei lasten vika mutta lapset saavat vanhempien hedelmät syötäväkseen! Vai kuvitteletteko, että näin käyttäytyvien ihmisten perheissä käytös jotenkin simsalabim muuttuisi? Eikö kiusaaminen ole jo kotoa opittu juttu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 09:05"]
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Aina ei asenne valitettavasti auta. Meillä oli luokalla tyttö, jota aina haukuttiin selän takana. Myöhemmin hänestä tuli viranomainen alalle, minne ei ihan jokainen pääse. Näytöt olivat siis melko kovat ja ihmisenäkin hän oli muuttunut, oli määrätietoinen ja sellainen, jolle ei tulisi mieleen ryhtyä ryttyilemään.
Luokkakokouksessa kaikki oli kuitenkin ennallaan. Hänelle puhuttiin päin naamaa ystävällisesti ja selän takana naurettiin uutta olemusta, itsetuntoa ja kasvotusten käytiin haastattelemassa virne naamalla, että saatiin lisäjuoruttavaa tupakkapaikalle. Surullisinta tässä on se, että tämä menestynyt virkamies lähti juhlista pois kuvitellen, että vihdoin sain näyttää niille.
[/quote]
Puhuit paskaa selän takana myös? Voi sinua pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein aikanani ratkaisun, että en osallistu yhteenkään luokkakokoukseen. Pahimpia kiusaajiani en suostunut ottamaan edes facebook-kavereiksi. Myöhemmin päädyin siivoamaan kaverilistaltani myös kiusaajat, joiden kanssa olin jo sopinut... ja oikeastaan kaikki kiusaamisenaikaiset koulututtavat, vaikkeivät he kiusanneetkaan. Kerran eräs luokkalaiseni otti meihin kaikkiin entisiin luokkatovereihinsa yhteyttä ja uteli, mitä meille kuuluu ja mitä teemme. En vastannut kuin korkeintaa ympäripyöreitä: minun senhetkinen elämäni ei kuulunut yhdellekään heistä. Vaikka olinkin päässyt opiskelemaan haluamaani alaa ja olin onnellisesti parisuhteessa, en kokenut edes tarvetta "näyttää", kuinka olin menestynyt kiusaamisesta huolimatta.
Tein päätöksen tietoisesti: en halunnut jäädä omaan rooliini kiusattuna, enkä halunnut mitään sidoksia siihen aikaan. Tietenkin pahimmissa kiusaajissa epäilin, että kiusaaminen jatkuisi vielä monen vuoden jälkeenkin, mutta isoin pelkoni oli, että jäisin itse jumiin omaan historiaani. En ole tätä päätöstä katunut kertaakaan.
Ap, olen pahoillani puolestasi, mutten lainkaan yllättynyt. Olen itse todennut, että luokkakokousten tapaisissa ryhmäkokoontumisissa ryhmädynamiikka pyrkii palautumaan siihen vanhaan, vaikka ihmiset olisivatkin aikuistuneet - jos voi noiden sinua pilkanneiden ihmisten olettaa aikuistuneen millään tavalla. Heidän käytöksensä oli noloa, ja sinun kannaltasi voisi todeta, että he taantuivat tyystin. Lapsellista ja surkuhupaisaa.
Uskon että tuntuu pahalta, mutta ehkäpä sinä loppujen lopuksi selvisit voittajana kauniine, kypsine ajatuksinesi siitä, että menneet ovat menneitä ja että he olisivat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nämä ovat tosi ikäviä juttuja. Minulla on vähän samanlainen pettymys kuin aloittajalla vaikka en itse ollut nimittelyn uhrina. Uhrina oli nainen, joka ei päässyt paikalle. Kaikki hänestä puhuttiin: ulkomaalainen mies, parisuhde ja kaikille naisen (normaaleille) saavutuksille naurettiin. Tuli ikävä olo naisen puolesta, enkä aio jatkossa osallistua vastaaviin tapaamisiin."
Nämä tyypit varmasti jännittävät itse näitä luokkakokoontumisia ja miettivät, millaisen kuvan antavat itsestään ja mitä kertoisivat elämästään, etteivät näyttäisi epäonnistuneilta muihin verrattuna. Helpompi purkaa jännitys ja alemmuudentunto johonkuhun valmiiksi pedattuun kohteeseen. Ja tietysti heitä haittaisi kuulla, miten hyvin entisellä kiusatulla nyt menee, paremmin kuin heillä. Edes jollain lailla pitäisi päästä pätemään hänen kustannuksellaan, ja heillä ei ikävä kyllä ole vieläkään muita välineitä kuin silloin lapsena. Aikuiset eivät auttaneet heitäkään, mistä seurasi pysyvä vamma.
Niihän se taitaa olla, että valtaosa älykkyys heiluu 100 tienoilla. Varmaan tämän keskivertomassan on hankala käsitellä poikkeuksia.
Mä olen vanha käpy vm. 76, enkä ole ketään kiusaajaani tai hiljaista hyväksyjää ottanut FB-kaverikseni. Mulla on mun lapsuudenkaupungistani kaikkiaan neljä ikätoveriani kaverina, vanha kaveripiirini siis. Ei muita.
Minä en taatusti seurustele kiusaajieni kanssa millään tavalla, enkä anna anteeksi ikinä!
Nyt minua ei enää pysty kiusaamaan, koska lopetan sen tavalla tai toisella, kiintiö nääs täynnä!
Maailmassa on ystävällisiäkin ihmisiä.
Kiusaamisessa on kyse nokkimisjärjestyksestä. Itsensä tuon järjestyksen "yläpäähän" mieltävät haluavat pitää asemansa hamaan maailman tappiin asti. Sellaisista ihmisistä kannattaa pysyä erossa. Mihinkään heidän yhteydenottopyyntöihin ei kannata vastata minkään ikäisenä. Sen sijaan kannattaa keskittyä itsensä ja oman osaamisensa kehittämiseen. Mahdollinen kiukku ja viha kannattaa käyttää rystysillä punnertamiseen ja vaikka leuanvetoon, ei ollenkaan päihteisiin.
T. m41
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 08:57"]
Olen pahoillani puolestasi. Itse olen päässyt kiusaamisten ja nimittelyjen yli. Olen jopa hyväksynyt pari entistä nimittelijää fb- kavereiksi. Luokkakokouksessakin olin yksi muista. Kukaan ei nimitellyt, eikä kiusannut mitenkään. Mun tapauksessa kyse oli varmasti asenteestani. Aikuistuminen toi mukanaan avoimuutta ja vahvuutta minulle. Uhkun itseluottamusta ja varmuutta. Jos joku vanhoista kiusaajista kysyisi: onkos siinä P****? Vastaisin varmaan: Anteeksi kuinka? Pääsitkö koskaan peruskoulusta?
Luokkatoverisi ovat yllättävän lapsellisia, mutta itse kuittaisin vastaavassa tilanteessa takaisin. Kertoisin että nimitys loukkaa (kuten lapselle kerrotaan) ja kysyisin mitä mieltä olisitte vastaavasta nimityksestä lapsillenne?
[/quote]
Kiitos sinulle ja monille muille vastanneille. AV:lla yleensä lyödään lyötyä, mutta ihana huomata, että täällä on myös paljon tunneälyllä varustettuja ihmisiä :-)
Se mikä itseäni tässä jutussa rassaa eniten, on oman reaktioini voimakkuus. Tuosta kouluaikaisesta nimittelystä on tosiaan jo vuosikausia ja luulin päässeeni sen kaiken yli. En ole näitä miettinyt ollenkaan, enkä tosiaankaan ole kieriskellyt itsesäälissä näiden juttujen takia. Kun tämä alkoi taas, tuntui kuin olisi iso kivi valahtanut vatsanpohjaan. Ja niiden sivustakatsojien reaktiot, ne tosiaan satuttivat eniten.
Teille jotka arvelette minun olevan huumorintajuton herkkis, niin kysyn, olisko teistä ok, että lastanne huudetaan toistuvasti koulun pihalla ja luokassa sukupuolitaudin nimellä? Minä en edelleenkään osaa ottaa sellaista huumorilla ja minusta se ei ole mitenkään hyväksyttävää.
Muutamilla tässä ketjussa tuntuu olevan kova halu vääntää kiusaaminen kiusatun omaksi syyksi. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että toista ei nimitellä? Kaikki me olemme olleet lapsia ja varmasti toimineet jossain kohtaa tyhmästi ja loukanneet muita, mutta aikuisen ihmisen pitää jo pystyä säätelemään omaa käytöstään. Vaikka ensimmäinen mielleyhtymä minusta olisikin sukupuolitauti, niin ei sitä nyt saatana soikoon pidä enää ääneen sanoa.
ap