Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi tuttua, joka pitää meitä suurina ystävinä
Mitä teen?
23.09.2017 |
Mitä tekisin? Minulla on tuttu, joka on ihan mukava. Toivon hänelle pelkkää hyvää. En koe häntä lainkaan ystäväkseni, hän pitää minua ilmeisesti parhaana ystävänään. Olemme tavanneet kaiken kaikkiaan ehkä kymmenen kertaa, meillä on samanikäiset lapset, siitä tämä lähti, leikkiseuraa puistoon. Hän on ystäväni tuttava(ei hänenkään läheisin), ystävä muutti toiselle paikkakunnalle, tapasimme ennen kolmestaan.
Hän on siis peruskiva. Hänen lapsensa ovat kivoja. Hän on hyvä äiti, monesta asiasta olemme samaa mieltä. Kasvatamme lapsiamme aika samoin arvoin ja ajatuksin, lapset on siis helppo hiekkalaatikolle laittaa.
Ongelma on se, että minulla on omat, läheiset ystäväni ja paljon åiti-lapsi-seuraa sekä myös uudempia päiväkotituttuja, joiden kanssa olen läheisempi kuin tämän tuttavan. Jossain vaiheessa näinme vähän enemmän, aikataulut osuivat yksiin ja koska olen sosiaalinen ja avoin erilaisille ihmisille, tapasin silloin vähän useammin. Minulle se oli hiekkalaatikkoseuraa lapsillemme, ei syvää ystävyyttä.
Mutta tuttava haluaa koko ajan tavata minua/meitä. Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi. Tiedättekö, en siis mitenkään inhoa häntä tms, mutta olen kiireinen, väsynyt, töissä omat haasteet, aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin ja joita kaipaan kun emme näe ja joiden kanssa vuosien keskustelut ja yhteiset työprojektitkin,
Kuumottavinta on se, että hän ihailee ja "matkii" minua. Hän haluaa samalle alalle, hän haluaa muuttaa samaan paikkaan, hän haluaa samat harrastukset, hän haluaa mielipiteeni ihan kaikkeen. Hän arvostaa minua. Minä arvostan häntä ihmisenä ja äitinä, mutta hän on minulle tutuntuttu, jonka kanssa esimerkiksi ammatillinen keksustelu ei kiinnosta. En kai jaksa työpäivän jälkeen kertoa toiselle kaikkea,joka siis on aivan uusi, siis keksinyt minulta alan. Ei siinäkään mitään pahaa sinänsä, ei hän minulta mitään vie eikä tarkoita asiaa niin, mutta minä en saa niistä keksusteluista mitään ja aihe on viimeisin, mitä jaksan työpäivän jälkeen. Minä olen hänestä kovin kiinnostava, hän on sen sanonutkin, hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano. Lapsemme viihtvät ihan ok leikeissään, mutta meillä on siis paljon lapsikavereita, heillä ei.
Hän janoaa minun mielipiteitäni ja elämänkokemustani. Kuten sanoin, olen avoin, puhun mielelläni, mutta on alkanut ahdistaa, että hän saatttaa tehdä joitain elämänmuutoksia, koska minä olen aiemmin tehnyt jotain sellaista, esim eronnut. En jaksa kantaa hänen tilannettaan, jossa minun pitäisi mennä takaisin omiin vaikeisiin vuosiini voidakseni antaa niitä hänen haluamiaan neuvoja.
Kieltäydyn useimmista tapaamisista. Syytkin ovat ihan todellisia, mutta sellaisia että oikeiden ystövieni kyseessä ollessa tapaamiset eivät peruuntuisi. Minusta olisi ihan ok edelleen leikkipustotella joskus silloin tällöin, mutta en halua kantaa hänen huoliaan enkä jakaa omiani hänelle, en suunnitella hänen asioitaan.
Itse elämässäni saatan ehdottaa tapaamisia puolituttujen ihmisten kanssa, mutta jos ne jatkuvasti peruuntuvat, peräännyn ja sanon, että laita sinä viestiä, jos tulee sopiva aika. Jos sitä viestiä ei koskaan tule, se tarkoittaa sitä, että ei ole riittävästi halua, että aikaa järjetsyisi. Näin molemmat säilyttävät kasvonsa ja jossain toisessa tilanteessa taas voi toimia kaveruus paremmin.
Kommentit (106)
"Sulla on kyllä tosi rankkaa. Miten jaksatkaan?
Voimia!"
Yritin keksiä yhdessä teidän kanssa keinoja, joilla saisin tämän ihmisen ehkä seisomaan omilla jaloillaan ja löytämään itseään matkimatta jotain toista. Siten hän löytäisi oikeita ystäviä, tuttuna pysyn ihan mielelläni. On vaikeaa, jos ihminen ei "näe" itseään ja elämäntilannettaan ja sitä mitä on annettavana, leimautuu toisiin, jotka omasta mielestä ovat makeita. Sitä mietin, että mitä tekisin. Mun tehtävä ei ole olla tämän ihmisen äiti ja sisko.
Mutta sun mielestä keskustelu on tyhmää. Päätit piruilla. Se on toki sun valintasi. Sun kaltaiset ihmiset onkin tehneet tästä ennen toimivasta palststa mun mielestä tyhmän. Mulla ei ole aikaa istua nälvimässä, etsimässä virheitä toisista. Mitä siitä saa?
Luin ehkä 4-5 sitten tätä palstaa enemmän, hyviä keskusteluja, ideoita jaettiin. Nyt aika lailla tätä ja tuomitsemista. Tai en tiedä, kun en ole juuri enää käynyt. Eli ehkä tää oli tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Systemaattisuus. Et pääse tapaamiseen, sinulla on jotain muuta tai olet väsynyt ja keräät voimia. Systemaattisesti jos tapaat niin aina leikkipuistossa. Ja et työpäivän jälkeen jaksa puhua työstä, pitää nollata aivot niin puhutaan jostain muusta, piste. Ja jos tuokin on rasittavaa niin et pääse ja puhelimeenkaan ei tarvitse vastata.
Minä olen karistanut kuormittavia tuttavuuksia pois, joko vähentänyt tapaamiset ja yhteydenotot tai lopettanut yhteydenpidon kokonaan. Hetken voi herkkä omatunto kirpaista mutta sitten lisääntynyt rauha pyyhkii tunteen. Ajan myötä ihmisestä tulee hyvällä tavalla itsekäs eli hän keskittyy oikealla tavalla tärkeisiin asioihin.
Varmaan on toiminut noin ennenkin eikä kukaan ole koskaan sanonut mitään, kuulostaa siltä että tarvitsisi terapiaa.
Minun mielestäni sinun kannattaisi ihan suoraan sanoa, ettet toivo niin läheistä tuttavuutta, etkä tunne häntä ystäväksesi. Hänelle tulee siitä luultavasti paha mieli, mutta eikö se ole parempi kuin se, ettei välillänne ole oikeaa molemminpuolista ystävyyttä nytkään? Monista tuntuu vaikealta olla "pahis", sanoa suoraan, mutta suoraselkäisempää se on kuin teeskennellä ja olla väkisin jonkun kanssa tekemisissä.
Ap, rajaa aiheet. Sano, että en jaksa tiedätkö puhua työasioita. Mutta mitenkäs teidän lapsi, mitäs olette puuhanneet (ilmeisesti tää lasten kasvatus ja äitiys puheenaiheena oli teillä ihan toimivat ja olette samalla viivalla.)
Sellainen kesksutelu on rankkaa, että että sinä kokenut ja toinen ei ollenkaan ja haluaa että opetat ikäänkuin. Toisinaan niin voi tehdä aikansa, mutta pysyvää se ei voi olla. Vinkkejö voi kysyä yms, muttei niin, että tapaaminen on koulutusta toiselle. Hän tajuaa sen, jos on fiksu. Jos ei ole, ei tajua ja silloin vain feidaat joko kokonaan tai sanot, että tiedätkö, en halua puhua työasioista. Varsinkin jos siis ette ollenkaan tunne työkuvioiden kautta, kuten ymmärsin.
(Mä olen itse taidealalla, missä kaikki tekijät itse lunastavat paikkansa opiskelemalla, tekemällä, hiomalla omaa juttuaan ja ottavat suuria riskejä ja nökevät vaivaa saadakseen oman uran toimimaan ja on todella väsyttävää ja yleistä, että kaikkien tutut ja siskontytöt katsovat, että voivat ammentaa kaiken tiedon "ilmaiseksi" meiltö ammattilaisilta. Vaikka halua ja aikaa slelaiseen olisikin, se ei vain toimi niin. Sinusta tulee tekijä oman tekemisen ja heittäytymisen kautta, ei kopioimalla toisten ajatuksia ja tekoja. HiekkLaatikkoiässä en todellakaan olisi jaksanut lapsen kavereiden vanhemmilta vinkkien ja tietojen tankkaamista, joten ymmärrän.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla pitää olla ajatuksen lukija -mielistelijä ystävä joka ottaa aina ensin sinut huomioon. Onnea!
>Sinulla pitää olla ajatuksen lukija -mielistelijä ystävä joka ottaa aina ensin sinut huomioon. Onnea
Ja sinun ei kannattaisi lukea keskusteluja, joista luet ihan omiasi ja masennut turhaan. Jos joku on joskus hylännyt sinut tai ei ole tuntenut sinua kohtaan niin paljon, kuin sinä häntä kohtaan, ei se mitään hyödytä, että luet kaikki keksustelut siten, että ne kuvaavat sinua. Sen sijaan jos tuollaisia kokemuksia on, voit tästä lukea, miksi asiat ehkä kariutuivat ja ettei sinua kukaan vihannut tms, vaan ei vain ollut yhteistä.
Et voi tietää, kuinka haastava ap:n tilanne esimerkiksi on. Luin jutun niin, että hän on yksinhuoltaja, jolla takana vaikeita vuosia, hän on voinut kokea vaikka mitä hirveyksiä perheväkivallasta tai sairauksista lähtien, tsempannut ja tuntee jaksamisen rajansa. Ehkä tämä tuttu "janoaa" tukea eroonsa, mihin ap:lla ei riitä voimat, kun lapset ja työ on pidettävä toimimassa. Hyvä äiti pitää huolen siitä, että voimat riittävät. Kenelläkään ne eivät riitä noin vain. Hän ei kuitenkaan ole hylkäämässä tätä tuttua kylmiltään.
Älä siis aina lue niin, että joku joka ajattelee toisin kuin sinä, on paha ja ilkeä. Mikään ap:n tekstissä ei viittaa kirjoittaamaasi tilanteeseen. Ärsyttää kun vääristellään sinänsä kiinnostavaa juttua.
Hali sinullekin kuitenkin! Vielä menee joskus taas paremmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voisi suoraan sanoa, ettet halua olla hänen ystävä? Ai niin, mutta sittenhän hän ei antaisi lastensa leikkiä sinun lasten kanssa. Voi hitsit! Ei kai sitten auta muuta, kuin teeskennellä ystävällistä, ja koittaa hyötyä tästä ihmisestä sen minkä irti saat, ja tuskailla ettei hän nyt tajua ettei hän ihmisenä kelpaa sinulle, ainostaan lasten leikkihetken mahdollistajana.
Tuttua. Joillain ihmisillä on kova tarve yrittää ystävystyä juuri niiden ihmisten kanssa, joilla on jo ennestäänkin aivan riittävästi ystäviä ja muita läheisiä ihmissuhteita. Kuitenkin meillä jokaisella on samat 24 tuntia vuorokaudessa. Jos omaan elämään mahtuu uusia ystävyyssuhteita, toisen elämään ei ehkä mahdukaan. Kaverisuhteita ja tuttavuussuhteita voi mahtuakin, mutta nuo tärkeämmät ihmissuhteet menevät aina näiden edelle. Sosiaaliset ihmiset voivat hyvinkin viettää silloin tällöin aikaansa jonkun kivan ihmisen kanssa ilman, että tuon yhteisen ajan tavoitteena olisi mitään muuta kuin viettää se hetki yhdessä.
Mä olen vastaavissa tilanteissa sanonut, että ikävä kyllä nyt en ehdi tavata. Kuten en ole ehtinytkään. Sopinut tapaamisen jonnekin myöhemmäksi. Tuo toisen huolien kantaminen taas on vähän kakspiippuinen juttu. Itse jaksan aika hyvinkin kuunnella tuntemattomien tai puolituttujen huolia, koska heidän elämänsä ja vaikeutensa eivät ole osa minun elämääni eikä lähipiirini elämää. Ymmärrän, että toisella voi olla tarve puhua ja olen ainoa, jolle hän voi puhua. Otan näissä tilanteissa aina vain kuuntelijan roolin, koska voidakseen neuvoa, tukea tai auttaa muilla tavoin pitäisi toinen tuntea jo huomattavasti paremmin. Taustoja myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että et halua puhua töistä ja sano että koulutus putää hankkia ammattilaisilta
Rajaa ja sano että et jaksa muuten tapailla mutta että hiekkalaatikolla on tosi kiva törmäillä joskus
:D
Jesta, että ihmiset tekee suhteistaan vaikeita. Noin perusteellisestiko pitää näitä asioita miettiä? Pitäiskö vähän relata, niin et olisi niin väsynyt. Anna asioiden mennä omalla painollaan.
Tai sitten voi jatkaa oman navan tuijotusta, olet itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän kukaan jaksaa loputtomiin roikkua jos kerrot usein olevasi kiireinen. Mielestäni tämä on parempi tapa kuin sanoa suoraan, että en tykkää sinusta.
Sama ihminen voi tulla myöhemmin vastaan eri paikassa sekä tilanteessa ja jos täräytät täyslaidallisen, saattaa suhteen rakentaminen uudestaan olla melken mahdotonta.
toi on kiusallista, koska periaatteessa pidän siitä että ihminen pyrkii eteenpäin (esim. hankkimaan ystäviä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni sinun kannattaisi ihan suoraan sanoa, ettet toivo niin läheistä tuttavuutta, etkä tunne häntä ystäväksesi. Hänelle tulee siitä luultavasti paha mieli, mutta eikö se ole parempi kuin se, ettei välillänne ole oikeaa molemminpuolista ystävyyttä nytkään? Monista tuntuu vaikealta olla "pahis", sanoa suoraan, mutta suoraselkäisempää se on kuin teeskennellä ja olla väkisin jonkun kanssa tekemisissä.
Ei noin. Törkeää käytöstä tollainen.
Toista nolaamatta voi sanoa, että ei sovi nyt ja ilmoitan kyn sopii. Ja sitten ei koskaan ilmoita.
Vierailija kirjoitti:
Mikset voisi suoraan sanoa, ettet halua olla hänen ystävä? Ai niin, mutta sittenhän hän ei antaisi lastensa leikkiä sinun lasten kanssa. Voi hitsit! Ei kai sitten auta muuta, kuin teeskennellä ystävällistä, ja koittaa hyötyä tästä ihmisestä sen minkä irti saat, ja tuskailla ettei hän nyt tajua ettei hän ihmisenä kelpaa sinulle, ainostaan lasten leikkihetken mahdollistajana.
On todella alhaista sanoa noin toiselle. Lisäksi ap:n lapsilla on jo paljon leikkiseuraa, lue aloitus paremmin.
Sattuuko sinulla olemaan toista vastaavaa puolituttua? Järjestä teille kolmelle joku yhteinen tapaaminen (kaikki kolme naista lapsineen) vaikka leikkipuistoon, niin että nuo kaksi puolituttua tutustuvat toisiinsa. Kerrot vaikka molemmille, että olet menossa puistoon tutun kanssa, ja voisitte tavata silloin. Esittele heidät toisilleen. Sitten voit itse häipyä vähitellen molempien elämästä. Jos heillä synkkaa yhdessä, he voivat ystävystyä keskenään, mutta tietenkään se ei enää ole sinun huolenaiheesi. Tuollaisille takertuville ihmisille on usein tyypillistä, että he ovat epävarmoja eivätkä tutustu helposti uusiin ihmisiin, vaan tarvitsevat tutustumisessa apua. Sitten voit unohtaa molemmat rasittavat tuttavuudet ja säilyttää omatunnon hyvänä.
Yksi ratkaisu voisi olla, että näkee häntä vain muiden seurassa. Jos siis tapaamiset on mahdollista järjestää näin. Silloin hän ei ripustaudu vain sinuun, ja sinäkin pystyt olemaan vapaammin kun ei tarvitse olla huomion keskipisteenä. Ehkä keskustelutkin pysyvät tällöin small talk -tasolla, koska hän ei pysty kahden keskisiä syvällisempiä keskusteluja virittämään.
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole yhtään ystävää, ja tekee pahaa lukea tätä ketjua. Kylläpä te olette laskelmoivia ystävien (tai "ystävien") määrän ja laadun suhteen. Todella ahdistavaa tuo ap:n "vain hiekkalaatikkoseuraa lapsille", "aikaa ei meinaa riittää niille ihmisille, joiden seurasta oikeasti nautin", " hän minusta ei ollenkaan kiinnostava, mitä en tietenkään sano" ja "Minulle olisi ihan sama vaikkemme koskaan enää tapaisi.". Muiden muassa. Ap:n tuttu voi olla rasittavan tuttavallinen ja riippuva (ehkä yksinäinen?) mutta ap kuulostaa kyllä itse laskelmoivalta hyväksikäyttäjältä. Mitä jos ap olisit kerrankin aidosti oma itsesi ja sanoisit nämä asiat sille tutullesi, niin sen jälkeen saat varmasti olla rauhassa häneltä. Jatkat sitten niiden ihmisten tapailua, joiden kanssa olet ollut koko elämäsi ja lapsesi leikkivät vanhojen kavereidensa kanssa.
Monen yksinäisen ongelma onkin juuri tuo "kaikki tai ei mitään" -asenne. Eli joko pitää olla toisen ystävä tai sitten ei haluta olla lainkaan tekemisissä. Kuitenkin suurin osa ihmisen elämän aikana olevista ihmissuhteista on muita kuin ystävyyssuhteita. On päiväkotikaverit, luokkakaverit, opiskelukaverit, työkaverit, harrastuskaverit, naapurit jne. Heidän kanssaan vietetään aikaa, kun on sopiva tilanne, mutta ystävät ja muut läheiset ihmiset ovat erikseen.
Alue: Aihe vapaa
Sulla on kyllä tosi rankkaa. Miten jaksatkaan?
Voimia!