Lue keskustelun säännöt.
Naimisiin salaa tai ilman häitä -- miten?
29.05.2013 |
Harkitsemme karkaamista naimisiin ja kaipaamme kokemuksia siitä, miten tehdä naimisiinmenosta erityinen kokemus ilman hääjuhlaa. Ajattelimme mennä maistraatissa naimisiin, sitten häämatkalle ja sieltä sitten ilmoittaa asiasta. Tuossa alla on toisesta ketjusta pomittu ihana kertomus. Millaisia kokemuksia teillä on omasta takaa tai lähipiiristä?
Olemme nähneet suhteemme aikana paljon vaivaa tehdäksemme arjestamme sellaista, että se jo itsessään tuntuu juhlalta. Emme siis aidosti ja oikeasti niin kaipaa mitään erityisempää "juhlistamista", vaan haluamme hääpäivänämme keskittyä vain toisiimme, ihan vain tavallisesti. Poikkeuksellista päivässä tulee olemaan se, että olemme sinä päivänä vapaita velvoitteista. Mies ottaa vapaata töistä ja minä jätän yritykseni pyörittämisen kokonaan sivuun siksi päiväksi.
Meidät vihitään käräjäoikeudessa siitä syystä, että siellä toimituksen pääsee teettämään lyhyimmällä varoitusajalla. Voimme siis valita päivän spontaanisti, niin että saamme sen sopimaan molempien aikatauluihin mahdollisimman hyvin (jotta työasiat eivät varmasti pyöri silloin mielessä). Sitten käymme syömässä hyvin ja käymme myös kävelyllä eräässä aarniometsässä meille hyvin tärkeässä paikassa. Kotimme siivoamme etukäteen kauniiksi ja hankimme ehkä esim. kukkia tai muuta tavallisuudesta poikkeavaa. Lasilliset shampanjaa juomme varmasti illalla jne. Todennäköisesti harrastamme kaikkein mieluisimpia vapaa-ajan tekemisiämme, kuten kuorimme toistemme vartalot suihkussa tuoksuvalla kuorintavoiteella pitkän kaavan mukaan, menemme yhdessä kylpyyn, kuuntelemme hyviä levyjä ja muistelemme niitä hetkiä, joihin levyt meidän suhteessamme liittyvät, syömme jotain ihanaa pientä ja yöllä kiipeämme talomme katolle katselemaan kaupunkia ja tähtiä. Paljon mitään emme organisoi ennalta vaan toimimme fiiliksen mukaan.
Tämä kaikki tehdään salaa sukulaisilta ja vanhemmillekin ilmoitamme varmaan vasta jälkikäteen. Emme halua ketään suhteen ulkopuolista hössöttämään päiväämme. Se on vain meille kahdelle, päivä jolloin keskitymme toisiimme emmekä mieti muuta maailmaa ollenkaan. Olen niin onnellinen mieheni kanssa ja suhteestamme on ajan myötä tullut niin hyvä ja tärkeä, että meille kyllä riittää kun saamme nauttia toisistamme tuona tärkeänä päivänä. Lahjoja emme kaipaa; sukulaiset onnitelkoot suullisesti kun kuulevat naimisiinmenostamme.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 14:08"]
Kellekään tutuille tai sukulaisille ei kerrottu avioitumisesta, saivat huomata omia aikojaan sitten kun huomasivat sormukset.
[/quote]
Haa! Millaisia reaktioita ihmisillä oli? Nautitteko ihmisten hämmennyksestä, kun avioituminen olikin teille yllättävän arkinen juttu? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin tässä miehen kanssa suunniteltiin, että mennään ihan salaa naimisiin. Ei kerrota kenellekään, katsotaan koska huomaavat. Miehen kanssa puhuttu, että kerrotaan viimeistään 5 vuoden päästä, jos eivät ole aikaisemmin tajunneet. Ja kyllä uskon, että todella harva tajuaa :D
Maistraattiin aateltiin kipaista ens vuonna ;)
Samaa ollaan suunniteltu, tosin miksi siitä pitäisi tiedottaa? Me ei myöskään käytetä koruja, niin ei ajateltu hommata sormuksiakaan. Varmaan pitävät meitä lopun ikää susiparina, mutta mitäs siitä. No, voi ainakin vastata jos joku vielä jaksaa udella häistä että vihille on menty aikaa sitten.
Me kävimme "salaa" vihillä maistraatissa, todistajatkin olivat talon puolesta. Vain sisareni tiesi asiasta. Vihkimisen jälkeen menimme kotiin ja herkuttelimme samppanjalla ja sushilla, seuraavana aamuna lensimme toiselle puolelle maapalloa ja lentokentältä lähettelimme viestejä "allekirjoituksella" hra ja rouva NN.
Suku otti naimisiinmenouutisemme todella lämpimästi vastaan, ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, että emme halunneet tehdä siitä numeroa. Meillä on tosin molemmilla jo toinen avioliitto, joten kirkkovihkimisestäkin oli kokemusta. Itse en tosin ensimmäiselläkään kertaa järjestänyt isoja häitä. Miehen ekat häät olivat isot pönötysjuhlat, ja hänkin halusi nyt huomattavasti pienimuotoisemman vihkimisen.
En ole hetkeäkään katunut järjestelyämme, ehkä parin vuoden päästä pidämme suvullekin juhlat, kun avioliittomme täyttää 10 vuotta :)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 14:08"]
Kellekään tutuille tai sukulaisille ei kerrottu avioitumisesta, saivat huomata omia aikojaan sitten kun huomasivat sormukset.
[/quote]
Haa! Millaisia reaktioita ihmisillä oli? Nautitteko ihmisten hämmennyksestä, kun avioituminen olikin teille yllättävän arkinen juttu? -ap
[/quote]
Päin naamaa ei oikein minkäänlaisia reaktioita, onnittelut vaan. Mutta äitini kertoi, että melkoinen juorumylly oil suvun akkojen kesken pyörinyt tästä aiheesta kun ensimmäinen huomasi salaa naimisiinmenon. Oli mitä villimpiä syitä arveltu miksi ei voitu rehellisesti häitä järjestää ja suvulle miestä esitellä ;-) Eipä tuo meitä haitannut, ei juuri olla vanhempia lukuun ottamatta sukujen kanssa tekemisissäkään, asutaan monen sadan kilometrin päässä synnyinseudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin myös salaa maistraatissa naimisiin muutama kuukausi sitten. Omassa kotikaupungissa, varattiin hotellihuone ja käytiin kivassa ravintolassa syömässä. Vihkimisen jälkeen laitettiin läheisille tekstiviestit tai soitettiin. Oli mahtava päivä! Kaikki oli meidän puolesta superonnellisia, mitä nyt jotkut eivät meinanneet uskoa - emme olleet kihloissakaan, tai siis sormuksia ei ollut.
Jokainen tyylillään! Onnea päiväänne! :)
Ihan ensteks paikallislehteen ilmoitus että emme juhli häitämme jotka ovat (pvm) (klo) (paikka)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me meinattiin myös mennä maistraatissa naimisiin, mutta löydettiin tosi ihana suomalainen valokuvaaja, joka suunnittelee pelkästään sellaisia pieniä hääkokemuksia ja päätettiin tehdä jotain todella crazya ja mennään Pohjois-Norjassa naimisiin tänä vuonna! 😍
Ollaan aikoinaan menty maistraatissa kun ei välitetä olla keskipisteenä. Vain veljeni tiesi ja oli todistajana. Ilman stressiä ja hurjaa rahanmenoa. Muiden perinteisissä häissä käyminen on riittänyt meille.
Me mentiin naimisiin "salaa". Käväistiin vaan duunista lounastauolla maistraatissa vihillä, todistajat talon puolesta. Kellekään tutuille tai sukulaisille ei kerrottu avioitumisesta, saivat huomata omia aikojaan sitten kun huomasivat sormukset. Me ei mitään häämatkaakaan tehty tai mitenkään yritetty erityistä elämystä naimisiinmenosta, meille se oli pelkkä arkinen sopimustekninen juttu, kun yhdessä oli jo asuttu vuosikaudet ja monetkin "häämatkat" tehty jo.