Työtön, onko vaikea sanoa julkisesti että olet työtön?

Mä olen kesäkuun alusta ollut työtön. Ja on vaikea sanoa, enkä oma-aloitteisesti siitä ala edes puhumaan. Jos joku kysyy missä oon, ettei kuvittele että vapaaehtoisesti yhteiskunnan rahoilla kituutan. 

Oon lähettänyt noin 30 hakemusta enkä päässyt edes haastatteluun. Kyllä oikeesti tuntee ittensä surkeeksi. Kohta oon nelikymppinen eikä kukaan huoli töihin.

On vaikea sanoa. Olen media-alalla ja uskottelenkin kaikille tekeväni freelance-duuneja. 15 vuotta isossa talossa ja hyvä duuni, sit useamman yt-kierroksen jälkeen sivuun. Häpeän määrä on valtava, eikä media-alan töitä ole, ei edes free-mahdollisuuksia, jos ei ole hyvissä ajoin asemoinut itseään vakituiseksi avustajaksi. Että näin.

Oho, pätkä tekstistä hävisi. Mut siis jos joku kysyy missä oon töissä niin kerron etten just nyt missään mut lähetin just pari hakemusta jne. ettei luule muo laiskaksi. Olo on muutenkin turha ja hyödytön. 

Itsekin ajattelen ihmisistä jotka on olleet useamman kuukauden työttömänä, että niissä on jotain vikaa.

2

Ei hävetä. Tilanne on nyt tämä, toivottavasti vuoden kuluttua menee paremmin. En halua määritellä ihmisarvoani sillä olenko työelämässä, ja jos joku pitää minua kakkosluokan kansalaisena koska olen työtön niin haistakoon p*skan.

On. Siksi pyrin välttelemään tuttuja, ettei kukaan vaan ota puheeksi tuota työasiaa.

Tässä kaupungissa ei työttömyyttään tarvitse hävetä, töitä kun ei ole monella muullakaan.

Ei ole vaikea sanoa. Työttömiä on niin paljon muitakin, että lähipiirissä taitavat olla kohta vähemmistössä ne, joilla on suht varma työpaikka eikä yt-neuvotteluja ole tiedossa.

Ei ole vaikeaa, vaikka työttömyys on alkanut ahdistaa mua ihan hirveästi nyt lähiaikoina. Tosi paljon hakemuksia sisällä ja myös tosi paljon täystyrmäyksiä tullut, joten mielestäni ihan normaalia olla pettynyt ja harmistunut kun ei tunnu kelpaavan mihinkään...silti sanon suoraan olen työtön, jos joku jotain kysyy. Ja kyllä ne tosiaankin kysyy, naapurin tätikin ihan joka viikko....

Sama homma. On hankalaa. 

Olen työtön ja en häpeä asiaa, koska ehkä joku jolle kerron tilanteestani voi auttaa minua eteenpäin. Pitkällä tähtäimellä minun on löydettävä jotain, koska en halua yhteiskunnan elätiksi. 

Kyllä sitä tulee välillä kerrottua muunneltua totuutta. Tänä kesänä olen mm. sanonut muutaman kerran olevani kesälomalla (vastannut joo, kun sitä on kysytty). Kyseessä olleet tuntemattomat ihmiset, jotka tulleet eri tilanteissa heittämään muuten harmitonta small talkia. Kokemus on opettanut ettei sitä työttömyyttään kannata mainostaa. Keskustelun sävy ja suhtautuminen minuun muuttuu yleensä välittömästi negatiiviseksi. Monesti alkaa tulla sitten jatkokysymyksiä aiheesta. En jaksa alkaa tilittää asioitani ja vielä vähemmän kuunnella neuvoja kuinka minun pitäisi tehdä sitä tai tätä - ihmisiltä, joita en tunne ja jotka eivät tunne minua. Pääsee helpommalla kun mutisee näihin "mitäs sä teet työksesi tai oletko lomilla" - tyylisiin kysymyksiin jotain epämääräistä, kuten "joo olen lomalla" tai "oon duunissa "kaupungilla" yms. Säilyy sopu paremmin.

Hävettää, en kuuluta kenellekään asiaa ja kysyttäessä vastaan nolostellen. Päivät kuluvat tekemättä mitään, oma arvostus itseä kohtaan on ihan nollissa. Jos kymmenistä hakemuksista (joihin käytetty aikaa ja kirjoitettu varta vasten haettavaa yritystä varten) huolimatta ei pääse edes haastatteluun asti, täytyy varmaan olla sysipaska.

t. Nuori

Kieltämättä on. Lapsetkin ovat päiväkodissa josta en halunnut heitä ottaa pois koska haen todella aktiivisesti töitä, käyn haastatteluissa ja kyllä niiden hakemusten tekemiseenkin menee aikaa. Näin voin myös aloittaa ihan koska vaan, tosi lyhyelläkin varoajalla. Ovat kuitenkin lyhyitä päiviä eivätkä edes joka arkipäivä. Eli kyllä se tuollaiseen selittelyyn itselläni menee kun hieman hävettää kouluttautuneena ja aina hyvänä ja ahkerana työntekijänä olla työtön.. En voi sille mitään. Onneksi kaikki läheiset ymmärtää.

Kyllähän se totta on, että on paljon kivempi sanoa että on jossain töissä, mutta en minä ajattele että työttömyydessä olisi jotain hävettävää, töitä ei riitä kaikille ja sille ei mitään voi. Minä olen ollut tässä parin vuoden aikana useamman kerran lehdessä ja telkkarin uutisissa puhumassa työttömyydestä, ja ylen radiossakin tuli yhtenä päivänä meikäläisen länkytystä tämän tästä pätkiä, onneksi en kuullut kuin yhden kerran :) Olen mukana kuntakokeilussa pitkäaikaistyöttömien asiakasryhmässä, tyhmä nimi ryhmälle, mutta siellä puhutaan kuntakokeilun työntekijöiden kanssa kaikesta työttömyyteen liittyvästä, mietitään keinoja työllistyä ym. kuntakokeilussa etsitään kaupungille ja valtiolle uusia keinoja työllistää pitkäaikaistyöttömiä. Olen myös ammattiliittoni johtokunnassa, ja vastaan työttömien toiminnasta. Työttömien yhdistyskin on täällä aktiivinen, mutta sinne en ole ehtinyt.

Pitäisi työttömyydeltä vielä säästyneidenkin ihmisten tajuta se tosiasia, että enää koskaan ei tule sellaista aikaa että kaikille riittäisi palkanmaksaja jos töitä haluaa tehdä. Tai sitten työtä on jaettava radikaalisti.

ap

Kurja lukea, että noin moni kokee, ettei työttömyyttä saa mainita.

Sinkkuna kun olen nyt ja tapaillut miehiä, niin hitusen ahdistaa aina uudelle miehelle kertoa tuo juttu. Juuri viime viikolla yksi mies lopetti kirjoittelun (mulla nettideittiprofiili) heti sen viestin jälkeen, jossa kerroin olevani työtön. Toki voi olla sattumaakin, mut epäilen... Tähän aikaan miehet kyselee usein että mitäs sun kesään, onko jo kesäloma pidetty ja töihin palattu? ym. Tosin suurin osa miehistä ei ole asiasta niin moksiskaan, toivottelee vaan onnea työpaikan etsintään.

Mulla taustalla siis yt-neuvottelut ja tällä hetkellä haen oman alan töitä mut jos niitä ei saa, keksin jotakin muuta. Korostan aina tuota et olen kyllä opiskellut ammatin, ollut oman alan töissä, mut yt-neuvottelujen seurauksena jäänyt työttömäksi. Ja muistan kans mainita jos on työhaastattelu vaikka ens viikolla. Antaa siis kuvan, että toki yritän saada töitä, en ole elämäntapatyötön.

Ajan henki on kyllä sellanen, että jos (ja kun) saan töitä taas, niin epäilen et kyllä mä vielä joskus tulen olemaan uudestaankin työtön, moni työ on melko epävarma. Ja tosiaan, en kuitenkaan tunne itseäni hyödyttömäksi, en määrittele ihmisarvoani kovinkaan paljon työn mukaan vaikka toki työ tärkeä osa elämää onkin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:17"]

Kurja lukea, että noin moni kokee, ettei työttömyyttä saa mainita.

[/quote]

Ja jos se tulee puheeksi, niin yleisin vastaus on "mikset sä mene töihin?" Ainakin vanhempien ihmisten on mahdotonta käsittää kuinka maailma on muuttunut.

Itseäni hävetti kun olin työtön. Eihän sitä ole kiva kertoa että päivät menee laiskotellen. Siis toki kävin salilla ja pidin taloa pystyssä, mutta silti. Oli nöyryyttävää. Läheiset painostivat hankkimaan töitä. Onneksi lopulta tärppäsi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 23:11"]

Hävettää, en kuuluta kenellekään asiaa ja kysyttäessä vastaan nolostellen. Päivät kuluvat tekemättä mitään, oma arvostus itseä kohtaan on ihan nollissa. Jos kymmenistä hakemuksista (joihin käytetty aikaa ja kirjoitettu varta vasten haettavaa yritystä varten) huolimatta ei pääse edes haastatteluun asti, täytyy varmaan olla sysipaska.

t. Nuori

[/quote]

Voin kuvitella, että sinua masentaa. Mutta älä ota itseesi tätä nykyajan ilmapiiriä, jossa kilpailu työpaikoista on verisempää kuin kenties koskaan. Päteviä ja osaaviakin ihmisiä voidaan sivuuttaa rekryissä aivan käsittämättömillä perusteilla. Ei se ole välttämättä hakijan vika, jos ei tärppää.

Kirjoitit, että päiväsi kuluvat tekemättä mitään ja itsearvostuksesi on huono. Mitä ajattelet siitä, että rupeaisit harrastamaan jotakin, saisit onnistumisen kokemuksia ja uusia ajatuksia - ihan mitä vaan, mikä sinua innostaa ja mistä pidät? Usein itseä kiinnostava tekeminen antaa voimia ja myös tunteen siitä, että on hyvä ja riittää itselleen ja muille. Minusta tuntuu, että et häviäisi siinä mitään, sen sijaan voittaa voit paljonkin.

Juuri ajattelin, että mahtaako ne olla aika vanhoja ihmisiä jotka häpeää tai ihmettelee työttömyyttä, luulisi että kaikki mun ikäiset jotka oli nuoria suuren laman aikaan ei ihmettelisi tai häpeilisi, vaikka kyllähän vanhemmat sukupolvet kai on nähneet muitakin suuria lamoja. Silloin ennen oli toki helpompaa kun kuka tahansa voi mennä lähes mihin tahansa töihin kun sattui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Enemmän kuin joka kymmenes työikäinen ihminen on työtön, joten ei mikään harvinaisuus pitäisi kellekään olla, ja vielä ne päälle jotka tekee pätkätöitä tai on jossain höpöhöpökurssilla tai työharjoittelussa, puoli miljoonaa ihmistä etsii töitä, ja avoimia työpaikkoja on n. 50 000, mollin sivuilla näytti nyt olevan 12 610 paikkaa avoinna, ja jokainen voi itse katsoa montako niistä on sellaisia missä ei tienaa mitään kun on provikkapalkka tai oikeasti yrittäjyys kyseessä.

ap